Ukrainan kohtalo voi ratketa eurovaaleissa

Eero Karisto

Todennäköisesti alkavalla kaudella EU:ssa joudutaan päättämään, mennäänkö Ukrainaan vai annetaanko Venäjän voittaa. Toinen ratkaistava kysymys on, miten tuki rahoitetaan.

Suomessa puoluejohtajista vain vihreiden Sofia Virta on tehnyt selväksi, että sotilaiden lähettäminen ja yhteisvelka tuen rahoittamiseksi ovat mukana työkalupakissa, vaikka eivät ensimmäisinä listalla.

Europarlamentti on vain yksi kolmesta unionin päätöksentekoelimestä, mutta sillä on valtaa myös komission nimittämisessä. Ukrainan kannalta oleellista on, minkälaisia yhteistyöakseleita parlamenttiin ylipäätään muodostuu. Tällä kaudella yhteinen linja on useimmiten löytynyt keskustaoikeistolaisen EPP:n, demarien, keskustalaiseksi mielletyn ryhmän sekä vihreiden kesken.

Nyt EPP:ssä ja siihen kuuluvassa kokoomuksessa puhutaan lämpimästi yhteistyöstä laitaoikeiston ECR:n kanssa, vaikka sen suurin puolue Puolan Laki ja oikeus ei kokoomukselle kelpaakaan.

Kokoomuksen Petteri Orpo on kehunut Italian vahvan laitaoikeistolaisen pääminissterin Giorgia Melonin yhteistyötaitoja. Melonin puolue kuuluu ECR:ää. Meloni on kuitenkin peluri. Tiettävästi hän puhui Unkarin Viktor Orbánin antamaan periksi Ukraina-tuessa mutta toisaalta on avaamassa ovea Orbánin Fidesz-puolueelle ECR:ään. Fidesz taas ei Orpon mukaan kelpaa kokoomukselle.

Parlamentin laitaoikeistossa muhii muutenkin suuri mullistus, jonka seurauksena EPP:n ja kokoomuksen yhteistyökumppanin riveihin saattaa ilmestyä Fideszin lisäksi Ranskan Marine Le Penin Venäjä-mielinen ja EU-vastainen äärioikeisto ja muitakin samanhenkisiä parlamentin äärimmäisestä oikeasta reunasta. 

Eskalaation ajoitus

Julkisuudessa ei ole näkynyt yhtään uskottavaa skenaariota sille, miten Ukraina voisi voittaa sodan nykyasetelmassa. Nyt parlamentin oikeiston erilaiset kuviot voivat olla Ukrainan suurin riski eurovaaleissa. Samaan aikaan Yhdysvaltain tuleva rooli on täysin auki.

Lännen perustelu varovaiselle tuelle on pelko eskalaatiosta. Vastaväite on, että nykymenolla vain lykätään eskalaatiota siihen vaiheeseen, kun Venäjä on saanut Ukrainalta sen minkä katsoo itselleen riittävän.

EU-valtiot – poukkoilevaa Unkaria lukuunottamatta – toistavat kuin mantraa, että Ukraina ei saa hävitä. Muistetaan juhlapuheenomaisesti, että Unkari taistelee koko Euroopan ja länsimaisen liberaalidemokratian puolesta.

Euroopan parlamentissa vain laitaoikeistossa ja vasemmistoryhmässä on voimia, jotka enemmän tai vähemmän vastustavat Ukrainan tukitoimia.

Tuki kasvaa hitaasti

Länsi alkoi tukea Ukrainaa hitaasti ja helpoin keinoin: pakotteita ja asetoimituksia. 

Ei sekään ihan mutkatonta ole ollut: esimerkiksi Suomessa vasemmistoliitossa oli vielä ihan alussa asetoimitusten vastustajia. Mieli kuitenkin muuttui nopeasti. Monessa muussa maassa varauksellisuus tai suora vastustus on selvästi näkyvissä. 

Pakotteet eivät ole täyttäneet odotuksia, sillä asetoimitukset eivät läheskään riitä Ukrainan tarpeisiin.

Kritiikkiä lännen varovaisuus on saanut myös siitä, että pakotteita ja aseellista tukea on lisätty hitaasti sen sijaan, että olisi kerralla osoitettu, että nyt ollaan tosissaan.

Asetoimitusten ehtona on pidetty, että niitä ei saa käyttää Venäjän maaperällä. Vähitellen Ukraina on kuitenkin tehnyt iskuja Venäjälle ja perustellut, että näihin iskuihin se on käyttänyt vain itse valmistamaansa kalustoa. Ilmeisesti länsi on alkanut katsoa asiaa läpi sormien. Ymmärrys Venäjän puolelle iskemiseen on kasvanut.

Jäädytetyt varat helppo vastaus

Lehtitietojen mukaan Puola ja Baltian maat olisivat jo valmiita lähettämään joukkojaan Ukrainaan. 

Kysymys siitä, mitä joukkojen lähettäminen tarkoittaa, ei ole yksinkertainen. Länsimaat kouluttavat jo nyt ukrainalaissotilaita. On myös tukitoimien harmaa alue siviilityön ja sotimisen välillä.

Kyllä suomalaisetkin puolueet tilanteen tietävät, mutta useimmista niistä ei oikein saa selvää. Orpo ilmoitti, että ei pidä mahdollisena suomalaisten joukkojen lähettämistä Ukrainaan. Aiemmin Orpon puheista on saanut kuvan, että hän ei tyrmää yhteisen velan ottamista Ukrainan tukemiseksi.

SDP:n Antti Lindtman painotti puhuessaan puolueensa valtuustolle, että tuki Ukrainalle ei saa hiipua, vaan sitä pitää kasvattaa. Hän viittasi Euroopan investointipankin resursseihin ja Venäjän jäädytettyihin varoihin.

Jäädytettyihin rahoihin on perussuomalaisten Riikka Purrakin viitannut samalla kun on jyrkästi tuominnut EU:n velanoton ja uudet järjestelmät. 

Venäjän jäädytettyjen varojen käyttämisestä Ukrainan puolustamiseen ja ennen kaikkea jälleenrakentamiseen ovat puhuneet varmaan kaikki Suomen puolueet ja ainakin useimmat EU-maat. Oma juridinen vääntönsä siihenkin liittyy, jos länsi haluaa pitää kiinni kansainvälisestä sopimusperustaisesta järjestelmästä – siis juuri siitä, jota länsi sanoo koko prosessissa puolustavansa ja Venäjän rikkovan.

Suomalaiset valmiita

Vaikeaselkoisuus näkyi hyvin keskikokoisten puolueiden puheenjohtajien EU-vaalitentissä.

Vasemmistoliiton Li Andersson tuntui ajattelevan, että ilman yhteisvelkaa EU ei pysty antamaan Ukrainalle tarpeeksi tukea. Sotilaita Suomen sen sijaan ei hänen mielestään pidä lähettää.

Keskusta on alkanut profiloitua yleiseen velkapuheeseen, ja sen mukaisesti Annika Saarikko tyrmäsi ehdottomasti EU:n tuen rahoittamisen velalla.  Sotilaiden lähettämisestä hänen puheestaan oli vaikea saada selvää, mutta ilmeisesti hän piti sitä mahdollisena.

Vihreiden Sofia Virralla oli selkeä vastaus molempiin kysymyksiin eli hän piti molempia mahdollisena.

Virta korosti, että lännen ei missään tapauksessa kannata kertoa Venäjälle, mitä ei aiota tehdä Ukrainan tukemiseksi.

Kaikki korostivat, että kaikkia muita keinoja täytyy ensin kokeilla ja parantaa ja tehostaa.

Kansalaisilta Ukrainan tukemisesta saa NATO-poll-tutkimuksen mukaan selvemmän vastauksen kuin puolueilta. 52 prosenttia suomalaisista kannattaa EU-maiden joukkojen lähettämistä Ukrainaan, jos Ukraina on häviämässä sodan. Eurovaaliehdokkaista 48 prosenttia on tätä mieltä.