Edellisellä hallituskaudella lastensuojelun jälkihuollon ikäraja nostettiin 21 vuodesta 25:een. Uudistus astui voimaan vuoden 2020 alussa. Ennen uudistusta pääasiassa vain muutamissa suuremmissa kaupungeissa jälkihuoltoon pystyttiin panostamaan.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen lastensuojelun jälkihuollon johtava sosiaalityöntekijä Sonja Soini kertoo, että ikärajan nostolla oli valtava merkitys siihen, miten jälkihuoltoa on voitu kehittää ja sille perustettiin uusia virkoja ympäri Suomen.
”Vasta nyt voidaan sanoa, että työtä tekeviä käsiä on riittävästi siihen, että jälkihuoltoa voitaisiin lähteä oikeasti kehittämään ja sen vaikutuksia tutkimaan”, kuvailee Soini nykyhetkeä.
Vain kolme vuotta lain voimaantulon jälkeen nykyhallitus esittää ikärajan laskemista 23 ikävuoteen.
Lastensuojelua ja etenkin jälkihuoltoa on Suomessa tutkittu verrattain vähän, eikä tietoa ikärajan nostamisen vaikutuksistakaan ole. Vuonna 1999 syntyneet olivat ensimmäinen ikäluokka, joita uudistus kosketti. He täyttävät 25 ensi vuonna.
”Nyt vasta me pääsemme tutkimaan sitä, ketkä olivat jälkihuollon asiakkaina 25-vuotiaiksi ja miksi ja kuinka moni siirtyi muihin palveluihin ja minne”, kertoo Sonja Soini.
Jatkuva muutostila lisää kuormitusta
Sonja Soini pitää aiempaa päätöstä jälkihuollon ikärajan nostosta hyvänä. Sitä kuitenkin seurasi palvelun siirtyminen hyvinvointialueelle. Muutos on ollut jatkuvaa.
”Ammattilaiset ovat odottaneet työrauhaa”, Soini kiteyttää.
Työrauhaa ei ole luvassa, mikäli hallituksen lakiesitys menee läpi. Ikärajan laskun siirtymäajaksi on hallituksen lakiesityksessä määritetty puoli vuotta. Sen Soini toteaa yksiselitteisesti riittämättömäksi.
Lakiesitys on pohjautunut THL:n arvioon, jonka mukaan muutos koskettaisi 1200 nuorta. Nyt jo arviota on korjattu 2000:een. Siirtymäaika on määritelty väärien arvioiden pohjalta.
”Pahoin pelkään, että laki menee läpi, mutta toivon, että siirtymäaikaa tarkasteltaisiin uudelleen.”
Esimerkiksi Espoossa muutos koskettaisi 200 nuorta aikuista, jotka tulisi siirtää jälkihuollon piiristä eteenpäin. Siirtymä on kuormittavaa sekä sosiaalityöntekijöille että nuorille.
”Siirto ei ole vain numeron antaminen, että soita seuraavaksi tänne. Jälkihuollon päättyminen odotettua aiemmin herättää pelkoa ja ahdistusta sekä nuorissa että läheisissä. Ensin on käytävä läpi tunnetyö, sen jälkeen tehdä suunnitelma tulevaisuudesta ja koota ympärille nuoren tarvitsema verkosto”, kuvailee Soini.
Suorat siirrot ammattilaiselta toiselle tai palvelusta toiseen eivät ole suositeltavia, vaan työtä tehdään nuoren kanssa ammattilaisten yhteistyöllä rinnakkain.
”Riski sille, että nuori tipahtaa siirtymissä palvelujen ulottumattomiin on suuri.”
Vaikutuksia on mahdotonta tutkia ja eikä niihin voida varautua
Lakiuudistuksen perustelu on puhtaasti taloudellinen. Siirtymävaiheen jälkeen jälkihuollon asiakkaat toki vähenevät – Soinin käytännön arvion mukaan noin 30 %:lla.
”Tällä hetkellä sosiaalityöntekijöillä ympäri Suomen on asiakkaita suuria määriä, jopa yli sata. Jos resurssit pysyisivät samana, saataisiin tätä tilannetta korjattua. Kuitenkin tavoitteena ovat säästöt, joten totta kai se johtaa resurssien uudelleentarkasteluun.”
Hyvinvointialueilla tehdään parhaillaan ensi vuoden talousarvioita ja -suunnitelmia. Näissä ei ole huomioitu mahdollista muutosta jälkihuollon ikärajassa ja muutoksen vaikutuksia muihin palveluihin. Samaan aikaan jälkihuoltoon tulee asiakkaita samanlaisena virtana kuin aiemminkin.
”Aikuissosiaalityön resursoinnissa ei näin ollen välttämättä ole valmiutta vastaanottaa niitä nuoria, joita jälkihuollosta sinne ohjattaisiin”, Soini muistuttaa.
Haettu säästövaikutus on kyseenalainen – jopa lakiesityksen mukaan
Lakiesityksessäkin todetaan, että kun arviota siitä, kuinka montaa nuorta päätös koskee ja kuinka moni heistä siirtyisi aikuissosiaalityön piiriin ei ole, on vaikutuksia vaikea arvioida. Hyvinvointialueiden jälkihuollon menot voisivat ikärajan laskulla laskea vain noin 11 miljoonaa euroa. Haettu säästövaikutus oli 24 miljoonaa.
Kerrannaisvaikutuksia ja kustannusten siirtymistä ei ole voitu arvioida, mutta on selvää, että niitä on.
”Ei me ketään turhaan pidetä meidän asiakkaanamme nytkään. Jokaisella on jokin palveluntarve, eikä se katoa ikärajaa laskemalla”, kiteyttää Sonja Soini.
Soini kummastelee myös uudistuksen ajankohtaa. Tietoa juuri uudistetun lain vaikutuksista, nyt suunnitellun muutoksen seurauksia on vaikea arvioida eikä säästöjä näytä kertyvän. Samalla tehdään myös lastensuojelulain kokonaisuudistusta.
”Miksei jälkihuollon ikärajaa voida arvioida samanaikaisesti kokonaisuudistuksen kanssa?” Soini kysyy.
Ikärajan lasku voi katkaista kuntoutumisen
Läheskään kaikki nuoret eivät ole jälkihuollon asiakkaita 25-vuotiaiksi. Huonokuntoisimmat nuoret, joilla on esimerkiksi päihdesairaus, mielenterveysongelmia tai esimerkiksi rikostaustaa, ovat niitä, joilla on tuen tarve jälkihuollon loppuun saakka.
”Trendinä on ollut, että huostaanottoja tehdään vasta 16–17-vuotiaille, jolloin aika sijaishuollossa on lyhyt. Nämä nuoret ovat usein huonokuntoisia jälkihuollon alkaessa, jolloin sillä on tärkeä kuntouttava tehtävä”, kuvailee Sonja Soini.
Ikärajan laskeminen typistää kaksi vuotta ajasta, jolla jälkihuollon keinoin voidaan auttaa nuori omille jaloilleen.
”Sosiaalityön tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Kun siinä onnistutaan, se on juhlan paikka.”
0 kommenttia