Taiteen korona-kohtelu toi Minna Lindgrenin politiikkaan

Minna Lindgren on tullut tutuksi alun perin Yleisradion toimittajana erityisesti musiikkialan ohjelmissa. Sittemmin hän laajensi toimintaansa kaunokirjallisuuteen ja jäi vapaaksi kirjoittajaksi. Nykyisin syntyy romaaneja, oopperalibrettoja ja näytelmiä sekä asiatekstejä. Lindgren on antanut oman näkyvän panoksensa ikääntyvien ihmisten elämästä käytävään keskusteluun. Rajuissakin aiheissa työvälineenä on yleensä huumori, usein ironia. Vihreitä Lindgren

Taiteen korona-kohtelu toi Minna Lindgrenin politiikkaan

Minna Lindgren on tullut tutuksi alun perin Yleisradion toimittajana erityisesti musiikkialan ohjelmissa. Sittemmin hän laajensi toimintaansa kaunokirjallisuuteen ja jäi vapaaksi kirjoittajaksi. Nykyisin syntyy romaaneja, oopperalibrettoja ja näytelmiä sekä asiatekstejä.

Lindgren on antanut oman näkyvän panoksensa ikääntyvien ihmisten elämästä käytävään keskusteluun. Rajuissakin aiheissa työvälineenä on yleensä huumori, usein ironia.

Vihreitä Lindgren kertoo äänestäneensä ”aina”. Nuoruudessaan hän vaikuttui Pentti Linkolasta. Hän määrittelee itsensä elintasolinkolalaiseksi.

“Mutta kyllä se oikeasti on vaikuttanut kulutustottumuksiin, vaikka vähän hitaasti.

Yhteiskunnallinen aktiivisuus kuitenkin kohdistui erityisesti kulttuurialan järjestöihin. Poliittiseen aktivoitumiseen vaikutti lasten herääminen ympäristöasioihin.” 

“He kysyivät, miksen tee mitään”

Puulla päähän lyöty

Lopulta kuitenkin kulttuuri toi hänet politiikkaan, 2021 Helsingin valtuustoon ja nyt eduskuntavaaliehdokkaaksi.

“Olin kuin puulla päähän lyöty, kun seurasin, miten kulttuuriin suhtauduttiin koronan aikana.”

Hän tarkoittaa paitsi valtiovallan, myös yleisen keskustelun suhtautumista. ”Menkää oikeisiin töihin” tuntui olevan yleinen viesti.

Ravintola-alaakin rajoitettiin, mutta kulttuuria huomattavasti rajummin.

“Välillä ravintola sai olla auki, mutta jos sinne tuli kitaristi soittamaan, se ei käynyt.”

Nyt Lindgren sanoo olevansa iloinen, että virheitä myönnetään. Hän antaa kiitosta Maria Ohisalolle, joka mainitsi kulttuuri- ja tapahtuma-alan kohtelun korona-aikana hallituksen yhdeksi pahimmista epäonnistumisista.

Mutta Lindgrenillä on taiteen puolesta sanottavana paljon muutakin kuin korona-ajan kohtelu. Hän esimerkiksi kaipaa koulujen taideaineille lisää arvostusta sekä niiden itsensä takia että siksi, että ne lisäävät oppimiskykyä.

“Kulttuurin ja taideaineiden lisääminen tuottaa hyvinvointia ja säästöjä. Siitä on oikeaa tutkimustietoa”, hän sanoo.

Helsinki on kulttuurissa profiloituneelle ja sitä puolustavalle ehdokkaalle tietysti luonteva vaalipiiri, koska kulttuurin ammattilaisten osuus Helsingissä on huomattavasti suurempi kuin maassa keskimäärin.

Vanhukset ovat voimavara

Kirjallisessa tuotannossaan Lindgren nostaa esiin vanhenevan väestön aseman yhteiskunnassa, heihin suhtautumista, heidän mahdollisuuksiaan ja kohteluaan.

Herätyksen aihepiiriin hän sai omista vanhemmistaan, siitä, miten heidän vanhenemisensa eteni. Lindgren kertoo saaneensa paljon palautetta ja kontakteja vanhenemista koskevien puheidensa ja kirjoitustensa perusteella.

Lehtiartikkeli isän viimeisistä vuosista toi hänelle Bonnierin journalistipalkinnon.

“Jotenkin vanhuudesta näkyy vain negatiivinen kuva. Pitää ymmärtää, mikä voimavara vanhukset ovat. Vain 20 prosenttia yli 80-vuotiaista tarvitsee jatkuvaa apua arkeensa. Iäkkäät ihmiset ovat yhä terveempiä.”

“Eläkeläiset kuluttavat ja maksavat veroja. Ylläpitävät kulttuuria. Ovat monin tavoin mukana lasten ja lastenlasten elämässä.”

Vanhukset hoitavat myös toisiaan eli toimivat omaishoitajina, joko virallisesti tai muuten.

“Vanhukset pitävät tätä yhteikuntaa pyörimässä”, sanoo Lindgren.

Tukeakin tarvitaan

Mutta kyllä vanhukset apuakin tarvitsevat. Lindgrenin mukaan vanhusten hoitoon ei ole osoitettu tarpeeksi resursseja.

Vanhusten ympärivuorokautisenhoivan ja tuetun asumisen paikkoihin on pitkät jonot. Ainakin osasyy on takavuosina omaksuttu oppi siitä, että koti on paras paikka myös vanhuksen ja vammaisen asumispaikka.

“Ajatus oli kaunis. Vanhuksia oli pysyvästi sairaaloissa, mikä ei voi olla tarkoitus. Mutta samalla ei huolehdittu siitä, että kotona asumisen palveluja ja tuetun asumisen paikkoja olisi riittävästi.”

Toinen hyvää tarkoittava uudistus Lindgrenin mukaan on hoitajamitoitus.

“Tottakai on hyvä sekä asukkaille että hoitajille, että henkilökuntaa on riittävästi. Mutta mistä saadaan hoitajia?”

Vastuunkatoa ja pitkäjänteisyyttä

Lindgrenin mielestä politiikka on muuttunut liian lyhytnäköiseksi ja urakeskeiseksi. Hän perää lisää sitoutumista ja vastuunkantoa eikä hyväksy kesken kauden luopumisia.

Asioiden eteenpäin vieminen vaatii kykyä ja halua katsoa kauas.

“Toivottavasti ympäristötietoisuus lisää pitkäjänteisyyttä niin että päätösten seuraukset ymmärretään ja leikkausten seuraukset otetaan huomioon.”

Lindgren nostaa esiin tulevaisuuteen investoimisen muutenkin kuin kulttuuriin panostamalla.

Taiteen, vanhenevan väestön ja ympäristön lisäksi Lindgrenin aktiviteettikenttään kuuluvat eutanasia-keskustelu ja siihen liittyvä Oikeus arvokkaaseen kuolemaan -yhdistys sekä vammaistyö.

“Kehitysvammaisia on hyvää tarkoittaen hoidettu syrjään. Kun kehitysvammaisia koulutetaan toisten kehitysvammaisten kerhotoiminnan ohjaajiksi, he ovat yhä enemmän vain keskenään, erossa muusta yhteiskunnasta.”

Se, että osa heistä kouluttautuu kerhovetäjiksi, on pelkästään hyvä asia. Ongelma tässä on kehitysvammaisten eristäminen asumisessa, työssä ja harrastuksissa omaksi joukokseen. 

Helsingin rooli vihreissä vähenee

Helsingin vaalipiiri on vihreille perinteisesti merkittävin, vaikka sen suhteellinen merkitys on vähitellen vähentynyt puolueen kannatuksen kasvettua muuallakin maassa. Vihreiden historian kaksissa ensimmäisissä vaaleissa kansanedustajista puolet tuli Helsingistä, 2019 enää 30 prosenttia.

Myös 2013 vaalipiiriuudistus lisäsi muun maan merkitystä vihreille. Tällöin Itä-Suomen pieniä vaalipiirejä yhdistettiin Kaakkois-Suomen ja Savo-Karjalan vaalipiireiksi, mikä madalsi äänikynnystä.

Edelleen Helsinki on kuitenkin erityisen mielenkiinnon kohteena. Edellisissä eduskuntavaaleissa vihreät ohittivat äänimäärässä kokoomuksen ja saivat yhden lisäpaikan. Nyt sen säilyminen ei ole itsestäänselvyys. Hallitusvastuu koettelee kannatusta, ja kaksi istuvaa edustajaa, Emma Kari ja Outi Alanko-Kahiluoto jättävät äänensä ja paikkansa Lindgrenin ja muiden tavoiteltaviksi.

Helsingissä vihreillä on edelleen näyttävä kärki: ehdolla ovat edelleen puolueen puheenjohtaja Maria Ohisalo, ulkoministeri Pekka Haavisto, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Atte Harjanne sekä Mari Holopainen.

Kisaa Helsingin vaalipiirissää lisää se, että sekä demarit että kokoomus keskittävät voimiaan Helsinkiin tuomalla näkyviä nimiä ehdolle Helsinkiin. Kokoomus pyrkii takaisin Helsingin ykköseksi ja demarit taistelevat saadakseen takaisin viimeksi menettämänsä neljännen paikan.

Helsingissä vihreät ja vasemmistoliitto taistelevat tiukimmin samoista äänestäjistä. Punavihreys on valttia. Vanhakantaisen vasemmistolaisuuden edustajia ei Helsingissä juuri näy, ellei sellaiseksi lasketa Veronika Honkasaloa, joka on vastustanut tiukasti NATO-jäsenyyttä ja alkuun jopa pilkkasi vihreitä Ukrainalle annettavan aseavun tukemisesta.

Edit 6.3. klo 10:55: poistettu viittaus taistolaisuuden perinteeseen vasemmistoliitossa.

Lue lisää