Erkki Pulliainen eli ja työskenteli luonnon ja suden puolesta

Vihreä poliitikko, susitutkija ja tietokirjailija Erkki Pulliainen muistetaan ahkerana kirjoittajana ja puhujana. Hän julkaisi 64 kirjaa ja yli 500 tieteellistä julkaisua. Pulliaisen viimeinen teos Suomalainen susi valittiin Vuoden luontokirjaksi.

5.9.2022 | Politiikka

Kuva: Hannu Oskala

Valtiopäiväneuvos Erkki Pulliainen menehtyi pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana 84-vuotiaana. Pulliaisen kansanedustajaura alkoi samana vuonna kun Vihreä liitto perustettiin eli hän oli mukana alusta alkaen. Hän toimi 24 vuotta Oulun vaalipiirin kansanedustajana 1987-2011 ja vielä pitempään Oulun kaupunginvaltuutettuna 1985-2011. 

Erkki oli monessakin mielessä monipuolinen. Ensinnäkin hän oli koulutukseltaan paitsi eläintieteilijä myös maantieteilijä, geologi ja maatalous- ja metsätieteilijä. Hän eteni opinnoissaan hämmästyttävän nopeasti – luonnon tieteiden kandidaatista (1960) filosofian tohtoriksi (1965) väitellen susien biologiasta.

Erkki tunnettiin tutkijana, poliitikkona ja ahkerana kirjoittajana. Hän julkaisi 64 kirjaa, yli 500 tieteellistä julkaisua ja lukuisia artikkeleita eri lehdissä. Hänelle myönnettiin Tietokirjailijapalkinto vuonna 2007. Julkisuudessa Erkki tunnettiin lempinimellä ”Susi-Pulliainen”. Suomen suurpedot (1974) oli hänen ensimmäinen eläintiedettä popularisoiva kirjansa, bestseller. Kirjailijatyön kaari päättyi 2019: viimeinen teos oli Suomalainen susi, jonka WWF valitsi Vuoden luontokirjaksi.

Todettakoon, että presidentti Urho Kekkonen omin käsin kirjoitti kiitoskortin. Hän oli lukenut Suomen suurpedot -kirjan ja oli vaikuttunut. Kekkonen toivotti onnea tuleviin tutkimuksiin – ja niitähän riitti. Monen mielestä Suomen suurpetojen Ahma-osio on edelleen täydellisin tietopaketti ahmasta.

Erkki tunnettiin nimenomaan susitutkijana. Hän oli myös kanatutkija ja vaelluskalatutkija. Hän kirjoitti myös näistä omat teoksensa. Hänen koiria koskevat kirjansa ovat alan klassikkoja.

Erkki oli erinomainen puhuja. Hän osasi aina valita sopivan esittämistason kohdeyleisön mukaan tupailloista eduskuntaan. Hän oli eduskunnan kaikkien aikojen puhetilastossa kolmanneksi ahkerin puhuja; ja aina asiaa.

Erkki perusti vuonna1967 Helsingin yliopiston Värriön tutkimusaseman pohjoiseen Sallaan ja toimi sen johtajana vuoteen 2003. Hän oli Oulun Yliopiston eläintieteen professori vuosina 1975-2001 ja luonnontieteellisen tiedekunnan dekaani vuosina 1975-2001. Helsingin yliopisto vihki Pulliaisen kunniatohtoriksi, MMT h.c. vuonna 2001.

Eduskunnan työmyyrä

Erkki oli todellinen työmyyrä. Eduskunnan vahtimestarien mukaan hän oli lähes poikkeuksetta ensimmäinen, kun eduskunnan ovet avattiin aamulla – ja useimmiten viimeinen lähtijä, kun ovet suljettiin. Ennen kännyköiden yleistymistä Erkkiä oli vaikea tavoittaa puhelimella. Avustaja kehotti soittamaan hänelle työhuoneeseen eduskuntaan kello neljän ja viiden välillä aamulla, jolloin hän oli jo siellä. Näin tehtiin. Luotettava pohjoisen edustaja vei aina eteenpäin hänelle annettuja ”tehtäviä” eduskunnassa.

Uurastamisen vastapainona Erkki piti aina 2-3 viikon kesäloman, jolloin hän kalasti itse kehittämillään vieheillä suuria haukia. Vähemmän tunnettu harrastus oli postimerkkien keräily, josta hän eduskuntavuosien alkuvaiheissa luopui ajanpuutteen vuoksi. Hänellä oli tuolloin melkoiset Itävalta- ja Suomi-kokoelmat.

Pohjoisen vinkkelistä ihmeteltiin usein, että miksi hän todellisena asiantuntijana ei koskaan kelvannut ministeriksi. Johtuiko vihreiden eteläkeskeisyydestä? Joka tapauksessa hän olisi  sopinut muun muassa maa- ja metsätalousministeriksi puhumattakaan ympäristöministeristä.

Erkin elämä ja työ voidaan tiivistää yhteen ilmaisuun: luonnon ja suomalaisen suden puolesta.

Veikko Ervasti, Erkin vaalipäällikkö - Mika Flöjt, Ekovihreiden puheenjohtaja ja vaelluskala-aktiivi - Pekka Virtanen, Koillismaan vihreiden varapuheenjohtaja

5.9.2022 16:17

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.

0 kommenttia

Lähetä kommentti