Ukraina-päiväkirjat: Ohjukset iskivät, lähdimme Slovakiaan

Toiveemme siitä, että Putin ei hyökkäisi Karpaattien vuoristoon, on kadonnut. Koska iskut olivat lisääntyneet jo hyvin lähellä kotiamme, päätimme vihdoin lähteä Slovakiaan. Kävelimme ympäri kaupunkia yhdessä ja vietimme aikaa perheenä ensimmäistä kertaa yli kolmeen kuukauteen, kirjoittaa Oksana Chopak. Hän kirjoittaa päiväkirjaa Verdelle Ukrainasta.

17.5.2022 | Yhteiskunta

Kuva: Oksana Chopak

Toukokuun toinen viikko ei ollut helppo. Raketti osui tänne Karpaattien vuoristoon Länsi-Ukrainaan. Iskun kohteena oli vuoriston rautatieinfrastruktuuri. Talojen ikkunat särkyivät ja isku repi kattoja alas puolen kilometrin säteellä osumasta. 

Isku osui noin viidenkymmenen kilometrin päähän kodistamme, paikkaan, jonka yllä lensin viime vuonna varjoliitimen kanssa.  Rautatie kulkee myös aivan kotitalomme läheltä.

Toiveemme siitä, että Putin ei hyökkäisi Karpaattien vuoristoon, on kadonnut. Yöt ovat olleet levottomia huhti-toukokuussa, jopa 3–5 sireeniä päivässä. Odotimme kauhuissamme Venäjän voitonpäivää 9. toukokuuta, peläten, mitä hän keksii tehdä silloin.  

Ohjus osui Lviviin, kun Naton edustajat saapuivat Puolaan. Toinen ohjus iskeytyi Kiovaan, kun ulkomaiset edustajat olivat vierailulla. Länsi-Ukrainassa vieraili Yhdysvaltain presidentin puoliso Jill Biden, joka halusi nähdä Užhorod-Vyshne Nemetsken rajantarkastusaseman.

Koska iskut olivat lisääntyneet jo hyvin lähellä kotiamme, päätimme vihdoin lähteä Slovakiaan. Perjantaina 6. toukokuuta saavuin Užhorodiin lasteni kanssa, kun useita lentokoneita ja helikoptereita lensi kaupungin yläpuolella. Ylitimme rajan jalkaisin, menimme bussilla Mihalovceen ja asetuimme Prešoviin. 

Rajalla oli runsaasti vapaaehtoisia vastassa. He tarjosivat apua rajan edessä ja heti rajan toisella puolella. Teltoissa tarjotaan ruokaa, vettä ja suojaa kevätauringolta. Lapsille annetaan makeisia. Vapaaehtoiset auttoivat reittisuunnittelussa sekä selvittivät bussi- ja juna-aikatauluja. Evakuointibussi kulkee suoraan rajalta. Lapseni olivat iloisia Slovakian kylvetyistä pelloista, kauniista taloista ja maisemista.

Poikani vastasi, että hän ei ymmärrä mitään paikallisesta kielestä. Vakuutin hänelle, että hän oppisi kyllä pian puhumaan slovakiaa, koska se muistuttaa melko paljon murretta, jota puhumme kotona.

Mihalovcesta kuljimme bussilla Prešoviin, joka on Slovakian kolmanneksi suurin kaupunki. Tämä on erittäin kaunis ja rauhallinen pieni kaupunki, jossa asuu vajaat 100 000 asukasta. Ukrainassa kaikissa kolmessa suurimmassa kaupungissa on reilusti yli miljoona asukasta, ja meillä on kymmeniä kaupunkeja, joissa on yli 100 000 asukasta. Näin oli siis ainakin ennen sotaa. Nyt Mariupol, Slovyansk, Popasna ja osa Harkovasta on tuhottu kokonaan. Ei ole taloa, jota venäläiset ohjukset eivät vahingoittaisi jollain tavalla.

Slovakiassa ei ole vain hyvin hoidettuja puistoja, teitä ja tyylikkäitä taloja. Täällä on myös toimiva liikenne ja jalankulkijatkin noudattavat liikennesääntöjä. Kaikki tuntuvat liikkuvat nopeasti ja tehokkaasti. Prešov on kolmas Slovakian kaupunki, jossa olen vieraillut. Prešovissa ilma ja vesi tuntuvat puhtaammilta.  

Kuva: Oksana Chopak

Kävelimme paikallisen koulun ohi ja ehdotin pojalleni, että hän voisi jatkaa koulunkäyntiä siellä. Poikani vastasi, että hän ei ymmärrä mitään paikallisesta kielestä. Vakuutin hänelle, että hän oppisi kyllä pian puhumaan slovakiaa, koska se muistuttaa melko paljon murretta, jota puhumme kotona.

Prešovissa vuokrasimme asunnon neljäksi päiväksi. Mieheni on täällä myös, sillä hän työskentelee Slovakiassa rakennustyömaalla ja on siten voinut jäädä Slovakiaan sodan ajaksi. Kävelimme ympäri kaupunkia yhdessä ja vietimme aikaa perheenä ensimmäistä kertaa yli kolmeen kuukauteen.

Kävely laski stressiä ja terästi aistejani. Tuntui, kun kaikki kasvillisuus ympärilläni olisi muuttunut vihreämmäksi. Slovakiassa nautin alkukesästä, ja ahdistukseni on hieman väistynyt. Prešovissa on paljon ukrainan- ja venäjänkielisiä, mutta täältä on vaikea löytää asuntoja.

Ennen lähtöämme tilanne huononi selvästi kotikylässämme ja lähistöllä. Toukokuun alussa bensa-asemilta ei enää saanut lainkaan bensaa. Olin onnekas, että minulla oli vielä 20 litraa bensaa varastossa.

Torstaina ennen lähtöämme istutimme perunoita ja jatkoin edelleen työskentelyä uutisseurannan ja startupin parissa.

Sosiaalisessa mediassa oli lähes viikoittain viestejä rintamalle lähetettyjen sotilaiden hautajaisista. Nyt sotilaat joutuvat eturintamalle jopa yksiköistä, joiden pitäisi olla vain alueellisen puolustuksen tehtävissä. Aluepuolustuksen pojilla on vain konepistoolit, eivätkä he osaa käsitellä raskaita aseita. Kun he joutuvat eturintamaan, he ovat raskaan tykistötulen alla ilman kunnollisia varustuksia.

Miehiä kutsutaan armeijaan edelleen, eivätkä miehet saa matkustaa ulkomaille. Monet lähtevät puolustamaan maataan vapaaehtoisina. He ovat todellisia sankareita.

Kääntänyt englannista suomeksi Outi Toivanen-Visti. Kaksi ukrainalaista on kirjoittanut päiväkirjaa sodan alusta lähtien ja ne ovat täältä kaikki luettavissa. Oksana Chopak ja Benjamin Bigun ovat tuottaneet aiemmin Suomeen yritysvastuullisuuteen liittyviä raportteja mm. ukrainalaisten siirtotyöläisyydestä Yritysvastuu.fi -palveluun.

Oksana Chopak

17.5.2022 10:08

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.

0 kommenttia

Lähetä kommentti