Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu jo toista kuukautta. Edes Ukrainan aiheuttamat massiiviset tappiot ja taloudellisen eristämisen raju hintalappu eivät ole saaneet Venäjää luopumaan järjettömästä sodastaan, ainoastaan pakon edessä muuttamaan suunnitelmiaan ja tavoitteitaan.
Yksi Venäjän hirmutekoja, sotavoimaa ja Putinin valtaa tukeva asia on se, että kaikesta huolimatta venäläistä fossiilienergiaa virtaa edelleen Eurooppaan ja maailmalle, ja tuotot siitä kilahtavat Putinin sotakassaan.
Siksi venäläisestä fossiilienergiasta pitää päästä kiireesti irti. Kaikki fossiilienergian käytön vähentäminen palvelee tässä haasteessa, ja kyse on samalla siirtymästä, jonka välttämättömyys on ollut jo ilmastotieteen sanoman myötä selvä.
Sota ja Venäjän geoekonomisen vallan riisuminen näkyy väistämättä energian hinnassa. Se hinta on oikein ja viisasta maksaa. “Kaasu voi olla kallista mutta vapaus on korvaamatonta”, kuten Viron pääministeri Kaja Kallas on todennut.
Silti hinnannousu tietää monenlaista tuskaa. Tähän energiakriisiin vastaaminen edellyttää laaja-alaista politiikkaa ja toimenpiteitä, joilla energiaa saadaan säästettyä ja fossiilisen energian vaihtoehtoja nopeutettua.
Haaste on kiistatta mittava. Se ei kuitenkaan ole täysin ennennäkemätön. Lokakuussa 1973 öljyä tuottaneet arabimaat leikkasivat öljyntuotantoa ja -vientiä useisiin länsimaihin.
Taustalla oli Jom Kippur -sota, jossa Egypti ja Syyria olivat hyökänneet Israeliin. Öljyn hinta räjähti nousuun, mikä ravisutti rajusti edulliseen öljyyn nojanneita talouksia. Ensimmäinen öljykriisi sai siitä toipuvassa maailmassa vielä jatkoa toisen öljykriisin myötä 1979 Iranin vallankumouksen kutistaessa öljyntuotantoa.
Öljykriisistä puhutaan itse asiassa aika vähän suhteessa siihen, miten pitkäaikaisia vaikutuksia sillä oli. Monet niistä näkyvät edelleen, osa ihan arjessa asti.
Yksi keskeinen oppi öljykriisistä tämän päivän energiakriisiin on se, että isokin muutos on mahdollinen, kun siihen sitoudutaan tosissaan.
Vuoden 1973 öljykriisi oli ennen kaikkea shokkiherätys energian säästäväisempään käyttöön. Polttoaineiden ja energiankäyttöön kohdennettiin monenlaisia sääntelytoimia ja viestintäkampanjoita eri maissa jouluvalojen käytön kiellosta lentämisen ja veneilyn rajoituksiin sunnuntaisin. Suomessakin asetettiin tiukkoja rajoituksia sisälämpötiloista, ja joulukuusta 1973 kesäkuuhun 1974 suurin sallittu nopeus kaikilla ajoneuvoilla oli 80 km/h.
Tarve säästää energiaa heijastui myös teknologian kehitykseen ja käyttöönottoon. Autoissa polttoainetehokkuus nousi uuteen rooliin ja esimerkiksi etuveto, turbot ja kevyemmät materiaalit yleistyivät.
Nopeasti kallistunut öljy herätti paitsi pakon edessä säästämään energiaa, myös etsimään ja kehittämään vaihtoehtoisia tapoja tuottaa energiaa. Tämänkin herätyksen hedelmistä nautitaan yhä.
Ranskassa käynnistettiin pääministeri Pierre Messmerin johdolla hänen nimeään kantanut valtavan mittakaavan ydinvoimainvestointisuunnitelma. Kaikkein kunnianhimoisimpia tavoitteitaan Messmer-suunnitelma ei koskaan saavuttanut, mutta 1990-luvun alkuun mennessä Ranskassa oli saatu käyntiin yli 50 uutta ydinreaktoria. Näiden ansiosta Ranskan verkossa virtaa edelleen Keski-Euroopan vähäpäästöisintä sähköä.
Tanskankin juuret tuulivoiman suurvaltana ovat öljykriisissä, joka herätti juutit tuulivoiman määrätietoiseen kehittämiseen. Myös aurinkoenergian edistäminen sai vauhtia, erityisesti Israelissa.
Yhdysvalloissa autoteollisuus ryntäsi kehittämään sähköautoja. Vaikka vallankumousta ei vielä tuolloin nähty, työ loi osaltaan pohjaa myöhemmille läpimurroille. Kansainvälinen energiajärjestö IEA perustettiin vastaamaan öljykriisin osoittamiin haasteisiin. Järjestön äskettäin julkaisemat neuvot energiansäästöön kuulostavatkin varsin tutuilta öljykriisien historiasta.
Valitettavasti Suomessa johtopäätökset energiantuotannon osalta olivat vähemmän kestäviä. Öljykriisi nimittäin toimi täkäläisen turpeen laajamittaisen energiakäytön lähtölaukauksena. Kyseessä ei siis ole mikään ikiaikaisen tärkeä suomalainen perinne-elinkeino.
Kaikesta tarmosta ja tohinasta huolimatta 1970-luvun öljykriisit eivät irrottaneet globaalia taloutta öljystä, laajemmin fossiilienergiasta puhumattakaan. Kriisivuosien jälkeen öljy halpeni, maailma vaurastui ja energiatehokkuus hyödynnettiin kasvaneena kulutuksena rebound-ilmiön myötä.
Vaikka monet öljykriisistä kummunneet toimet ja keksinnöt ovat olleet avuksi myös ilmastonmuutoksen hillinnässä, ja vaikka tietoa ilmastonmuutoksen vaaroista alkoi jo kertyä, oli halvan ja näppärän fossiilienergian houkutus liian suuri.
Se, että fossiilienergian kauppiaat pyrkivät tietoisesti ja valitettavan tehokkaasti estämään ilmastotoimia, ei varsinaisesti auttanut. Osasyy on toki sekin, että uusilla teknologioilla kestää aikansa skaalautua ja vaihtoehtoisen energian läpimurto oli monin osin vasta alkuvaiheessa kun kriisitunnelma hellitti.
Yksi keskeinen oppi öljykriisistä tämän päivän energiakriisiin on se, että isokin muutos on mahdollinen, kun siihen sitoudutaan tosissaan. Olemme ihmisinä ja yhteiskuntana usein varsin muutosvastarintaisia, mutta lopulta erittäin hyviä sopeutumaan muutokseen, kun se koetaan välttämättömäksi.
Nyt on oikein ja välttämätöntä leikata fossiilienergian kulutusta ja vauhdittaa sitä korvaavaan energian tuotantoa, ja se onneksi ymmärretään varsin laajasti. Tuoreimmat uutiset venäläisten joukkojen raakuuksista Ukrainassa alleviivaavat selvää asiaa vielä entisestään.
Vaikka akuutti syy leikata fossiilienergian kulutusta on Venäjä, tiedostamme tänä päivänä menneitä vuosikymmeniä paremmin myös tarpeen pitää ilmasto siedettävänä ja planeetta kunnossa. Siksi 1970-luvulla orastavasti alkanut siirtymä fossiilienergian jälkeiseen maailmaan on vihdoin vietävä maaliin asti.
0 kommenttia