Vallankumouksellista kehitystä Steve Jobsin malliin
Mason Batesin säveltämä ooppera on intensiivinen kurkistus Piilaaksoon ja Applen perustajiin kuuluneen Steve Jobsin värikkääseen elämään. iPhonen julkistamishetki on musiikillista ja näyttämöllistä ilotulitusta, kirjoittaa Tuulikki Närhinsalo arviossaan.
Tuulikki Närhinsalo
”Nosta katseesi. Katso ympärillesi. Ole läsnä”. Tällainen teksti ilmestyi parisen vuotta sitten Kansallisoopperan tekstityslaitteeseen luettavaksi ennen esityksen alkua. Sillä haluttaneen viestittää, että nyt on aika lakata tuijottamasta kännykän ruutua ja rauhoittua kokemaan se yhteisöllisyyden tunne, jonka oopperan tai baletin seuraaminen tarjoaa. Lähes hätkähdin, kun Mason Batesin oopperan The (R)evolution of Steve Jobs viimeinen repliikki ja sen kaikkein tärkein sanoma, jonka Jobsin vaimo laulaa miehensä kauniisti rakennetussa muistotilaisuudessa, on tekstilaitteeseen suomennettuna ”Nostakaa katseenne, katsokaa pois laitteistanne”. Miten tärkeä viesti meille kaikille!
Mahdollisimman nopealle teknologian kehittämiselle elämänsä pyhittänyt Steve Jobs, jonka epäterveellisen hektinen ja itsekeskeinen elämäntapa tuhosi naissuhteita, työyhteisöjä ja lopulta hänen terveytensä, haki ja sai helpotusta elämänsä kiemuroihin buddhalaisuudesta. Tämä teema on oopperassa vahvasti mukana. Elontaipaleensa loppumetreillä Jobs pohtii tekemiään valintoja ja niiden seurauksia kriittisesti munkkiystävänsä kanssa.
Levottomissa ja kuluttavissa käänteissä, epäonnisten naissuhteiden jälkeen, löytyy elämälle vihdoin tyynnyttävä ja turvallinen kivijalka, vaimo Laurene. Hän saa taivutelluksi erilaisista oireista pitkään kärsineen miehensä lääkäriin. Lopullista apua ei löydy; Jobs menehtyy vain 54-vuotiaana.
Kevin Newburyn ohjaaman, nimihenkilön elämänvaiheita ajasta ja paikasta toiseen hyppelehtien kertovan oopperan kantaesitys oli vuonna 2017 Uudessa Meksikossa Santa Fen oopperassa. Tuotanto on siirtynyt semmoisenaan Töölönlahden rannalle. Näyttämökuva koostuu kännykkäruudun muotoisista elementeistä, jotka muuntuvat monenlaisiksi interiööreiksi, ja joihin heijastetaan muun muassa erilaisia datan nopeaa liikkumista kuvaavia kaavioita. Välillä tuntuu siltä, että katsoja pääsee näkemään sitä vinhaa aivosolujen liikettä, mikä tapahtuu Jobsin pääkuoren sisällä. Itse asiassa koko ooppera muistuttaa rakenteeltaan ja ohjaukseltaan tietokonepeliä, myös sarjakuvaa.
Pidän Batesin vetävästä, suurelle orkesterille kirjoitetusta sävelkielestä. Siinä yhdistyvät bernsteinilaisittain maustettu musikaalimaisuus, John Adamsin mieleen tuova takova, vaihtuvarytminen minimalismi ja elektronisesti toteutettu äänimaailma. Mukana on myös ripaus poppia ja rokkia sähkökitaroineen sekä suurilinjainen, perinteinen oopperatyyli, varsinkin Jobsin vaimon Laurenen – joka tavalla loistava Sarah Zieba – pitkälinjaisissa aarioissa. Laurenen ja nimihenkilön kahdenkeskisissä kohtauksissa, joskus muulloinkin, musiikki rauhoittuu nautiskelemaan puhtaiden duurikolmisointujen kauneudesta keskellä clustermaisen täyteläisenä soivaa äänimattoa. Zieba kuuluu Kansallisoopperan Nuorten laulajien ohjelmaan, joten häntä lienee ilo kuulla muissakin rooleissa.
Lisäksi musiikissa kuulee kaunista, aasialaisittain värittynyttä mystistä hartautta. Jobsin (John Moore) tapaamisissa hengellisen oppi-isänsä Kobun Chono Otogawan (Wei Wu) kanssa vallitsee jotenkin hellä, pysähtynyt tunnelma, jota hienoinen huumori välillä sipaisee. Molemmat miehet ovat roolissaan kuin kotonaan ja laulavat erinomaisesti. Kaunisäänisesta baritoni Mooresta on kuoriutunut melkoinen Jobsin näköispainos, ja kumeaääninen basso Wu vastaa hahmona mielikuvaa idän uskonnon pyhästä miehestä, josta huokuu tyyni rauha.
Rauha on kaukana silloin, kun Steve Jobs tartuttaa hektisen kiihtymyksensä kaikkiin läsnä oleviin ottaessaan esiin maailmanhistorian ensimmäisen iPhonen. Vaihtuvarytminen, hyvin nopeana sykkivä musiikki ei taatusti ole ollut esittäjistölle ihan helppoa omaksuttavaa. Hatunnosto kapellimestari Michael Christielle ja solisteille, kuorolle sekä orkesterille tietokoneentarkasti etenevästä musiikin kudoksesta, jonka tiimellyksessä Jobs esittelee kännykkäänsä: koko maailma on nyt yhdessä kädessä, vain erilaisten napsautusten päässä. Viimeistellyn tiukka täsmällisyys ei tuntunut kahlitsevalta, musiikki eteni riemastuttavan vapaasti.
Mika Pohjonen teki vahvan roolin ja osoitti äänensä komean iskukyvyn Steve ”Woz” Wozniakina, Jobsin työtoverina, jonka kanssa – ja sitä myöten koko työyhteisön kanssa – sukset menevät ristiin. Seurauksena ”Wozin” ero ja suuri mullistus.
On hämmästyttävää, miten monta tapahtumaa libretisti Mark Campbell on saanut mahtumaan Mason Batesin sävellettäväksi runsaan puolentoista tunnin mittaiseen oopperaan. Tässä niistä muutama jo esiteltyjen lisäksi: Kohtaus omenapuutarhassa sittemmin hylätyksi tulevan tyttöystävän, Chrisannin kanssa LSD-trippeineen. Trippi saa Jobsin kuulemaan eri soitinten ääniä ja Bachin musiikkia. Hanna Rantalan heleää ääntä oli ilo kuulla. Äkkiä Jobs on opiskelemassa japanilaista kalligrafiaa, jonka saloihin johdatteli Anu Ontrosen tummaääninen opettaja. Chrisann tulee kertomaan Jobsille olevansa raskaana. Miestä ei voi vähempää kiinnostaa – hän ehdottaa aborttia tai kieltää olevansa lapsen isä. Myöhemmin Chrisann kertoo tyttärensä olevan nimeltään Lisa. Jobsia ei edelleenkään kiinnosta, mutta hän nappaa tytöltä nimen uudelle, mullistavalle tietokoneelleen. Jobs on luennoimassa Stanfordin yliopistossa, jossa tapaa tulevan vaimonsa Laurenen.
Eräänlaisena tapahtumien kiintopisteenä on Jobsin autotalli. Sieltä kaikki alkaa, kun Jobsin isä (Ville Rusanen) avaa pienelle pojalleen tien keksintöihin rakentamalla tälle pöydän, jonka ääressä puuhata. Rusanen on turvallinen, lämminääninen isähahmo.
Autotallissa tehdään myöhemmin monta maailmaa muokkaavaa keksintöä ennen kuin suuri tuotantoyhtiö näkee päivänvalon. Ja autotalliin kaikki myös päättyy. Ympyrä sulkeutuu, kun Laurene Jobs miehensä kuoleman jälkeen kuvittelee näkevänsä silmissään pikku Steven, tomeran ja päättäväisen miehenalun, purkamassa ja kokoamassa esineitä isänsä rakentaman pöydän äärellä.
Mason Bates: The (R)evolution of Steve Jobs. Libretto Mark Campbell, ohjaus Kevin Newbury. Lavastussuunnittelu Vita Tzykun, pukusuunnittelu Paul Carey, valosuunnittelu Japhy Weideman, äänisuunnittelu Rick Jacobsohn. Rooleissa John Moore, Sarah Zieba, Hanna Rantala, Wei Wu, Mika Pohjonen, Ville Rusanen, Anu Ontronen. Esitys 3.10.2026. Muut esitykset 9., 13. ja 16.10.2026.
