Kapsäkissa hatut viuhuvat ja roolit vaihtuvat
Gutenberg! on kahden miehen ja kolmenkymmenen roolin huima tarina metallimies Johannes Gutenbergin keksinnöstä: mekanismilla, jolla viinipuristin prässää rypäleistä mehut, voi prässätä metallikirjasimet paperille. From wine press to printing press - näin syntyi maailman ensimmäinen painokone.
Tuulikki Närhinsalo
Kapsäkin uutuus vie 1400-luvun puoliväliin, Schlimmer-nimiseen saksalaiseen pikkukaupunkiin, mutta vain osaksi, sillä musikaalissa ollaan myös omassa ajassamme. Amerikkalaiskaverukset Doug ja Bud ideoivat ja kehittelevät käsikirjoitusta ja musiikkia Johannes Gutenbergistä kertovaan minimusikaaliin, jolle he toivovat menestystä Broadwaylla.
Anthony Kingin ja Scott Brownin käsikirjoittama ja säveltämä vauhdikas minimusikaali poukkoilee taitavasti Gutenberg-tarinan sekä Dougin – Joel Mäkinen ja Budin – Juha Pulli hyvin nykyaikaisen ajatusmaailman välillä. Siinä on niin aitoa hetkessä improvisoinnin ja keksinnän tuntua, että välillä melkein unohtuu, että jokainen repliikki on peräisin amerikkalaisesta käsikirjoituksesta.
Aina välillä pistäydytään katsomaan elämää surkeassa Schlimmerissä (suomeksi huonompi). Siellä potat tyhjennetään kadulle ja vallitsee myöhäisen keskiajan köyhyys, kurjuus ja likaisuus. Lukutaito puuttuu kaikilta. Paha munkki ei haluakaan, että kukaan osaisi lukea – näin hän voi tulkita Raamattua mielensä mukaan pelotellen ja kiusaten kansaa. On lääkäriä, kilttiä munkkia, kengänkiillottajaa, teurastajaa, kätilöä, sairaita tyttöjä, ja eri hahmoja vilisemällä. Lippalakeissa lukee, mikä roolihahmo milloinkin on äänessä. Ja sitten on Helvetica, Gutenbergin kiltti, hieman yksinkertainen apulainen, joka salaa rakastaa Gutenbergia. Pahalla munkilla on kissa nimeltä Saatana, jota hän sekä palvoo että kiusaa. Munkki vastustaa Gutenbergin painokonekeksintöä kaikin tavoin. Hän ajaa Saatanan välillä Gutenbergin kimppuun.
Bud ja Doug päättävät muuttaa historian totuutta: heidän musikaalissaan painokone menee rikki heti valmistumisensa jälkeen, mutta Gutenberg ei tiedä sitä. Se selviää hänelle vasta juuri silloin, kun hän on esittelemässä keksintöään. Teon takana on paha munkki, joka manipuloi Helvetica-raasun tekemään tihutyön. Munkki ei halua kansalle kirjoja eikä lukutaitoa.
Teoksen käsikirjoitus on täynnä vauhtia ja hassuja tilanteita. Musiikki on mukavaa, laulunumerot sujuvat mainiosti. Kosketinsoittimen ääressä on taitava ja tarkka Eliza Mäkipelto, ja näyttelijät osallistuvat paikoin musisointiin lyömäsoitintehostein.
Ohjaaja Chris Whittakerin edellinen ohjaus Kapsäkissa, samojen esiintyjien taituroima Murha kahdelle, on ollut täydellinen menestys. Esityksen hienouden kruunasi se, että näyttelijät itse vastasivat myös kaikesta hyvin kekseliäästä ja monipuolisesta musiikista. He vuorottelivat flyygelin ääressä toistensa pianisteina ja musisoivat myös nelikätisesti.
Aivan samaan ihastuksen ja ihmetyksen määrään ei Gutenberg yllä. Syy ei todellakaan ole näyttelijöissä, mutta tarina ei ole samalla tavoin kiinteä ja jännittävä, eivätkä laulutkaan yllä samalle tasolle. Vahvasti liikunnallinen ohjaus on kyllä periaatteessa onnistunut. Salamannopeat käänteet, lippisten ja roolien vaihdokset, hahmojen erilaiset äänensävyt ja puheen pulputtava vuolaus olivat jo ensi-illassa ihailtavasti kohdillaan, ja esitysten myötä liukkaus tullee lisääntymään.
Niukka visuaalinen puoli on pukusuunnittelija Riitta Röpelisen sekä valo- ja äänisuunnittelija Max Marshallin kokeneissa käsissä. Marshallille annan erityskiitoksen: hän osaa aina pitää sähkövahvisteisen äänentoiston korvaystävällisenä.
Anthony King ja Scott Brown: Gutenberg!, suomennos Hanna Kaila. Ohjaus Chris Whittaker, rooleissa Joel Mäkinen ja Juha Pulli. Koskettimien ääressä Eliza Mäkipelto. Pukusuunnittelu Riitta Röpelinen, valo- ja äänisuunnittelu Max Marshall. Musiikkiteatteri Kapsäkki, yhteistuotanto Turun Linnateatterin ja Riihimäen teatterin kanssa. Ensi-ilta 17.9,2026. Esitykset 9. ja 10.10., 13., 14., 20., 21., 27. ja 28.11., 2. ja 10.12.
