Tutkimus: Uhrius ei ole neutraalia vaan vallankäytön väline terrorismikeskusteluissa
Tuoreessa väitöksessä tarkastellaan uusnatsisolun ja ISIS-terroristien tekemien iskujen herättämää keskustelua Saksassa.
Tuore väitöstutkimus osoittaa, että uhriutta rakennetaan julkisessa terrorismikeskustelussa poliittisiin tarkoituksiin. FM Anna‑Maija Ylä‑Mattila analysoi Saksassa käytyä yhteiskunnallista keskustelua sekä äärioikeisto‑ että ääri‑islamistisesta terrorismista. Analyysi paljastaa eroja siinä, keitä pidetään suremisen arvoisina uhreina, ja ketkä jäävät keskustelussa varjoon. Tutkimus tarkastelee ensiauttajia osana laajempaa kysymystä siitä, kenet ylipäätään nähdään terrori-iskujen uhrina.
Parlamentaarisissa puheissa uhriuden avulla muun muassa puolustettiin viranomaisia, haettiin hyväksyntää turvallisuustoimille ja pyrittiin rakentamaan yhteisöllisyyttä. Uhrius toimi myös puoluepoliittisena ja oman poliittisen imagonrakennuksen välineenä. Erilaisilla uhrikonstruktioilla rakennettiin esimerkiksi kuvaa omasta puolueesta muita parempana uhrien puolestapuhujana sekä profiloiduttiin tietyn puolueen uudeksi edustajaksi uhriutumisen keinoin.
Tutkimus paljasti yleisen tason lisäksi eroja eri terrorismitapausten uhrien välillä. Sosiaalisessa mediassa uhrien muistamista ei haluttu jakaa vaan käytiin kilpailua siitä, keiden uhreja pidettiin suremisen arvoisina. Tämä näkyi erityisesti pyrkimyksenä korvata NSU:n uhrien muisto Berliinin iskun uhrien muistamisella. Suremisen arvoisuutta mitattiin muun muassa uhrien määrällä, ajankohtaisuudella sekä sen mukaan, mikä ideologia koettiin suurimmaksi riskiksi.
”Lehdistössä ääri-islamistisen terrorismin uhrit saivat enemmän tilaa kertoa traumaattisista kokemuksistaan kuin äärioikeistoterrorismin uhrit. NSU:n uhrien traumat jäivät usein taka-alalle, kun media keskittyi korostamaan uhrien esittämiä rasismisyytöksiä viranomaisia kohtaan”, Ylä-Mattila tiivistää.
Kenet näemme uhrina?
Tutkimus ei ainoastaan analysoi eroja terrorismitapausten uhrien välillä vaan myös sen, ketkä jäävät uhriuden rajauksen ulkopuolelle. Yhtenä tutkimuksen merkittävänä havaintona Ylä-Mattila nostaa esiin ensiauttajien – ammattilaisten sekä maallikkojen – marginaalisen osuuden yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tutkimuskirjallisuus tunnistaa heidät kuitenkin yhtenä potentiaalisena uhriryhmänä. Osa Berliinin iskun ensiauttajista on myös kertonut traumatisoitumisestaan.
”Tutkimus osoittaa kiistatta tarpeen kohdistaa tutkimusta jatkossa juuri ensiauttajiin. Koska uhri-status on vahvasti yhteiskunnan muokkaamaa, on tärkeää tarkastella sitä miten kuvaamme eri ihmisryhmiä ja keitä sisällytämme keskusteluun. Vaarana on, että peittämällä esimerkiksi ammattiauttajien traumatisoitumista, rakennamme ja vahvistamme kuvaa heistä haavoittumattomina sankareina. Tämä ei tietenkään ole koko totuus. Se voi heikentää myös auttajien halua ja kykyä hakeutua tarvittaessa avun piiriin”, Ylä-Mattila korostaa.
Terrorismi vaikuttaa laajasti yhteiskuntaan
Ylä-Mattila katsoo, että yhteiskunnallisen valta-aseman vuoksi erityisesti poliitikkojen, toimittajien ja tutkijoiden tulisi lähestyä uhriutta kielenkäytössä kriittisesti. Tuotetaanko uhriutta kielellisesti tiettyjä tarkoitusperiä varten? Avuksi tähän on monilukutaidon kehittäminen kaikenikäisten keskuudessa.
”Olen tyytyväinen, että monilukutaito on nykyään keskeinen elementti perusopetuksessa. Kriittinen tekstinymmärrys ja -tuotto ovat kuitenkin olennaisia taitoja meille kaikille. Jotta voimme kehittää tasa-arvoista yhteiskuntaa, on syytä tarkastella, miten puhumme uhreista ja jäävätkö tietyt ryhmät ulkopuolelle. On tärkeää ymmärtää terrorismin vaikutusten ulottuminen myös laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun”, Ylä-Mattila painottaa.
FM Anna-Maija Ylä-Mattilan Saksan kielen ja kulttuurin väitöskirja tarkistettiin 2.5.2026 Jyväskylän yliopistossa.
