Kestävyyspaneeli: Kiertotalous ei ole Suomessa vielä alkanutkaan
Suomi kuluttaa luonnonvaransa loppuun jo vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana. Kiertotalouden vaikutukset eivät vieläkään näy luonnonvarojen kokonaiskulutuksen vähenemisenä, vaikka ratkaisut ovat olemassa – erityisesti teollisuudessa ja tuotteiden elinkaaren pidentämisessä.
Suomen ylikulutuspäivä on tänä vuonna 1. huhtikuuta. Se tarkoittaa, että suomalaiset kuluttavat koko vuoden 2026 laskennalliset luonnonvarat loppuun jo vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana.
Henkilöä kohti laskettuna Suomen luonnonvarojen kulutus on Euroopan korkeinta.
Ylikulutuspäivä osoittaa, että Suomen talous nojaa edelleen pitkälti lineaariseen malliin: luonnonvaroja otetaan käyttöön, jalostetaan ja poistetaan kierrosta. Kiertotalouden vaikutukset eivät näy luonnonvarojen kokonaiskulutuksen vähenemisenä.
“Kiertotalous mielletään Suomessa usein liian kapeasti kierrätykseksi. Todelliset ratkaisut tehdään suunnittelupöydällä: tuotteiden korjattavuudessa, elinkaaren pidentämisessä uusien liiketoimintamallien avulla ja teollisissa materiaalivirroissa. Tässä mielessä kiertotalous ei ole Suomessa vielä kunnolla alkanutkaan”, toteaa Leena Aarikka-Stenroos, Kestävyyspaneelin jäsen ja Tampereen yliopiston tuotantotalouden professori.
Kiertotalouden vaikuttavin, mutta usein vähiten huomioitu teko on kuluttamatta jättäminen. Kuluttamisen vähentäminen ei näyttäydy suomalaisille vain luopumisena vaan myös keinona parempaan elämänlaatuun, mikä ilmeni muutaman vuoden takaisessa E2 Tutkimuksen raportissa. Sen mukaan jopa 51 prosenttia suomalaisista kertoi haluavansa parantaa elämänlaatuaan kuluttamista vähentämällä.
Suurimmat materiaalivirrat teollisuudessa
Suurimmat luonnonvaravirrat ja hukka syntyvät teollisuudessa, erityisesti rakentamisessa ja kaivostoiminnassa. Näihin kohdistuvat ratkaisut ovat Kestävyyspaneelin mukaan ratkaisevia, jos Suomen ylikulutusta halutaan aidosti vähentää.
Kiertotalous on kuitenkin niin sanottu viheliäinen ongelma: sääntely, taloudelliset kannusteet ja markkinakäytännöt ohjaavat usein eri suuntiin ja edelleen lineaariseen toimintamalliin.
Kestävyyspaneeli muistuttaa, että kiertotalousratkaisuilla on usein “todistamisen taakka”. Niiden pitää osoittaa, ettei kierrätettävä materia ole jätettä tai haitallista, mikä tekee sen käytöstä käytännössä mutkikkaampaa kuin neitseellisiin raaka-aineisiin perustuvista ratkaisuista.
Kiertotalous on keskeinen huoltovarmuuskysymys
Suomalainen yhteiskunta on vahvasti riippuvainen globaaleista toimitusketjuista, joiden häiriöherkkyys on kasvanut. Esimerkiksi sähkö- ja elektroniikkalaitteiden metallit sekä lannoitteet ovat pitkälti tuontitavaraa.
Kaukaiset ympäristökatastrofit, geopoliittiset jännitteet tai logistiikan häiriöt voivat heijastua nopeasti Suomeen myös energian ja ruoan hinnan nousuna.
“Kun tuotteiden elinkaarta pidennetään ja materiaaleja pidetään kierrossa pidempään, vähenee riippuvuus tuontiraaka-aineista ja haavoittuvista toimitusketjuista. Kiertotalous parantaa huoltovarmuutta nimenomaan arjen tasolla, eli siinä, kuinka hyvin yhteiskunta kestää häiriöitä”, sanoo Minna Halme, Kestävyyspaneelin jäsen ja Aalto-yliopiston vastuullisen liiketoiminnan professori.
Korjaaminen ja jakaminen osaksi arkea
Elinkaaren pidentäminen edellyttää osaamista, palveluita ja kannusteita, ja niihin liittyy myös poliittinen valinta, Kestävyyspaneeli muistuttaa.
Pitkäikäisten ja korjattavien tuotteiden valmistaminen, vanhan korjaaminen ja harkittu hankkiminen ovat vanhoja ”uusia perustaitoja”. Näiden tulisi olla myös taloudellisesti houkuttelevampi vaihtoehto. Tätä on ajanut muun muassa korjauspalveluiden arvonlisäveron alentamiseen tähtäävä kansalaisaloite, joka eteni helmikuussa 2026 eduskuntaan.
