Tutkimus: ilmastonmuutos lamaannuttaa poliittisen hallinnan keinot – Hyrkkö kritisoi kalliiksi käyvää ilmastotoimettomuutta

Uuden tutkimuksen mukaan ilmastonmuutos pakottaa poliittiset organisaatiot perusteelliseen muutokseen, jossa niiden tarkoitus, tehtävät ja relevanssi joutuvat koetukselle. Silti murrokseen varaudutaan pikemmin suojaamalla nykyisiä hallinnollisia prosesseja kuin uudistamalla niitä.

Tapio Reinekosken suomalaisiin kaupunkeihin keskittyvä tutkimus kuvaa, miten pelkkä tieto tulevista ilmastokriiseistä ja niiden edellyttämistä toimista ei onnistu muuttamaan totuttuja politiikan teon malleja.

Reinekoski tutki Tampereen yliopistossa viiden kaupungin varautumista ilmastonmuutokseen ja erityisesti ympäristö- ja ilmastosektorien työtä organisaatioissa. Keskeinen osa tutkimusta olivat harjoitusskenaariot, jotka konkretisoivat ilmastonmuutoksen hallinnan ajallista hankaluutta. Kriisit ovat akuutteja, samanaikaisia, toisiinsa lomittuvia, ja niiden seuraukset ovat kauaskantoisia.

Tutkimus osoittaa, miten kaupungit suojelevat itseään muutokselta. Mittavasta asiantuntemuksesta ja strategisista poliittisista tavoitteista huolimatta organisaatiot sysäävät ilmastoaiheet ja tiedontuotannon toimintansa laitamille, erillisiksi projekteiksi, ulkoistetuiksi toimeksiannoiksi tai markkinoinnin resursseiksi. Ydintoimintoihin, kuten taloudelliseen suunnitteluun ja budjetointiin, ilmastonäkökohtien ei anneta vaikuttaa.

Kaupungit suojaavat itseään muutokselta

Reinekosken tutkimus osoittaa, että kaupungit eivät käänny noin vain ilmasto-organisaatioiksi, tiedotteessa sanotaan.

"Vaikka etenkin ilmasto- ja ympäristöasiantuntijat tunnistavat muutoksen väistämättömyyden, ja poliitikotkin pystyvät kuvittelemaan käynnissä olevan globaalien elinolosuhteiden murroksen, politiikan tekemisestä tällaiset ajatukset suljetaan ulos", Reinekoski sanoo.

Taakka jää pitkälti asiantuntijoiden kannettavaksi. Tutkimustiedotteen mukaan he joutuvat sietämään työssään jatkuvaa katkonaisuutta, alusta aloittamista ja muun organisaation jähmeyttä yrityksissään saada ilmastoaiheita muiden sektorien ja koko kaupungin agendalle.

"Ilmastonmuutoksen tuhoisat seuraukset ja epävarmat tulevaisuuden horisontit typistyivät ongelmanratkaisuksi ikään kuin ikuisesti jatkuvassa nykyisyydessä. Lyhytjänteisyys sinänsä ei ole mitenkään yllättävä havainto, mutta jopa kontekstissa, jossa nimenomaan pyrittiin irrottautumaan siitä, politiikan keinovalikoima ei anna periksi edes kirkkaasti tiedostetulle kriisiytyvälle tulevaisuudelle. Sen ei anneta raskauttaa nykyhetkessä tehtävää politiikkaa", summaa Reinekoski.

Hyrkkö: Hallitus tekee kestämätöntä ilmastopolitiikkaa

Myös vihreän eduskuntaryhmän ja valtiovarainvaliokunnan varapuheenjohtaja Saara Hyrkön tiedote nostaa esiin samankaltaisen poliittisen kyvyttömyyden, joka ei pysty huomioimaan ilmastonmuutoksen perustavanlaatuisuutta valtakunnallisella tasolla.

"Me olemme tienneet jo pitkään, että epäonnistunut ilmastopolitiikka tulee taloudellemme kalliiksi. Hallitus ei ole varoituksia kuitenkaan kuunnellut, vaan on tehnyt politiikkaa, joka yhtäällä lisää päästöjä ja toisaalla vähentää valtion tuloja. Yhtälö on kestämätön", Hyrkkö kuvailee.

Hyrkön mukaan lista talouden kannalta haitallisista ilmastopolitiikan epäonnistumista on pitkä. Metsien hiilinielujen romahduksen vuoksi Suomi joutuu ostamaan nieluyksiköitä muilta mailta ja lasku voi nousta miljardeihin euroihin. Lisäksi on heikennetty päästökaupasta saatavia tuloja kymmenillä miljoonilla, ryhdytty valmistelemaan kallista liikenteen päästökauppakompensaatiota, alennettu polttoaineveroa sekä epäonnistuttu Vihreän siirtymän rahaston (RFF) hyödyntämisessä. 

"Suomi joutuu pulittamaan miljardiluokan ilmastomätkyt Orpon hallituksen takia. Valtiovarainministeriö arvioi, että paine velanottoon saattaa lisäkulujen vuoksi lisääntyä. Jos tavoitteena oli tehdä ilmastotoimia, jotka eivät maksa kuluttajalle, niin tämä ei ainakaan ole se tapa", Hyrkkö puuskahtaa.

The End of Change as We Know It : How cities figure out what the problem is with climate governance. Reinekoski, Tapio (2025)