Yksi viikko puhuttiin joulusta, toinen pakkasista, mutta nyt on valokeila suunnattu jälleen presidenttikisaan. Presidentinvaalien ennakkoäänestys alkaa viikon kuluttua, eikä ensimmäisen kierroksen huipentumaankaan ole enää kuin reilu kaksi viikkoa. Kaksissa edellisissä presidentinvaaleissa yli 1,5 miljoonaa äänesti ennen varsinaista vaalipäivää.
Pekka Haaviston kampanja on rakennettu matalan kynnyksen osallistumisen varaan. Mukaan saa tulla vaikka vain tunniksi jakamaan vaalimateriaalia. Vapaaehtoisten villeillekin ideoille sanotaan helposti ”antaa mennä” ja somessa kampanja onkin hyvin moni-ilmeinen.
Virallinen ”look” näkyy tietysti jaettavassa vaalimateriaalissa, eikä Haavisto ole joistakin suostutteluista huolimatta luopunut puku- ja kravattilinjastaan. Ylipäätään hän on se sama henkilö, jota edellisten neljän vuoden aikana nähtiin ja kuultiin eri tilanteissa Suomen ulkoministerinä.
Haaviston kampanjassa on mukana paljon ensikertalaisia, joille katukampanjan salat aukenevat vasta nyt. Poliittinen toiminta toreilla ja turuilla ei onneksi ole ollenkaan samanlaista kuin sosiaalisessa mediassa kohiseva myllerrys. Tammikuun pakkasissa voi saada kylmät jalat ja punaa poskille, mutta pahaa mieltä ei kohtaamisista jää.
Nimittäin on niin, että kun ihmisiä kohtaa kasvokkain, he eivät hyökkää päälle edes sanallisesti. Joku ottaa flaikun (kuten mainoslipukkeita kutsutaan), joku suhaisee äänestävänsä Haavistoa joka tapauksessa. Joku tuijottaa itsepäisesti omaa puhelintaan, joku poimii hätäisesti karkin taskuunsa. Jos joku pysähtyy juttelemaan, voivat aiheet vaihdella politiikasta hiihtokilometreihin, mutta riidanhaastajia on äärimmäisen vähän.
Itse asiassa kaikille yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneille tekisi hyvää olla pari tuntia murmelina teltalla. Esimerkiksi Helsingissä puolueaktiivit kampanjoivat hyvässä hengessä vierekkäin ja auttavat tarpeen tullen toisiaan vaikka teltan pystytyksessä. Tätä tukea saa harvemmin somessa.
Kampanjaväkeä on tietenkin muillakin ehdokkailla. Mika Aaltolan kampanja kärsii ehkä eniten paitsi rahan myös vapaaehtoisten vähyydestä. Kampanjateltan pystyttäminen edellyttää logistiikkaa ja edes pari henkeä paikalle.
Tämä tilanne on tietysti tuttu kaikista vaaleista, sillä vihreillä on käytössään yleensä selvästi vähemmän rahaa kuin useimmilla muilla puolueilla.
Rahaa puuttuu toki Haaviston kampanjastakin ja miljoonaan euroon on vielä rakoa. Loppukisan todennäköiset eli Haavisto ja Alexander Stubb kisaavat hyvin erikokoisen lompakon kanssa, sillä kokoomuksen ehdokkaalla on jopa tuplasti enemmän rahaa käytössään esimerkiksi tv-mainontaan. Tämä tilanne on tietysti tuttu kaikista vaaleista, sillä vihreillä on käytössään yleensä selvästi vähemmän rahaa kuin useimmilla muilla puolueilla.
Viime kuukausina ehdokkaat ovat kiertäneet tentistä ja kyselystä toiseen, ja niin sanotut isojen medioiden isot vaalitentit ovat vielä edessä. Äänestäjä kuulee samoja kysymyksiä ja samoja vastauksia kyllästymiseen asti, mutta perinteisesti nimenomaan presidentin valintaan osallistutaan innokkaasti mahdollisesta vaaliväsymyksestä huolimatta.
Suomeen valitaan Nato-ajan presidenttiä poikkeuksellisissa oloissa. Valinnassa painaa ulko- ja turvallisuuspoliittinen osaaminen, eikä valintaa ole syytä tehdä miehen/naisen, suomenkielisen/ruotsinkielisen tai heteron/homon välillä. Puhumattakaan, että musiikkimaku vaikuttaisi siihen, minkä numeron äänestyslappuun kirjoittaa.
0 kommenttia