Ruotsissa on jo ihmetelty päätöstä lopettaa ympäristöministeriö itsenäisenä yksikkönä. Ruotsin uudessa hallituksessa on kyllä maan tähän asti nuorin ministeri, liberaalipuoluetta edustava Romina Pourmokhtari, 26, tittelillä ilmasto- ja ympäristöministeri, mutta hän työskentelee energia- ja elinkeinoministerin alaisuudessa.
Ruotsalaisen ympäristöpuolueen, Miljöpartietin, toinen puheenjohtaja Märta Stenevi on jo todennut, että Ruotsi saa ilmasto- ja ympäristöministerin, joka aloittaa työn ilman politiikkaa, ilman ministeriötä ja selvästikin myös ilman valtaa.
Ruotsin ympäristöministeriö on ollut oma yksikkönsä vuodesta 1987 saakka. Sitä ennen se kuului maatalousministeriöön. Tällaista yhdistelmää ovat Suomessakin haikailtu, etenkin keskustassa.
Ministeriön alaisia toimintoja ei tietenkään lopeteta, mutta Tidö-sopimus eli hallitusohjelma vaikuttaa ilmasto- ja ympäristökysymyksissä kovin ohuelta. Kaksi avainlausetta ohjelmassa ovat tiukasti peräkkäin. Ensimmäisessä mainitaan kunnianhimoinen ilmasto- ja ympäristöpolitiikka ja heti perään lisätään, että Ruotsin kilpailukyvystä pidetään huolta.
Luontokatoa ei ohjelmassa itse asiassa mainita lainkaan. Ilmasto- ja ympäristöjärjestöt ovat jo tuominneet ohjelman, joka ei niiden mielestä vastaa tämän hetken suuriin kysymyksiin.
Suomessa suhtautuminen ydinvoiman rakentamiseen on aiempaa myönteisempi ja nyt sama suuntaus näkyy myös Ruotsissa. Enää ei pyritä 100 prosentin uusiutuvaan vaan 100 prosentin fossiilivapaaseen energiapolitiikkaan. Ongelmana on kuitenkin aikataulu. Sekä uuden ydinvoiman rakentaminen että hiilidioksidin talteenotto edellyttävät tutkimusta, suunnittelua ja rakentamista ja tuovat siten helpotusta ilmaston lämpenemiseen vasta vuosien, ehkä vuosikymmenen jälkeen.
Ruotsin vaikutusvaltainen luonnonsuojeluliitto on käynyt läpi hallituksen ohjelmaa punakynän kanssa. Liitto huomauttaa, että hiilinielujen kasvattaminen olisi nopea toimi, mutta siitä ei ole mainintaa. Hallituspuolueet – maltillinen kokoomus, kristillisdemokraatit, liberaalit ja tukipuolue ruotsindemokraatit – eivät ota kantaa Suomessakin herkkiin teemoihin: avohakkuisiin, metsien suojeluun tai ojitettujen soiden ennallistamiseen.
EU-minimi tavoitteena
Ruotsi on vuorollaan EU:n puheenjohtajamaa kuusi kuukautta vuoden 2023 alusta alkaen Tsekin jälkeen. Ruotsin EU-linjauksia ei ohjelmasta kuitenkaan löydy.
EU toki mainitaan. Ruotsi näyttää pyrkivän kaikilla sektoreilla EU-minimitasoon. Esimerkiksi ruotsalaisten autoilijoiden bensakuluja halutaan pitää kurissa ja palauttaa uusiutuvista valmistetun polttoaineen jakeluvelvoite EU:n minimiin. Suomessakin jakeluvelvoitetta alennettiin viime keväänä.
Sama EU-minimi mainitaan useasti, kun ohjelmassa luetellaan toimia turvapaikanhakijoiden ja muiden maassa asuvien ulkomaalaistaustaisten kohdalla. Ruotsin uusi hallitus yrittää selvästi tehdä kaikkensa, ettei maa millään tavalla houkuttelisi lisää tulijoita.
Tiensä päähän ainakin tällä erää tuli kahdeksan vuotta harjoitettu feministinen ulkopolitiikka. Ruotsi on pitänyt yllä keskustelua yhdenvertaisuudesta ja naisten ja tyttöjen asemasta, mutta nyt tämä muun muassa useita arabimaita ärsyttänyt puhe vähenee.
Nähtäväksi jää, onnistuuko uusi hallitus käyttämään riittävän myötäsukaisia puheenvuoroja Turkin suuntaan, jotta myös siellä koettu ärsytys vähenisi.
Euroopassa on sota ja silloin vihreä haihattelu saa väistyä. Toivottavasti sama tapahtuu Suomessakin ensi keväänä.