Onko Suomi hukannut tulevaisuuden?

Yllä oleva teksti on lainaus Tekniikan akateemisten julkaisemasta teknologiaraportista Onko Suomi hukannut tulevaisuuden, jonka on kirjoittanut Mikko Särelä yhdessä Olga Mäkisen ja Tapio Heiskasen kanssa.

Suomella ja erityisesti Helsingin seudulla oli vielä kymmenen vuotta sitten vahva etulyöntiasema tekoälyn kehittämisessä, koska koneoppimista oli tutkittu Helsingin yliopistossa 1960-luvulta alkaen. Innovaatiorahoitusta on kuitenkin leikattu viimeisen kymmenen vuoden aikana rajusti ja leikkaus on suunnattu erityisesti teknologian kehittämiseen.

Toista oli silloin, kun Esko Aho oli pääministeri ja keskustan puheenjohtaja. Suomi nostettiin lamasta panostamalla huippuosaamiseen. Se onnistui yli odotusten, mutta kiihdytti myös alueellista keskittymistä. Osaamisaloilla on taipumus keskittyä yliopistokaupunkeihin, mikä on nähty kaikkialla.

Tästä viisastuneena Suomessa on päätetty keskittyä elinkeinoihin, jotka voivat menestyä myös yliopistokaupunkien ulkopuolella. Niinpä on investoitu lähinnä sellunkeiton kaltaisille matalan jalostusasteen aloille. Se tie voi johtaa tasaisempaan alueelliseen kehitykseen, mutta se tie tekee Suomesta myös köyhän suhteessa muihin Pohjoismaihin eikä sillä rahoiteta kummoistakaan hyvinvointivaltiota.

Tekoälyn kehitystä Euroopassa jarruttaa myös kilpailijoita ankarampi lainsäädäntö. Algoritmit, joita esimerkiksi Google tai Facebook käyttävät, olisivat kiellettyjä, jos yritys olisi vaikkapa suomalainen, mutta Yhdysvalloissa ne on sallittu, emmekä voi näiden yhtiöiden palveluja täällä kieltääkään.

Mitä tahansa tekoälysovellutuksia ei pidä salliakaan – Kiina on hyvä varoittava esimerkki. Vähän varmuuden vuoksi kieltämisen makua kuitenkin on siinä, että sellainen, mikä on kielletty tekoälyltä, on sallittu algoritmille, jonka takana on tekoälyn sijasta älykäs ohjelmoija.

Jos Euroopassa säädellään tekoälysovellutuksia jopa vähän vainoharhaisesti, alan kehitys siirtyy Kiinaan ja Yhdysvaltoihin.

Kaikkea ei ole kuitenkaan vielä menetetty. Vahvaa koneoppimiseen liittyvää osaamista on Suomessa yhä – erityisesti Helsingissä ja Espoossa. Sen vapautuminen käyttöön voisi johtaa nopeaan kasvuhyppyyn. Tämä voi tapahtua yritysvetoisesti ilman valtion myötävaikutusta.

Menestyvä tekoälykeskittymä houkuttelisi kansainvälisiä osaajia kuin lyhty yöperhosia.

Osaajat tulevat osaajien luo. Menestyvä tekoälykeskittymä houkuttelisi kansainvälisiä osaajia kuin lyhty yöperhosia. Mutta pääsivätkö he maahan ja kuinka pitkä olisi odotusaika? Kenties työpaikat olisikin tämän takia pakko perustaa Tallinnaan.

Viime vuosikymmenellä Tukholman seutu menestyi siinä paljon Helsingin seutua paremmin. Ei sielläkään kaikki aivan putkeen mennyt.

Vaikka Ruotsiin on osaajan helpompi muuttaa kuin Suomeen, asunnon hän Ruotsissakin tarvitsee. Tukholmassa ei pystytty vastaamaan kasvaneeseen asuntokysyntään, minkä vuoksi asuntopulasta tuli kasvun este.

Helsingissä on tehty Tukholmaa enemmän asuntotuotannon hyväksi, mutta asenteet asuntojen rakentamista vastaan ovat viime aikoina jyrkentyneet.  Asuntojen yhä vain kohonneet hinnat osoittavat niukkuuden kasvaneen, vaikka vuokrat ovat vähän tulleetkin alas.

Osaajilla on myös lapsia ja he arvostavat lastensa koulutusta. Kuntien, lähinnä Espoon ja Helsingin, pitäisi pystyä tarvittaessa polkaisemaan englanninkielisiä kouluja ja päiväkoteja pystyyn nopeasti.

Entä onko yrityksillämme varaa nopeaan kasvuun? Suomen heikkous on riskinottoon kykenevän pääoman puute. Ruotsissa omaisuus on jakautunut erittäin epätasaisesti – yhtä epätasaisesti kuin Yhdysvalloissa, mutta niinpä Ruotsissa on paljon riskinottoon kykenevää isänmaallista pääomaa.  Niinpä ruotsalaiset sijoittajat saivat ison osan myös suomalaisen Woltin menestyksellisestä myynnistä Yhdysvaltoihin.