Kuntiin tarvitaan lisää mielenterveyspalveluja terveyskeskuksiin ja kouluihin – Helsingin Mieppi ja terapiatakuu näyttävät mallia

Aloitetaan hyvistä uutisista: sinä päätät, millaista mielenterveyden hoitoa ja ongelmien ehkäisyä Suomessa tehdään.

Mielenterveyden hoito ja myös ongelmien ennaltaehkäisy, kuten toimiva matalan kynnyksen päihdehuolto, ovat kunnan tehtäviä. Kunnan/kaupungin vastuulla on iso joukko asioita: onko kouluissa riittävästi psykologeja, ovatko asuinalueet hiljaisia ja yöuni turvattua, onko kaupungissa kohtuuhintaisia asuntoja, toimiiko joukkoliikenne, pääsetkö urheilemaan ja harrastamaan ja tapaamaan ihmisiä tai onko sinulla mahdollisuus päästä puistoihin tai luontoon.

Osa kunnan vastuista on hyvin suoraviivaisia. Mielenterveyslaki sanoo, että kunnan tulee järjestää palvelut tarpeen mukaan.

Osa mielenterveyden edistämisestä ja ongelmien ehkäisystä on epäsuoraa. Siksi kaavoituspolitiikkakin voi vaikuttaa mielenterveyteen. Rakennetaanko tarpeeksi huokeita asuntoja? Tai miten on järjestetty pääsy luontoon/viheralueisiin? 

Tai miten kouluissa toimitaan kiusaamisen ehkäisemiseksi? Ovatko ryhmäkoot liian suuret?

Ne huonot uutiset?

Suomessa on vuosikymmeniä satsattu liian vähän mielenterveysongelmien hoitoon. 1990-luvun laman aikaan yksi säästöajatus oli vähentää sairaalapaikkoja ja oleellisesti lisätä avohoitoa – näistä tosin jälkimmäinen jäi toteutumatta.

Lisää huonoja uutisia: nykyresursseilla voidaan tehdä töitä hutiloiden.

Professori Jyrki Korkeila ja ryhmä muita psykiatreja kirjoittaa Satakunnan Kansassa: ” JO PITKÄLTI toistakymmentä vuotta psykiatrian alan työntekijät ovat kohdanneet huomattavan eettisen ongelman. Emme voi tehdä työtämme tavalla, joka täyttää laadukkaan hoidon kriteerit. Syynä tähän on liiallinen kuormitus, kiire ja vähäinen mahdollisuus tutkittujen hoitomenetelmien käyttöönotolle.”

Tästä seuraa pari (huonoa) asiaa lisää: avohoidon puutteita yritetään paikata Kelan kustantamalla kuntoutuspsykoterapialla, vaikka osalle potilaista tämä on riittämätön hoitomuoto. Pääkaupunkiseudulla kuulemma jopa puolet nuorisopsykiatrian lähetteistä palautetaan: kuka hoitaa nuorta silloin?

Psykiatripula uhkaa

Ylikuormitettua julkista järjestelmää uhkaa huikea psykiatripula. Psykiatreja eläköityy suurin joukoin lähivuosina, eikä tilalle ole saatu koulutettua uusia. Julkisen puolen ahdinkoa pahentaa se, että alan ammattilaiset valitsevat usein työn yksityisellä puolella. Kunnallinen työ kun voi olla pakkotahtista ja byrokratian raskauttamaa, eikä aikaa pitkäkestoisille potilaskontakteille ole. 

Riittämättömien palveluiden tarjonta ei ole vain erikoissairaanhoidon ongelma, vaan myös terveyskeskusten ongelma. Siellä asiakas kohtaa kiireisen lääkärin tai hoitajan, jolla ei ole antaa seuraavaa vastaanottoaikaa lähiaikoina tai jolta puuttuu alan vaatima koulutus. 

Mielenterveysongelmista kärsivistä ihmisistä puolet jättää hakematta apua, suuri osa jää myös diagnosoimatta ja hoitamatta. Tai ongelmaan ei reagoida. Muutenkin terveyskeskuspalvelujen käytön takana on itse asiassa paljon mielenterveysongelmia.

Mitä tehdä?

Asia on helppo: tarvitaan lisää rahaa ja kuntapoliitikkojen päätöksiä.

Mielenterveystyöhön on kiinnitettävä huomiota, on puhuttava ongelmien yleisyydestä ja poistettava turhaa häpeää, on mietittävä ennaltaehkäisyä ja keinoja pitää yllä mielenterveyttä.

Kun apua tarvitaan, on sitä saatava läheltä ja riittävän nopeasti. On hyvä, jos on olemassa erityisiä matalan kynnyksen palveluja, kuten vaikka Mieppi Helsingissä.

On parempi, jos psykiatrista osaamista, riittävästi henkilökuntaa ja vapaita aikoja on terveyskeskuksessa, kouluissa, oppilaitoksissa jne. Päihdepalveluihin tule päästä heti ja helposti.

Helsingissä Vihreiden aloite matalan kynnyksen nopeasta terapiatakuusta meni läpi muutama päivä sitten. Takuun tavoite on, että aika perustason mielenterveyspalveluihin löytyisi kiireettömissä tapauksissa kahdessa viikossa. Apu voisi löytyä Mieppi-palveluista tai terveysasemien keskusteluavusta ja lyhytterapiasta.

Kärsimyksen lievittymisen lisäksi mielenterveyteen sijoitetut rahat ovat hyvä sijoitus, sillä kyky täysipainoiseen elämään tuo myös kyvyn opiskella ja käydä töissä.  

Kirjoittaja on psykiatrian erikoislääkäri

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.