Kiusaaminen alkaa kauan ennen kuin se näyttää kiusaamiselta, sanoo tutkija
Uusi tutkimus osoittaa, että kiusaamiseen herätään liian myöhään. Sitä edeltävät usein huomaamattomat vähättelyn ja ulossulkemisen hetket, joita ei tunnisteta vakaviksi. Oulun yliopiston professori Tuija Huuki peräänkuuluttaa aikuisilta varhaista puuttumista ennen kuin kiusaaminen ehtii vakiintua.
Uudet tutkimustulokset osoittavat, että lasten ja nuorten keskinäiseen kiusaamiseen herätään liian myöhään. Kun asia tunnistetaan, ryhmässä on voinut olla pitkään käynnissä ilmiöitä, jotka ovat luoneet pohjan ulossulkemiselle, häirinnälle ja väkivallalle. Aikuisilla onkin keskeinen rooli varhaisessa tunnistamisessa.
"Kiusaaminen ei synny tyhjästä. Sitä edeltävät usein pienet, mutta merkitykselliset tilanteet, joissa lapset ja nuoret alkavat arvottaa, vertailla ja sulkea toisiaan ulkopuolelle. Juuri näihin hetkiin pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota", Oulun yliopiston uuden oppituolin, nuorisotutkimuksen, professori Tuija Huuki kertoo tiedotteessa.
Aikuisen vastuulla rakentaa turvallisemmat ryhmärakenteet
Tutkimus haastaa myös yleisen käsityksen siitä, että kiusaaminen johtuisi ensisijaisesti tietyistä "kiusaajista" tai "pahoista lapsista". Tulokset viittaavat siihen, että tavalliset lapset ja nuoret voivat tietyissä olosuhteissa alkaa vahingoittaa toisiaan.
Riski kasvaa erityisesti silloin, kun lasten ja nuorten väliset suhteet jäävät ilman aikuisen ohjausta.
"Kyse on usein olosuhteista, joissa tavalliset lapset ja nuoret alkavat sulkea toisia ulkopuolelle. Siksi ratkaisu ei löydy syyllisten etsimisestä vaan turvallisempien ryhmäsuhteiden rakentamisesta”, Huuki painottaa.
Tutkimuksen mukaan aikuiset tunnistavat tilanteet yleensä vasta silloin, kun loukkaava toiminta on jo pitkäkestoista, tahallista ja systemaattista. Sitä ennen ryhmissä voi esiintyä vähättelyä, ulossulkemista, kiusoittelua, näkyvyyden epätasaista jakautumista ja painetta olla tietynlainen saadakseen hyväksyntää.
Monet näistä ilmiöistä tapahtuvat tavallisessa arjessa. Ne voivat näkyä huumorina, läpänheittona, ihastumiskuvioina, leikkipainina tai kaverisuhteiden pieninä säröinä. ”Juuri siksi niitä ei usein pidetä riittävän vakavina puuttumisen kannalta”, Huuki muistuttaa.
Konfliktien ehkäisyssä painopistettä tulisikin siirtää nykyistä vahvemmin varhaiseen tunnistamiseen, eikä kiusaamisen virallisia tunnusmerkkejä pidä jäädä odottamaan.
Sen sijaan huomiota olisi suunnattava jo ensimmäisiin tilanteisiin, joissa lasten ja nuorten välisiin suhteisiin alkaa syntyä epätasa-arvoa, ulossulkemista tai loukkaavaa vuorovaikutusta.
Uusi menetelmä tukee huoltajia ja opettajia
Tutkimus perustuu tutkimusryhmän yli kahden vuosikymmenen aikana keräämiin aineistoihin lasten ja nuorten välisistä suhteista, kiusaamisesta, häirinnästä, väkivallasta, vallasta ja osallisuudesta. Aineistoja on kerätty muun muassa havainnoimalla, haastattelemalla, kyselyiden avulla sekä seuraamalla lasten ja nuorten vuorovaikutusta kouluissa ja muissa kasvuyhteisöissä.
Tuija Huuki ja lastenpsykiatri Raisa Cacciatore ovat kehittäneet Pisarapuuttumisen menetelmän, jossa ensimmäisiin merkkeihin puututaan jo ennen kuin tilanne näyttää kiusaamiselta.
”Tarkoituksena on vahvistaa lasten ja nuorten vuorovaikutustaitoja aidoissa tilanteissa ja ehkäistä ongelmien kärjistymistä”, Huuki sanoo.
