Kulttuurikentällä pohditaan yhdistymisiä leikkausten seurauksena

Suomen Taiteilijaseura selvittää, olisiko mielekästä koota nykyinen, moniin organisaatioihin jakautunut järjestökenttä yhden katon alle. Tänä vuonna käynnistetyssä hankkeessa luodaan malli tai malleja uudeksi kuvataiteilijoiden järjestöksi yhdessä taiteilijoiden kanssa.

Seura perustettiin Suomen suuriruhtinaskunnassa vuonna 1864, ja sen perustajajäsenet edustivat eri taiteenaloja taidemaalareista kirjailijoihin. Ensimmäiset 25 vuotta Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtajana toimi Zacharias Topelius, ja ensimmäiseksi kunniajäseneksi nimitettiin runoilija Johan Ludvig Runeberg.

”Maailma muuttuu, ja on hyvä pohtia, kuinka järjestöt voivat parhaalla tavalla toteuttaa tehtäväänsä eli kuvataiteilijoiden ja kuvataiteen aseman edistämistä nyt ja tulevaisuudessa”, Taiteilijaseuran toiminnanjohtaja Annukka Vähäsöyrinki arvioi.

Suomen Taiteilijaseura on aikanaan ollut myötävaikuttamassa muun muassa Helsingin Taidehallin ja Ateljeesäätiön sekä taiteilijoiden tekijänoikeuksia valvovan Kuvaston syntyyn.

Myös seura itsessään on muuttunut. Vuonna 1952 seura muuttui kuvataiteilijoiden keskusjärjestöksi. Nykyään sillä on kuusi jäsenliittoa: Taidemaalariliitto, Suomen Kuvanveistäjäliitto, Suomen Taidegraafikot, Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto, Muu ry ja Valokuvataiteilijoiden Liitto.

"Eivätkä muutokset lopu tähän", uskoo Vähäsöyrinki.

Aloite omiin käsiin

Hallitakseen muutoksia paremmin Suomen Taiteilijaseura käynnisti Kestävät rakenteet, kukoistava kuvataide -hankkeen vuoden alusta.

”Mahdollisella yhdentymisellä tavoitellaan vakautta ja vaikuttavuutta toimintaamme. Haluamme, että kuvataiteilijoiden ääni kuuluu nykyistä vahvemmin”, Vähäsöyrinki toteaa.

Järjestöjen yhdistämisessä on kaksi keskeistä ongelmaa. Ilmeisempi niistä on järjestöjen pienuus. Taiteilijaseura sekä sen kuusi jäsenjärjestöä ovat kaikki pieniä, muutaman ihmisen työpanoksella toimivia organisaatioita. Pienimmissä, kuten Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitossa, työntekijöitä on vain yksi.

Toiseksi kulttuuripolitiikka on murroksessa ja julkisen rahoituksen osuus kulttuurille ja järjestösektorille laskusuunnassa. Koko hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus näyttää epävarmalta. Oletettavaa on, että esimerkiksi järjestöjen oman varainhankinnan rooli korostuu tulevaisuudessa.

”On syytä kysyä, onko nykyinen rakenne paras tapa edistää kuvataiteen asiaa ja kuvataiteilijoiden asemaa tulevaisuudessa”, Vähäsöyrinki toteaa.

”Yksi vahva järjestö voisi mahdollisesti tuottaa parempia jäsenpalveluita ja edunvalvontaa.”

Jane ja Aatos Erkon säätiö rahoittaa selvitystä 500 000 eurolla. Taiteilijaseuran kuudesta jäsenjärjestöstä siinä on mukana viisi. Kuvanveistäjäliitto jättäytyi sen ulkopuolelle.

Ulkopuolelle jättäytyminen jo ennen aloitusta kuvaa, että kyseessä on herkkä hanke.

”Ymmärrän, että tällainen hanke voi herättää epävarmuutta, mutta toivottavasti myös innostusta tulevasta. Erkon säätiön rahoituksella selvitämme yhdessä, millaisia mahdollisuuksia tästä voisi aueta. Konkreettiset päätökset mahdollisesta yhdentymisestä tehdään kussakin järjestössä itsenäisesti yhteisen kehittämistyön jälkeen”, Vähäsöyrinki kuvailee.

Musiikkiopistoissa samanlaisia pohdintoja

Kuvataiteet eivät ole ainoa taiteiden ala, jossa nähdään tarvetta muutoksille muuttuvan maailman edessä. Vuonna 2024 Suomen konservatorioliitto aloitti Tulevaisuuskestävä oppilaitoskulttuuri -hankkeen, jossa alan kehitystä pohdittiin useilla tavoilla. Jane ja Aatos Erkon säätiö rahoitti tätä hanketta 660 000 euron summalla.

Yksi piloteista oli hanke, jossa selvitettiin kolmen helsinkiläisen musiikkiopiston, Kallion Musiikkikoulun, Keski-Helsingin musiikkiopiston ja Musiikkiopisto Resonaarin, mahdollista yhdistymistä.

Hanke on edennyt hyvässä hengessä, kertoo Konservatorioliiton toiminnanjohtaja Taija Lähdetie. Yhdistymisen hyödyt on katsottu ilmeisiksi, ja kaikkien opistojen johto kannattaa yhdistymistä.

”Hallinnollinen ja juridinen yhdistyminen ovat jo hyvin lähellä”, Lähdetie kertoo.

Valmista ei silti ole vielä tullut.

”Yksi keskeinen oppi on, että nämä ovat monimutkaisia hankkeita. Esimerkiksi avustuksiin ja lukukausimaksuihin liittyvät kysymykset ovat vaatineet pohdintaa. Myös yhteishengen vahvistamiseen täytyy panostaa henkilöstön siirtyessä uuteen organisaatioon.”

Suunta kohti suurempia yksiköitä

Musiikkiopistoissa suunta on muuallakin ollut kohti suurempia yksiköitä. Kajaanissa Kainuun musiikkiopisto ja ammatillista koulutusta tarjoava KAO Konservatorio yhdistyvät elokuun alussa Kainuun konservatorioksi. Parhaillaan myös espoolainen Musikinstitutet Kungsvägen ja helsinkiläinen Musik- och kulturskolan Sandels pohtivat yhdistymistä.

Toisaalta kaikki hankkeet eivät ole edenneet. Pirkanmaan ja Tampereen musiikkiopistot ovat selvittäneet yhdistymistä usean vuoden ajan, mutta toistaiseksi hanke on rauennut.

Lähdetie uskoo kuitenkin, että yhdistymisiä tullaan näkemään lisää.

”Suurempien yksiköiden edut ovat ilmeisiä, etenkin kun ikäluokat pienenevät suuressa osassa maata.”

Musiikkiopistojen keskinäiset fuusiot eivät kuitenkaan ole ainoa mahdollisuus, Lähdetie muistuttaa.

”Myös yhdistymisiä muiden taideopistojen kanssa tullaan varmasti näkemään.”

Lisäksi voidaan etsiä muita paikallisia ja hallinnollisia yhteistyömalleja. Tulevaisuuskestävä oppilaitoskulttuuri -hankkeessa niitä etsittiin Mikkelissä. Siellä paikallinen musiikkiopisto kokeili uusia yhteistyökuvioita alueen koululaitosten kanssa muun muassa Tempo-orkesterien, kielimuskarien ja musiikkikylpytoiminnan kautta. Tämä osa hanketta lähti hyvin käyntiin ja tulee jatkumaan vielä hankkeen loputtua.

”On hyvin mahdollista, että jo kymmenen vuoden kuluttua kuvataiteen suomalainen järjestökenttä näyttää toisenlaiselta. Hankkeen myötä luomme näkemystä siitä, millainen kehityskulku olisi kuvataiteilijajärjestöjen jäsenten kannalta paras”, Lähdetie sanoo.