Raportti: media käsittelee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa yhä vähemmän
Naisiin kohdistuva väkivalta saa vähemmän tilaa uutisissa samaan aikaan kun naisvihamielinen retoriikka voimistuu. Uusi analyysi osoittaa, että media käsitteli aihetta vuonna 2025 vähemmän kuin kertaakaan yhdeksään vuoteen.
Kansainvälinen uutismedia käsitteli vuonna 2025 naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa poikkeuksellisen vähän, paljastaa uusi AKAS-ajatushautomon analyysi. The Guardianin mukaan misogynistista väkivaltaa tai häirintää koskevia termejä esiintyi vain 1,3 prosentissa kaikista maailman verkkomediassa julkaistuista uutisista. Se on matalin osuus koko vuosien 2017–2025 tarkastelujaksolla.
AKASin seurantaraportti pohjaa yli miljardiin verkkoartikkeliin, ja sen tarkoitus on mitata sekä misogyniaa koskevan uutisoinnin määrää että laatua. Analyysi tarkastelee myös sitä, miten uutismedia käsittelee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja misogynistista häirintää. Seurannan on tarkoitus jatkua vuosittain.
Huomio naisten kokemaan häirintään on laskenut selvästi sitten #MeToo-liikkeen huippuvuosien. Guardianin mukaan osuus oli korkeimmillaan 2,2 prosenttia vuonna 2018. Raportti nostaa esiin ristiriidan: vaikka naisiin kohdistuva väkivalta, myös tekoälyn avulla tuotettu digitaalinen väkivalta, on yleistynyt ja saanut uusia muotoja, aihe näkyy uutisissa yhä harvemmin.
Raportin mukaan ongelmana on uutisoinnin määrän lisäksi myös valitut näkökulmat. Väkivaltaa käsittelevä uutisointi jää usein tapauskohtaiseksi, ja lisäksi siinä painottuvat miesasiantuntijat. Usein selviytyneiden ääni sekä ratkaisuihin keskittyvä näkökulma puuttuvat.
The Guardian nostaa esiin myös sen, että edes näkyvissä hyväksikäyttö- ja väkivaltatapauksissa sukupuolistunutta väkivaltaa ei aina sanoiteta sellaisena. Lehden mukaan esimerkiksi Jeffrey Epsteiniä koskevissa uutisissa vain 0,1 prosenttia artikkeleista viittasi naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, vaikka tapausten ytimessä oli alaikäisiin tyttöihin ja nuoriin naisiin kohdistunut hyväksikäyttö.
Samaan aikaan kun väkivaltauutisointi hiipuu, naisvihamielinen retoriikka on vahvistunut. Termin "sukupuoli-ideologia", jota tasa-arvoa vastustavat liikkeet käyttävät naisten oikeuksien horjuttamiseen, käyttö kasvoi 42-kertaiseksi vuosien 2020 ja 2025 välillä.
Ilmiöllä on yhteys laajempaan poliittiseen kehitykseen.
"Kehitys on järkyttävää, etenkin kun huomioi ongelman laajuuden ja sen, miten autoritaariset toimijat ovat ottaneet misogynian ja naisiin kohdistuvan väkivallan suorastaan poliittisiksi aseiksi oikeuksien kaventamisessa," kommentoi Journalismin ja demokratian keskuksen johtaja Julie Posetti asiaa The News-lehdelle.
"Tämä kertoo lehdistön epäonnistumisesta – kuinka vähän olemme edistyneet, ja kuinka pitkä matka on vielä edessä", Posetti sanoo.
Brittiläinen turvakotijärjestö Refuge vaati raportin jälkeen mediaa muuttamaan tapaansa käsitellä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Järjestön mukaan uutisoinnilla on keskeinen rooli siinä, miten yleisö ymmärtää väkivallan laajuuden, syyt ja seuraukset. Refuge viittasi myös raportin havaintoon, jonka mukaan haut termillä “domestic abuse support” kasvoivat vuosina 2017–2025 viisinkertaisiksi, vaikka aihetta koskeva uutisnäkyvyys samalla heikkeni.
AKASin raportin mukaan tilannetta voisi parantaa siten, että media tekisi naisiin kohdistuvasta väkivallasta satunnaisten rikosuutisten sijaan jatkuvan ja rakenteellisen seurannan kohteen. Toimitusten pitäisi nostaa selviytyjien ääntä, tarjota useammin tietoa avun hakemiseen ja vahvistaa sellaista journalismia, joka tarkastelee väkivallan yhteyttä sukupuolten eriarvoisuuteen.
Yksi konkreettinen keino on antaa enemmän tilaa toimittajille, joilla on valmiutta ja resursseja käsitellä aihetta johdonmukaisesti eikä vain yksittäisten tapausten kautta. Samalla toimitusten olisi syytä kiinnittää huomiota siihen, ketä he käyttävät asiantuntijoina ja millaisia näkökulmia toistetaan.
AKAS sanoo raporttinsa olevan kohdistettu erityisesti toimituksille, päätoimittajille, toimittajille, rahoittajille, päättäjille ja kansalaisjärjestöille. Ajatushautomon mukaan tavoitteena on osoittaa, miksi journalismiin, joka tutkii misogyniaa ja asettaa naiset ja tytöt kertomusten keskiöön, pitäisi investoida nykyistä enemmän.
