Suomi tarvitsee kansallisen tahtotilan koulutuksen turvaamiseksi

Tyttäreni aloitti tänä syksynä koulutaipaleensa innoissaan ja uteliaana. Hetki on jännittävä niin pienelle oppilaalle, hänen perheelleen kuin opetusalan ammattilaisille, jotka kohtaavat uudet oppilaat ensi kertaa. Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus kasvaa maailmaan, jossa koulutus kantaa niin pitkälle, kuin unelmat vievät. Ja jokaisella pitäisi tässä maassa olla mahdollisuus opiskella juuri sitä, mikä tuntuu omalta ja niin pitkälle, kuin motivaatiota ja paloa riittää.

Mutta tällä hetkellä Suomi on kaukana siitä tavoitteesta, että olisimme maailman koulutetuin kansa. Kaukana ovat ne vuodet, jolloin osaamistason nousu, tutkimukseen ja kehitykseen panostaminen sekä kunnianhimo loivat Nokian kaltaisia menestystarinoita. Nyt olemme vaarassa menettää sen, mikä on ollut Suomen menestyksen ydin: vahva koulutus, tutkimus ja osaaminen.

Hallitus tekee lyhytnäköistä politiikkaa

Nykyinen hallitus on leikannut koulutuksesta jo lähes puoli miljardia euroa. Puoli miljardia. Summa, joka ei ole vain rivi budjetissa, vaan pienempiä resursseja päiväkodeissa, kiireisempiä opettajia luokissa, vähemmän mahdollisuuksia opiskelijoille – vähemmän toivoa ja turvaa suomalaisille lapsille ja nuorille.

On lyhytnäköistä ja vastuuntunnotonta politiikkaa kuvitella, että Suomi voisi nousta uuteen menestykseen ilman kunnianhimoista koulutuspolitiikkaa. Kun hallitus kertoo “ylpeästi”, ettei se tee lisäleikkauksia koulutukseen, on syytä muistaa, että ne lisäykset olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Pistemäiset toimet eivät paikkaa sitä, että perusta murenee.

Vaihtoehtoja olisi

Koulutus ei ole kuluerä, vaan investointi tulevaisuuteen. Se on turva, vapaus ja mahdollisuus jokaiselle. Me Vihreät olemme osoittaneet, että vaihtoehtoja olisi: yritystukia olisi voinut perata kunnolla, jotta pelkän leikkaamisen sijaan tässä maassa olisi voitu valita panostaa innovaatioihin, tutkimukseen ja osaamiseen. Juuri tämä olisi avain myös talouden kasvuun ja tuottavuuden vahvistamiseen. Sen sijaan hallitus valitsee nipistää myös tutkimus- ja kehitysrahoituksesta.

Hallitus olisi siis voinut valita toisin, mutta ei valinnut. Ihmettelenkin, miksi RKP salli hallituksen pysyä pystyssä, jos se ei vastineeksi saanut edes mahdollisuutta tehdä kunnianhimoista koulutuspolitiikkaa. Onko todella hyväksyttävää katsoa läpi sormien rasismiriihtä ja samalla luopua Suomen tulevaisuudesta?

Parlamentaarinen päätös koulutuksen puolesta

Tämä maa tarvitsee kansallisen tahtotilan ja yhteisen parlamentaarisen päätöksen koulutuksen rahoitustason nostamisesta kestävälle tasolle. Me emme voi enää poukkoilla hallituskaudesta toiseen milloin leikkauksia tehden, milloin paikkaillen.

Meidän on turvattava oppimisen peruskivi aina varhaiskasvatuksesta peruskouluun ja toiselta asteelta korkeakouluihin, varmistaen että jokaisella on mahdollisuus toivomalleen koulutuspolulle – myös uranvaihtajilla. Tämä on ainoa tie, jolla Suomi voi rakentaa kestävää taloutta ja uutta menestystä.

Siksi vetoan pääministeri Orpoon ja hallituspuolueisiin: aloittakaa parlamentaarinen prosessi koulutuksen rahoitustason nostamisesta verrokkimaiden tasolle. Valitkaa tulevaisuus, jossa lapsilla ja nuorilla on oikeus oppia, kasvaa ja onnistua. Sillä maailman paras koulu tänään on maailman paras Suomi huomenna.

Sofia Virta

Kirjoittaja on vihreiden puheenjohtaja ja kansanedustaja.