Samaan aikaan, kun kansakunta toipuu Vantaan kouluampumisen aiheuttamasta surusta ja järkytyksestä, on keskustelu jo alkanut siitä, miten vastaavia tapahtumia voitaisiin estää jatkossa. Vaikka Suomen aselainsäädäntöä onkin tiukennettu Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien jälkeen merkittävästi, on selvää että .22-kaliiperisen pienoisrevolverin päätyminen 12-vuotiaan koululaisen saataville osoittaa, että aseturvallisuutta on edelleenkin tarve kehittää.
Jokelan ja Kauhajoen kouluampumisten jälkeen asetettujen tutkimuslautakuntien loppuraporteissa molemmissa esitettiin konkreettisia toimenpidesuosituksia aseturvallisuuden edistämiseksi. Jokelan raportin suositus 5 oli:
“Sisäasiainministeriön tulisi esittää lainmuutosta, jolla huolehditaan siitä, että ampuma- aseiden luvansaantia oleellisesti tiukennetaan erityisesti käsiaseiden osalta ja jolla huolehditaan toimenpiteistä ampuma-aseiden määrän merkittäväksi vähentämiseksi.”
Kauhajoen raportissa puolestaan kiinnitettiin huomiota siihen, että ampuja oli verkkoon laittamiensa videoiden vuoksi joutunut poliisin puhutteluun aselupaan liitten, tekijän silti katsottiin olleen sen aikaisten käytäntöjen mukaisesti soveltuva henkilö aseen haltijaksi. Lisäksi raportissa todetaan, että aseharrastuksissa “tulisi voida käyttää ainoastaan sellaisia aseita, joiden avulla mittavat veriteot eivät olisi helposti mahdollisia”.
Tutkimuslautakunta päätyy suosittelemaan seuraavaa:
“Sisäasiainministeriön tulisi huolehtia siitä, että kaikki sellaiset käsiaseet, joilla on mahdollista ampua lyhyessä ajassa paljon laukauksia, kerätään pois esimerkiksi maksua vastaan,ja että uusia hankkimislupia näille aseille ei myönnetä. Luvattomien aseiden poisluovutusmahdollisuuden houkuttelevuutta tulisi lisätä.”
ja
“Sisäasiainministeriön tulisi huolehtia siitä, että ampuma-aseiden hallussapidon ikäraja nostetaan 20 ikävuoteen, luvista tehdään määräaikaisia ja luvan saanti edellyttää vähintään kahden vuoden pituista ampumaharrastusta.”
Vuoden 2011 aselakiuudistuksessa osa Kauhajoen tutkimuslautakunnan suosituksista toteutettiin. Uudistusta valmistellut sisäministeri Anne Holmlund (kok.) totesi jo vuonna 2010, ettei aio viedä Kauhajoen raportin esittämää puoliautomaattisten käsiaseiden täyskieltoa eteenpäin ja se jäi pois laista. Lain myötä käsiaseluvan hakijat joutuivat soveltuvuustestiin, vaadittiin todistus kahden vuoden aktiivisesta ampumaharrastuksesta ja ikäraja nousi 18:sta 20 vuoteen.
Norjan Utøyan ampumistapauksen jälkeen vuonna 2011 aselain uudistuksen toista vaihetta vauhditettiin. Lopputuloksena aseiden säilytysmääräyksiä tiukennetiin, tehokkaat ilma-aseet tehtiin luvanvaraisiksi ja lääkäreille asetettiin ilmoitusvelvollisuus poliisille potilaista, jonka jonka he katsoivat olevan sopimattomia aseen haltijaksi.
Aselakien kiristykset ovat vähentäneet erityisesti käsiaseiden määrää Suomessa, vaikkakin viime vuosina myönnettyjen lupien määrä on ollut hienoisessa nousussa. Kun vuonna 2008 myönnettiin noin 4200 lupaa pienille käsiaseille niin 2010-luvun loppupuolella lukumäärä on ollut 2100 – 2500 aselupaa.
Vantaan kouluampumisen yhteydessä on vedottu siihen, että mikäli lakia olisi noudatettu aseiden säilyttämisen osalta, ampuja ei olisi saanut asetta käsiinsä eikä ampumistapausta olisi tapahtunut. Aseiden säilyttämistä koskevan lainsäädännön ongelma ei ole itse laki vaan sen valvonta. Suomessa on noin 1,5 miljoonaa luvanvaraista ampuma-asetta ja 430 000 aseluvan haltijaa. Poliisilla ei ole resursseja eikä erityisesti valtuuksiakaan valvoa sitä, miten aseita kodeissa todellisuudessa säilytetään sen jälkeen, kun aselupa on myönnetty. Todennäköistä on, että esimerkiksi nykyisten säilytysmääräysten kiristäminen lainsäädännöllä tuskin lisäisi aseturvallisuutta.
Koska viranomaistoimin on lähes mahdotonta valvoa, että koulusurmissa ja muissa joukkoampumisissa yleisimmin käytetyt pienet käsiaseet, kuten pistoolit ja revolverit, säilytetään turvallisesti, olisi uudelleen syytä harkita näiden aseiden täyskieltoa yksityishenkilöiltä Kauhajoen raportin suositusten mukaisesti.
Iso-Britanniassa ei yhtään koulusurmaa pienten käsiaseiden kieltämisen jälkeen
Pienten käsiaseiden kieltämiselle on kansainvälisiä esikuvia. Iso-Britanniassa kiellettiin kaikki pienet käsiaseet vuonna 1997 Dunblanen kouluampumisen jälkeen, jossa kuoli opettaja ja 16 oppilasta. Kiellon jälkeen 57 000 ihmistä luovutti pois 162 000 pistoolia. Maassa ei ole kiellon jälkeen tapahtunut yhtään kouluampumista. Myös Australia tiukensi huomattavasti aselakejaan vuoden 1996 Port Arthurin ampumatapauksen jälkeen, kielsi useita asetyyppejä kokonaan ja takaisinosto-ohjelman kautta tuhosi 650 000 käsiasetta.
Näiden aseiden kieltäminen ei vaikuttaisi metsästysharrastukseen Suomessa. Noin neljä viidesosaa Suomessa rekisteröidyistä luvanvaraisista aseista ovat kiväärejä, pienoiskiväärejä tai haulikkoja. Ampumaharrastuskin olisi mahdollista edelleen muilla pistooleilla kuten ilma-aseilla. Iso-Britanniassa myös valtion ja kansallisen ampumaurheiluliiton välisellä sopimuksella on maan eliittiampumaurheilijoille myönnetty poikkeuslupia pistoolien hallussapitoon. Näin voitaisiin toimia meilläkin.
Kaikista Suomessa laillisesti omistetuista aseista pistoolien ja revolverien osuus on vain 6 %. Tästä huolimatta yksityisomistuksissa olevat ja kodeissa säilytettävät pienet käsiaseet ovat lähes aina käytössä joukko- ja kouluampumisissa niiden helpon piilotettavuuden ja suhteellisen korkean tulinopeuden vuoksi. Viime päivien traagisten tapahtumien valossa nykyisen hallituksen tulisi viimein saada päätökseen se ne toimet, joita suositeltiin jo Kauhajoen kouluampumisen jälkeen.
Edit 7.4. klo 20.05: korjattu aselupien määrä tarkoittamaan pienille käsiaseille vuosittain myönnettävien lupien määrää.
Edit 10.4. klo 12.23: tieto siitä, että asetta oli säilytetty asianmukaisesti tuli tämän jutun kirjoittamisen jälkeen.
0 kommenttia