Ystävyysseuran historiallinen painolasti

Suomi-Venäjä-seuran juuret ulottuvat vuoteen 1944, jolloin heti sodan jälkeen toiminta käynnistyi Suomi-Neuvostoliitto-Seurana. Enimmillään seurassa oli 200 000 jäsentä ja sen tilaisuudet kuuluivat aikoinaan YYA-Suomen hartaisiin hetkiin, joissa kuului näkyä ja esittäytyä.  Politiikan silmäätekevät suorastaan kilpailivat seuran johtopaikoista ja puheenvuoroista.

Neuvostoliiton hajoaminen muutti toimintaa ja täydellinen myllerrys koettiin Venäjän hyökättyä Ukrainaan.  Seuran edustajat tuomitsivat hyökkäyksen ja Venäjä ilmoitti lopettavansa ”russofobisen” toiminnan tukemisen. Tukea vähensi myös Suomi, joka rahoitti toimintaa yli 800 000 eurolla vuonna 2022 ja tänä vuonna tuki on pudonnut alle puoleen miljoonaan.  

Tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala (kok.) kertoi tänään eduskunnan täysistunnossa, että koko seuran rahoitus loppuu. Hänen mukaansa ei ole perusteltua jatkaa ystävyysseuratoimintaa julmaa hyökkäyssotaa käyvän valtion kanssa.

Lausunto on kummallinen, sillä seura ei ole tuon hyökkäävän valtion kanssa enää yhteistoiminnassa, päinvastoin. Lausuntoa seurannut somekohina osoittaa, että erityisesti kokoomuslaisille seura on ollut ilmeisesti epämukava muistutus ajoista, jolloin puolueen suhteet itänaapuriin eivät olleet samalla tasolla kuin muilla puolueilla.

“Täydellisen tyrmäyksen sijaan voisi ehkä ajatella, että nyt viimeistään on aika saattaa tämän seuran tuki samalla tasolle muiden ystävyysseurojen tuen kanssa.”

Täydellisen tyrmäyksen sijaan voisi ehkä ajatella, että nyt viimeistään on aika saattaa tämän seuran tuki samalla tasolle muiden ystävyysseurojen tuen kanssa. Esimerkiksi ukrainalaisille yhdistyksille on maksettu 80 000 euroa tänä vuonna.

Keväällä seura mainosti muun muassa rahankeräyksiä Ukrainan sodan uhreille ja suositteli osallistumista helmikuisiin tapahtumiin eri puolilla Suomea. Seuran toiminnassa on myös yritetty tukea venäläisiä sotaa vastustavia tahoja, julkaisuja, mielipidevankeja ja taiteilijoita.

Perinteinen sukukansatyö on yhteyksien katkettua luonnollisesti vaikeaa.

Suomi-Venäjä-seura nautti liian pitkään liian korkeita tukia verrattuna muihin ystävyysseuroihin. Seuran historia on monilta osin sellainen, etteivät sen toiminnassa aikoinaan aktiivisina olleet poliitikot sitä varmasti mielellään muistele.

Jos koko tuki seuralle kuitenkin päätetään lopettaa, pitää perusteluksi miettiä jotain muuta kuin yllämainittu ministeri Multalan selitys. Ja keksiä mahdollisesti uusia keinoja tukea kansalaisyhteiskuntaa Venäjällä ja Venäjältä paenneita kansalaisia, dissidenttejä, Suomessa. Pelkästään viime vuonna maahan muutti 6000 venäläistä mikä on suurin määrä 30 vuoteen.