Savo-Karjalan piirin eduskuntavaaliehdokas Tuomo Kondie, 29, on vähän kuin ikuisella evakkotiellä. Koti on nyt Tampereella, työt tällä hetkellä Hämeessä vihreiden vt. toiminnanjohtajana ja suunnitelmissa on muutto Joensuuhun.
Kondie laskee jo tänä vuonna istuneensa junassa yli 70 tuntia matkalla kaupungista ja maakunnasta toiseen.
Suvun juuret ovatkin sitten idempänä, nykyisen itärajan tuolla puolen. Juuria on ennen kaikkea Suistamon Piensaran kylästä, Kannaksen Valkjärveltä ja Pielisjärveltä.
Kondie on kolmannen polven evakkoja, jotka usein heräävät teini-iässä tai nuorina aikuisina pohtimaan identiteettiään. Hän on kielentutkija ja tekee väitöskirjaa sosiolingvistiikasta. Erikoisalaa on vähemmistökielten elvytys ja luonnollisesti erityisesti karjalan kieli.
Tutkija herää selittämään, että tämä ylisukupolvinen trauma on kansainvälinen ja paljon tutkittu asia. Ensimmäinen sukupolvi, isovanhemmat, on kokenut vähemmistönä syrjintää ja on halunnut säästää seuraavan sukupolven samoista kokemuksista. Lapsille ei ole opetettu omaa kieltä. Sitten se kolmas sukupolvi, ne lapset, havahtuvat kaivelemaan omia juuriaan.
Näin kävi myös Kondielle, joka alkoi 16-vuotiaana ihmetellä karjalaisten asemaa Suomessa ja Venäjälläkin. Aktiivisuus jatkuu ja Kondie on muun muassa ollut muiden karjalaisnuorten mukana perustamassa Suomen ensimmäistä karjalaista nuorisojärjestöä, Karjalazet Nuoret Suomes – Karjalaiset Nuoret Šuomešša ry:tä.
Karjala omana erillisenä kielenä ei ole ollut selvä juttu edes evakoille itselleen. Suvussa puhuttua kieltä pidettiin pitkään suistamolaisena murteena, eikä sitä ymmärretty siirtää nuoremmille. Moni suomalainen taas saattaa edelleen sekoittaa mie-ja-sie-murteet karjalaan, joka on kuitenkin erillinen kieli.
”Ihmettelin nuorena, että mikäs homma tämä kieli oikein on. Sitten kun aloin opiskelemaan kieltä, se aktivoitui samaan aikaan myös isäni sukupolvessa ja suku on tästä todella iloinen. Nykyisin puhun esimerkiksi setäni kanssa karjalaa.”
Soininvaara koukutti
Kondien päätyminen vihreisiin on pitkälti Osmo Soininvaaran ansiota tai syytä. Perheessä oli monien evakkojen tapaan vahvaa SMP-kannatusta ja politiikasta puhuttiin paljon. Parikymppisenä Kondie kuitenkin luki Soininvaaran vuonna 2011 julkaistun kirjan Vihreä politiikka.
”Olin aiemmin ajatellut vihreitä ennen kaikkea Helsinki-keskeisenä puolueena, mutta huomasin olevani kaikesta samaa mieltä kirjoittajan kanssa. ”
Kondie laittoi Soininvaaralle viestin, jossa kertoi omista näkemyksistään ja sai vastauksen.
”Hän kirjoitti, että olen juuri sellainen, joita vihreissä tarvitaan ja kutsui mukaan toimintaan. En ole katunut.”
Karjalan kielilain lisäksi Kondie haluaisi nähdä seuraavassa hallitusohjelmassa paitsi lupauksen, ettei koulutusrahoja leikata, myös selkeän lisäyksen korkeakoulutuksen perusrahoitukseen.
”Ellei sitä korjata meiltä kerta kaikkiaan loppuu korkeakoulutus.”
Kolmanneksi Kondie tiukentaisi hiilineutraaliustavoitetta vielä nykyisestään. Tavoitteen pitäisi olla vuosi 2030, eikä 2035.
”Kyllä esimerkiksi satsaukset pandemian hoitoon ovat osoittaneet, että resursseja kyllä löytyy, jos on poliittista tahtoa.”
Kuluneet neljä vuotta ovat olleet varsinainen villi vaalikausi.
”Todella hyvä että on oltu mukana hallituksessa. Ja vaikka on terveellistä esittää myös kritiikkiä, niin olisi syytä vähentää itseruoskimista”.
Kondie ottaa esimerkiksi joukkoliikenteen verohelpotukset, jotka toivat tukea myös lentolipuille.
”Lentoliput olivat tässä kokonaisuudessa tosi marginaalinen juttu. Malli ei ollut täydellinen, mutta siinä oli paljon hyvää. ”
”Vihreät on saanut paljon aikaan, on suojeltu aivan historiallinen määrä luontoa, ilmastolaki oli suuri voitto ja koko hallituksena kyky hoitaa kriisejä on ollut erinomaista.”
Kondie mainitsee myös hyvät reaktiot Venäjään.
“Mie olen ylpeä siitä, miten Pekka Haavisto hoiti Al-holin tilanteen ja pystyi järjestämään lapsia pois vaarallisista oloista. Tämän vuoksi meillä on vihreä ulkoministeri eikä joku muu.”
”Mie olen ylpeä siitä, miten Pekka Haavisto hoiti Al-holin tilanteen ja pystyi järjestämään lapsia pois vaarallisista oloista. Tämän vuoksi meillä on vihreä ulkoministeri eikä joku muu. Ihan kauhulla olen miettinyt miten olisi jossain toisessa hallituskokoonpanossa käynyt.”
Pyyhkeitä saa sen sijaan hallituksen kielipolitiikka, jota ei yksinkertaisesti ollut.
”Vähemmistökielten suhteen ei tavoitteita vissiin ollutkaan, eikä ollut tarkoitus mitään tehdä, kun ei rahaakaan oltu varattu.”
Toinen murhe oli tiedepolitiikka, joka jäi tiuhaan vaihtuvien keskustaministereiden jalkoihin.
”Huippu oli, kun keskustalainen tiedeministeri antoi nipistää tiederahoista ja rahaa kaadettiin turpeen siirtymäkauden tukiin.”
Mutta vielä hetkeksi takaisin Karjalaan. Kondie istuu puoluevaltuuston kokouksissa karjalaisessa kansanpuvussa. Miksi tämä look?
”Hienommissa tilaisuuksissa, kuten täällä valtussa, on luontevaa pitää parempaa pukua päällä. Tämä on vähän kuin tumma puku, siis juhlava vaate, meidän kulttuurissa. Perinnevaatteet ovat jotain konkreettista, kouriintuntuvaa, mitä meillä ei ole paljon, kun maat on menetetty eikä rajan yli pääse nyt edes käymään.”
”Karjalaisittain tämä on konservatiivista pukeutumista ja nämä kansanpuvut ovat korkealaatuista käsityötä ja kalliita. Hivenen huvittaa, kun joskus minua on luultu huumeita myyväksi hipiksi, kun olen ollut näin pukeutunut.”
Kondie mainitsi Pekka Haaviston toiminnan Al-Hol -asiassa mitä minäkin pidin ihailtavana. Mutta osasiko vihreät hyödyntää asiaa julkisuudessa? Artikuloitiinko selvästi, että yleiset ihmisoikeudet edellyttävät kansalaisten suojelua kansalaisten poliittisista näkemyksistä riippumatta? Osattiinko verrata perussuomalaisten retoriikkaa sisällissodan aikaiseen puheeseen punaisten penikoista?
Vallattuamme 1600-luvulla Karjalan jäivät asukkaat aluksi paikoilleen, mutta ilmeisesti kovaotteinen hallinto ja verotus saivat jo alun perin Novgorodiin kuuluneet ortodoksikarjalaiset muuttamaan evakkoon Venäjälle Tverin alueelle, missä heidät otettiin tervetulleina vastaan. Myöhemmin karjalaisten kohtelu Venäjällä on muuttunut ja miksemme yrittäisi auttaa kulttuurin ylläpitämisessä, ettei käy kuten vepsäläisille tai vatjalaisille, joita ei enää taida enää oikein löytyä ainakaan kielenkantajina.