Heti Venäjän hyökkäyssodan alettua esimerkiksi Itämeren suojelukomissio Helcomin toiminta asetettiin virallisesti tauolle ja komissio perui kaikki kokouksensa, joihin Venäjä osallistui.
Helcom edistää Itämeren suojelua koskevan Helsingin sopimuksen toimeenpanoa ja toteuttaa Itämeren suojelun toimintaohjelmaa (BSAP). Ohjelma käsittää lähes kaksisataa toimenpidettä. Uusista toimista oli sovittu vain muutama kuukausi ennen Venäjän hyökkäystä.
”Helcomin toiminnasta oli aluksi suuri huoli, etenkin perustoiminnan rahoituksen osalta. Jouduimme sopeuttamaan toimintaamme ja säästämään. Koronan takia rahaa oli kuitenkin jäänyt säästöön, ja nyttemmin rahoituskysymykset on saatu ratkaistua”, kertoo lainsäädäntöneuvos Sara Viljanen ympäristöministeriöstä.
Viljasen mukaan Helcom on pidetty mahdollisimman toimintakykyisenä.
”Toisin kuin osapuolivaltiot, Helcomin sihteeristö on neutraali. Se pitää yhteyttä myös Venäjään. Tämä perustuu Helsingin sopimukseen, joka on edelleen voimassa.”
”Käytännössä Helcomin perustyötä on jatkettu jotakuinkin normaalivuosien tapaan, vaikka epävirallisessa muodossa ja ilman Venäjää.”
Viljasen mukaan Helcomin muut osapuolet, joita ovat EU ja kaikki Itämeren rantavaltiot Venäjää lukuun ottamatta, ovat alkaneet entistä enemmän puhaltaa yhteen hiileen.
”Itämeren suojelua on tärkeää jatkaa. Toivomme, että Venäjä olisi vielä joskus mukana.”
Tankkereiden kunto epäilyttää
Sekä matkustaja- että rahtialusliikenne Itämerellä on vilkasta. Suomenlahdella liikennöi noin 80 tankkeria viikossa. Niistä suuri osa kuljettaa raakaöljyä.
Öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntaa Itämerellä harjoitellaan säännöllisesti rantavaltioiden yhteistyönä. Viimeinen kahdenvälinen öljyntorjuntaharjoitus Suomen ja Venäjän välillä pidettiin itäisellä Suomenlahdella marraskuussa 2021.
Ukrainan sodan seurauksena raakaöljylle asetettu hintakatto vaikutti EU-maiden sekä Norjan, Yhdistyneiden kuningaskuntien ja USA:n öljynostoihin Venäjältä. Tämän takia tankkeriliikenteen maan öljysatamista arveltiin vähenevän. Näin ei kuitenkaan käynyt.
”On muistettava, että Venäjän öljysatamia sijaitsee edelleen Suomenlahden rannikolla. Niistä liikennöivien tankkereiden määrissä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vuoden aikana. Muutoksia on sen sijaan tapahtunut lippuvaltioissa ja Suomenlahdella liikennöivissä aluksissa”, kertoo komentaja Mikko Simola Rajavartiolaitoksen esikunnasta.
Rajavartiolaitos vastaa alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnasta merialueella Suomen talousvyöhykkeellä ja aluevesillä aavalla selällä.
Nyt Itämerellä liikennöi Simolan mukaan kolmansien maiden kalustoa, joka on entistä kalustoa vanhempaa.
”Laivojen iän myötä vahinkoriskit kasvavat ja myös talviset olosuhteet tuovat omat vaatimuksensa. Riskejä saattaa lisätä myös Itämerellä operointiin tottumaton miehistö”, Simola sanoo.
Tankkereiden kaksoispohjavaatimukset ovat Simolan mukaan onneksi voimassa edelleen.
Suomenlahden merivartiostolla on edelleen toimivat yhteydet Venäjän vastuuviranomaisiin. Jos öljyvahinko avomerellä sattuu, rantavaltioiden välinen yhteistyö on tärkeää.
”Operatiivisen tason yhteydet ovat olemassa myös Venäjän kanssa, tätä edellyttää jo maantiedekin.”
Suomenlahdella ei ole tapahtunut vakavaa öljy- tai kemikaalionnettomuutta aikoihin. Läheltä piti -tilanteita tapahtuu säännöllisesti, viimeksi syyskuussa 2022.
Kymmenien vuosien työ
Itänaapuri on myös suljettu pois Barentsin euroarktisen neuvoston ja Arktisen neuvoston toiminnasta. Arktista neuvostoa kuluneella kaudella vetänyt Venäjä ei ole saanut muita jäsenmaita koolle.
Arktisen alueen yhteistyön aihekirjo on laaja. Tutkija- ja asiantuntijayhteistyönä on selvitetty esimerkiksi radioaktiivisten aineiden lähteitä ja terveysvaikutuksia arktisella alueella sekä ikiroudan sulamisen vaikutuksia ympäristöön, terveyteen ja hiilen kiertoon.
Myös suurten luonnonsuojelualueiden ja kansallispuistojen aikaansaamiseksi ja kehittämiseksi rajan molemmin puolin on tehty yhteistyötä kymmenien vuosien ajan.
”Yhteistyötä ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja luonnon suojelemiseksi on tarpeen tehdä alueellisella tasolla riippumatta siitä, onko Venäjä mukana vai ei. Venäjän poisjäänti aiheuttaa ongelmia silloin, jos jokin tutkimus edellyttää tietoja, joita Venäjältä ei olla saatu, eikä siellä voi vierailla. Toisaalta ei Venäjältä ennenkään ole aina saatu tietoja tai niiden luotettavuudessa on ollut ongelmia”, sanoo kansainvälisten asiain neuvos Henna Haapala ympäristöministeristöstä.
Ikuisongelmiin kuuluu Pietarin lähellä sijaitseva Krasnyi Borin ongelmajätekaatopaikka. Vuonna 2014 virallisesti suljettu kaatopaikka on toistuvista kunnostamissuunnitelmista huolimatta edelleen vakava uhka luonnolle ja ihmisille.
”Moni asia oli kuitenkin ennen yhteistyön katkeamista onneksi saatu ratkaistua”, Haapala lisää. Hän mainitsee esimerkkeinä Pietarin jätevesien puhdistamisen ja useiden kansallispuistojen perustamisen.
Haapalan mukaan edelleen ongelmallista on se, mitä Venäjä itse rajojensa sisällä ympäristöasioissa tekee.
”Meillä on havaintoja siitä, että esimerkiksi yrityksiä koskevia ympäristövaatimuksia on siellä alettu lieventää.”
Venäjän puhdistuslaitokset toimivat edelleen
Itämeren valuma-alueella sijaitsevien Venäjän jäteveden puhdistuslaitosten toiminnasta on oltu julkisuudessa huolissaan.
Esimerkiksi Pietarin puhdistuslaitoksia on kehitetty ja rahoitettu nyt lopahtaneen kansainvälisen yhteistyön kautta. Suomikin oli aikanaan osaltaan rahoittamassa niitä ja antamassa asiantuntija-apua. Vuonna 2012 Suomen antama lähialuerahoitus kuitenkin loppui. Tällöin todettiin, että Venäjällä on itsellään rahaa projekteihin.
”On väärinkäsitys, että Suomi olisi suoraan rahoittanut ympäristönsuojelua Venäjällä näihin päiviin asti”, sanoo Henna Haapala. ”Puhdistuslaitosten rakentaminen on myös hyödyttänyt paljon suomalaisia firmoja”, hän lisää.
John Nurmisen Säätiöllä on ollut useita puhdistus- ja jätevedenpuhdistusprojekteja Venäjällä. Yhteistyö ei ole käsittänyt rahan antamista laitoksille, vaan räätälöityjen laitteistojen toimittamista.
Nykyisellään projekteja ei ole käynnissä tai edes suunnitelmissa. Tiedon saanti ei kuitenkaan ole tyrehtynyt.
”Kaikki kolme Pietarin isoa laitosta toimittavat meille edelleen säännöllisesti raportteja esimerkiksi laitokseen tulevan ja menevän fosforin määristä”, kertoo projektipäällikkö Elena Kaskelainen John Nurmisen Säätiöstä.
Hänen mukaansa venäläisillä toimijoilla on tahto puhdistaa jätevesiä. ” Ihmiset ovat aidosti huolestuneita.”
Ympäristöministeriön Sara Viljanenkin tyynnyttelee osaltaan pelkoja.
”Puhdistuslaitoksista on oltu ehkä vähän turhaankin huolissaan. Kyse ei ole niiden perustoiminnan vaurioitumisesta, vaan enemmänkin hienosäädöstä, eli siitä, saavutetaanko ihan kaikkein parasta tulosta”, hän toteaa.
Arktinen tutkimus kärsii
Arktiselle tutkimukselle Venäjä-yhteistyön loppumisella on ollut varsin traagisiakin seurauksia.
”Suomi ei saa maksaa mitään myöntämäänsä tutkimusrahoitusta Venäjälle. Arktisen keskuksen tutkimusmäärärahoja jäi sodan alettua 200 000–300 000 euroa kotouttamatta. Edes jo tehdystä työstä ei voinut maksaa”, muistelee Arktisen keskuksen johtaja Johanna Ikävalko.
”Jopa jamalilaiset poromiehet jäivät ilman palkkioitaan, ja ne rahat olisivat olleet heille iso summa.”
Koska mitään kenttätöitä ei nyt voi Venäjällä tehdä, esimerkiksi arktinen ilmastonmuutostutkimus kärsii. Dataa toki saadaan Ilmatieteen laitokselta, mutta vaikeutunut tutkimus koskee esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutusta arktisiin elinkeinoihin, liikenneyhteyksiin ja koulutukseen.
”Ei pystytä seuraamaan ikiroudan sulamista eikä sitä, mitä se tarkoittaa pohjoisen yhdyskunnille. Myös lajimuutokset jäävät havaitsematta: tämä taas liittyy ruokaturvaan ja ruoan tuotantoon.”
”Meillä on ollut venäjää osaavia tutkijoita pitkiä aikoja – viikkoja, kuukausia – kentällä teltoissa. Tällainen kenttätoiminta on ollut ylpeytemme”, Ikävalko suree.
Yksittäisten tutkijoiden välistä yhteistyötä ei ole rajoitettu, mutta käytännössä turvallisuusasioissa on Ikävalkon mukaan haasteita. Palkkoja ei myöskään voida maksaa.
Arktisen neuvoston tutkimusprojekteista on nyt käynnissä niitä, joissa ei alun alkaenkaan ollut venäläisiä. Ei kuitenkaan ole sama asia tehdä tutkimusta esimerkiksi Grönlannissa, koska muun muassa luonnonolosuhteet ovat monella tavalla erilaisia kuin Venäjällä.
”Me emme ole sulkeneet oviamme, ja kun tilanne muuttuu, olemme valmiita jatkamaan yhteistyötä. Tämä kuitenkin vaatii isoja muutoksia Venäjän hallinnossa.”
0 kommenttia