Subscribe to Our Newsletter

Success! Now Check Your Email

To complete Subscribe, click the confirmation link in your inbox. If it doesn't arrive within 3 minutes, check your spam folder.

Ok, Thanks

Vaelluskalakantojen elvytystoimet jäävät hallitukselta kesken

Suomessa on yli 200 sähköverkkoon kytkettyä vesivoimalaitosta, joiden padot estävät kalojen kulkua. Isoille, yli 5 megawatin laitoksille, on yleensä asetettu vesilain edellyttämiä kalatalousvelvoitteita. Niihin kuuluvat esimerkiksi kalateiden rakentaminen tai kalojen istutukset. Voimaloista noin 150 on 0,1–5 megawatin pienvesivoimaloita. Niistä noin 60 on niin sanottuja  nollavelvoitelaitoksia, joilla ei ole

Vaelluskalakantojen elvytystoimet jäävät hallitukselta kesken

Suomessa on yli 200 sähköverkkoon kytkettyä vesivoimalaitosta, joiden padot estävät kalojen kulkua. Isoille, yli 5 megawatin laitoksille, on yleensä asetettu vesilain edellyttämiä kalatalousvelvoitteita. Niihin kuuluvat esimerkiksi kalateiden rakentaminen tai kalojen istutukset.

Voimaloista noin 150 on 0,1–5 megawatin pienvesivoimaloita. Niistä noin 60 on niin sanottuja  nollavelvoitelaitoksia, joilla ei ole minkäänlaisia vesilain määräämiä kalataloudellisia velvoitteita.

Tämän lisäksi Suomessa on useita satoja “takapihan laitoksia”, joiden energia on käytetty itse. Usein esimerkiksi myllyn toiminta on saattanut loppua jo kymmeniä vuosia sitten, mutta padot ovat jääneet paikalleen, ilman kalatalousvelvoitteita.

Hallitusohjelman mukaan nollavelvoitelaitosten epäkohtaan piti puuttua päivittämällä vesilaki ulottamaan kalatalousvelvoitteet myös niihin vesitalouslupiin, josta ne alkuperäisessä luvassa puuttuvat kokonaan.

Oikeusministeriö asettikin marraskuussa vesilain päivitystä valmistelemaan asiantuntija- ja seurantaryhmät, joille annettiin aikaa maaliskuun 2023 loppuun saakka.  Silloin valmistuu vasta työryhmämietintö. Eduskuntakäsittelyyn asia ei siis ehdi tämän hallituksen aikana, ja asian eteneminen on seuraavan hallituksen tahdosta kiinni.

Velvoitteiden asettaminen voisi innostaa padonpurkuun

”Näyttäisi siltä, että jotta asia etenisi tulevan hallituksen aikana, myös seuraavaan hallitusohjelmaan olisi saatava kirjaus samasta vesilain päivityksestä nyt valmistuvan mietinnön pohjalta”, sanoo WWF Suomen ohjelmajohtaja Sampsa Vilhunen, joka on Oikeusministeriön asettaman seurantaryhmän jäsen.

Hallitusohjelmakohdan edistämisen lykkääntyminen hallituskauden lopulle on Vilhusen mielestä outoa ja kovin harmillista. 

”Vesilain päivittäminen sai esimerkiksi WWF:n ja Suomen Vapaa-ajan Kalastajien kyselyissä vaalien edellä puolueiden laajan tuen.”

Velvoitteiden määräämisen mahdollisuus vanhoille voimaloille saattaisi saada voimalaitosten omistajat pohtimaan tarkemmin, usein hyvinkin iäkkäiden, voimaloidensa kannattavuutta. Kaiken kaikkiaankin Suomessa tuotetusta vesivoimasähköstä pienvesivoimalat tuottavat vain noin viisi prosenttia, vaikka voimaloita on katkomassa vaelluskalojen kutureittejä lähes kaikissa vesistöissämme.

”Viime aikoina edenneet isot padonpoistot, kuten esimerkiksi Hiitolanjoella, Kuusingilla, Päijänteen Tainionvirralla tai Perhonjoella Kaustisissa, ovat mahdollistuneet osittain sen seurauksena, että voimalalle on velvoitteita koskevan tarkistuksen seurauksena asetettu uusia velvoitteita. Kalatie tai muu iso investointi tekisi vesivoimatuotannosta ympäristövastuullisempaa, mutta omistajan laskelmissa voimalasta saatava taloudellinen hyöty laskee sen verran, että voimalasta luopuminen voi muodostua varteenotettavaksi vaihtoehdoksi”, kertoo Vilhunen.

”Pienimpien voimaloiden kohdalla kalankulun mahdollistavia rakenteita ei voida nykytilanteessa vaatia, ellei tätä ole aikanaan ajateltu. Tällaista epäkohtaa ei voi olla korjaamatta, varsinkin kun elämme maailmanlaajuisen lajikadon kourissa ja omat kalakantamme ovat uhanalaistuneet sukupuuttouhan alle.”

Kalojen istutuksesta huonoja tuloksia

Kalojen istuttaminen velvoitetoimena ei Vilhusen mukaan ole toivottavaa eikä todennäköistäkään, sillä esimerkiksi kansallisessa kalatiestrategiassa ja uudessa kalastuslaissa suositaan kalojen luontaisen elinkierron palauttamista. Kokemusten mukaan istutusten tulokset ovat olleet rajussa laskussa ja kustannukset kasvussa.

Koska lähes jokaisen Suomen joen oma, siihen sopeutunut taimen- tai lohikanta on aikanaan ajettu sukupuuttoon, jokiin nyt istutettavat viljellyt taimenkannat ovat peräisin jonkin toisen joen kannasta, eivätkä ne geneettisesti välttämättä sovellu kaikkiin jokiin.

Ilmastonmuutoksen kautta lämpenevät pintavedet ovat jo aiheuttaneet lohikalojen kuolemia ja vieraslajit, kuten kyttyrälohi, valtaavat pohjoisen jokia, eivätkä Itämerenkään joet ole välttämättä turvassa.

”Vesistöjemme elinkelpoisuutta vaelluskalakannoille tulee edistää kaikin keinoin. Vaellusesteiden purku on ennallistamiskeinoista tehokkain ja nopein”, Vilhunen painottaa.

Ongelmana ikuiset ja ikivanhat voimalaitosluvat

Vesilain muuttaminen nollavelvoitevoimaloiden osalta hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti olisi jo edistystä. Virtavesiluonnon ennallistamiseksi ja vaelluskalakantojen elvyttämiseksi voisi ja pitäisi kuitenkin tehdä merkittävästi paljon enemmän.

”Tarvittaisiin vesilain kokonaisuudistusta”, sanoo vesistökunnostuksen asiantuntija, erikoistutkija Saija Koljonen Suomen ympäristökeskuksesta (Syke).

Ehkä isoin ongelma vesistöjen ennallistamisen näkökulmasta Koljosen mielestä on, että Suomessa myönnetyt voimalaitosluvat ovat ikuisia. Mahdollisia velvoitteita ei tarkisteta määräajoin, vaikka tutkimustieto rakentamisen aiheuttamista menetyksistä tai olosuhteet vesistössä olisivat muuttuneet merkittävästikin.

”Lupamääräykset voivat olla vesilainsäädännön takia peräisin kymmenien tai joskus jopa satojen vuosien takaa – aina Ruotsin vallan ajoilta saakka”, sanoo Saija Koljonen.

Ruotsissa vanhojen lupien ongelmaan on havahduttu EU-komission huomautettua asiasta.   Koljosen mukaan kaikkien vesivoimalaitosten luvat onkin siellä päätetty tarkistaa nykytilannetta vastaavaksi. Tähän on arveltu kuluvan jopa 20 vuotta.

Virtavesiä ennallistettava ilman vaelluskalojakin

Vaikka voimalalle olisi asetettu kalatalousvelvoite, sitä ei välttämättä ole pantu toteen – eli viranomaiset eivät ole koskaan lähteneet ajamaan asiaa. Usean voimalan kohdalla ollaan laittomassa tilanteessa.

”Siinä ei ole yleensä kyse mistään laiskuudesta, vaan viranomaisilla ei vain ole tarpeeksi resursseja”, Koljonen suree.

Tämän toteamuksen valossa hallitusohjelman kirjaus ”kalatalousvelvoitteita päivitetään viranomaistyönä” vaikuttaa melko kuolleelta kirjaukselta, ellei esimerkiksi ELY-keskusten resursseja merkittävästi lisätä.

Vaelluskalakantojen elvyttäminen on vahvassa nosteessa. Saija Koljosen mielestä virtavesiä olisi vapautettava myös muista syistä kuin vaelluskalojen takia. Ennallistamisessa kyse on kokonaisten ekosysteemien suojelusta. 

”Kun vesistöjä käsitellään voimakkaasti, vesistöjen tila, koko lajisto, vedenlaatu ja kaikki luontaiset toiminnot muuttuvat. Virtaveden hyvä tila vaatii pohjakseen toimivan ekosysteemin eli vapaana virtaavan vesistön.”

Tilaa uusimmat jutut

Lorem ultrices malesuada sapien amet pulvinar quis. Feugiat etiam ullamcorper pharetra vitae nibh enim vel.

Success! Now Check Your Email

To complete Subscribe, click the confirmation link in your inbox. If it doesn’t arrive within 3 minutes, check your spam folder.

Ok, Thanks

Latest posts