Pia Rendicin teos “Pakotettu naimaan” kertoo Saliman tarinan pakkoavioliitosta vapauteen. Tarinan rinnalla Rendic taustoittaa pakkoavioliittoja ilmiönä niin Suomessa kuin maailmalla ja käsittelee pakkoavioliittojen lainsäädännöllisiä näkökulmia. Kirjan kerronta yhdistelee yhden naisen tarinan laajempiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja ongelmiin, mikä tuo niihin konkretiaa.
Pakkoavioliitto on määritelty useissa kansainvälisissä sopimuksissa ja asiakirjoissa yhtenä naisiin kohdistuvan väkivallan muotona ja näin ollen myös ihmisoikeusloukkauksena. Rendic tuo esiin kuinka pakkoavioliiton rikosoikeudellisten seuraamusten todeksi osoittaminen voisi helpottua, jos pakkoavioliitot tunnistettaisiin naisiin kohdistuvana ihmisoikeusloukkauksena eikä osana kulttuuria.
Pakkoavioliiton rikosoikeudellisten seuraamusten todeksi osoittaminen voisi helpottua, jos pakkoavioliitot tunnistettaisiin naisiin kohdistuvana ihmisoikeusloukkauksena eikä osana kulttuuria
Rendic korostaa, että pakkoavioliitot eivät liity tiettyyn ihmisryhmään, kulttuuriin tai uskontoon, vaan ne ovat osa “ihmisoikeuksiin, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon, naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja rakenteelliseen väkivaltaan” linkittyvää laajempaa ilmiötä. Tästä esimerkkinä Rendic tuo esiin suomalaiset uskonyhteisöt, joiden toiminnassa on samoja piirteitä, kuten kontrollointi, kuin pakkoavioliitoissa.
Jos ja kun pakkoavioliitot ymmärretään naisten oikeuksiin kohdistuvien ihmisoikeusloukkausten kautta, voidaan niitä tarkastella lähisuhdeväkivallan, sukupuolittuneen väkivallan tai rakenteellisen väkivallan eli naisiin kohdistuvan väkivallan jatkumon avulla. Nämä ovat valitettavasti sellaisen väkivallan muotoja, joita kuka tahansa meistä voi joutua kokemaan, eivätkä ne liity yksilön taustaan. Toisaalta juuri niiden kautta kulttuurilliset piirteet hälventyvät, ja huomio keskittyy todelliseen ongelmaan eli yhteen naisiin kohdistuvan väkivallan muotoon.
Pakkoavioliittojen kriminalisointi on tarpeen
Rendicin haastattelemat asiantuntijat tuovat esiin kuinka pakkoavioliittoja on vaikea tunnistaa ja valitettavan usein pakkoavioliiton uhri hakeekin apua esimerkiksi fyysisen väkivallan takia ja sitä kautta selviää, että nainen on pakkoavioliiton uhri. Uhrien tunnistamista voisi asiantuntijoiden mukaan helpottaa uskallus kysyä esimerkiksi päivittäisten askareiden vapaaehtoisuudesta tai pääsystä omiin rahoihin. Toisaalta yksittäiset väkivallan teot tulisi tunnistaa osana eri väkivallan muotojen jatkumoa, mikä on pakkoavioliitoissa tyypillistä.
Ymmärtääksemme pakkoavioliittojen taustoja ja vaikutuksia, meidän on varmistettava, että kuulemme pakkoavioliittojen uhreja laajasti.
Ymmärtääksemme pakkoavioliittojen taustoja ja vaikutuksia, meidän on varmistettava, että kuulemme pakkoavioliittojen uhreja laajasti. Myös meidän, joilla on mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskuntaan, on varmistettava, että päättäjät ovat tietoisia ilmiöstä ja sen vaikutuksista. Tarvitaan koulutusta erityisesti heille, jotka ovat merkittävässä roolissa mahdollisten pakkoavioliittojen uhrien tunnistamisessa. Heitä ovat maahanmuutto- ja lastensuojeluviranomaiset sekä toisen asteen oppilaitosten ja terveyspalveluiden henkilökunta. Toisaalta tarvitaan myös selkeitä toimintaohjeita kuinka toimia pakkoavioliiton tai sen riskin uhrin auttamiseksi.
Pakkoavioliittoa ei ole yksiselitteisesti kriminalisoitu Suomessa, mutta sille on yhä enenevissä määrin painetta niin kutsutun Istanbulin sopimuksen eli Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisen ja torjumisen myötä.
Rendic tuo esiin, että Istanbulin sopimuksen ratifioinnin yhteydessä ei nähty tarvetta pakkoavioliiton erilliskriminalisoinnille, mutta monet uhrien auttamistyötä tekevät tuovat esiin, että pakkoavioliiton kriminalisointi olisi selkeä viesti siitä, että pakkoavioliitto on yksiselitteisesti laitonta ja rangaistavaa. Tarvitaan siis myös lainsäädännöllisiä uudistuksia.
Pääministeri Marinin hallitusohjelmassa on kirjaus pakkoavioliittojen kriminalisoinnin selvittämisestä ja oikeusministeriössä on laatinut siihen liittyen arviomuistion, joka on ollut lausuntokierroksella vuoden 2022 alussa.
Kertojaminä saa ymmärtämään pakkoavioliittojen yhteiskunnallisen ulottuvuuden
Kirjan loppupuolella olisin toivonut, että Saliman tarina olisi kerrottu ensin, jotta lukijan olisi ollut paremmin mahdollista ymmärtää, miten hän pääsi pois pakkoavioliitosta ja miten hän itse koki saamansa avun. Nyt Saliman tarinasta tämä osa tuli lukijalle vähän liian myöhään ja sitä paljastettiin joiltain osin kirjan tietokirjaosuudessa.
Saliman tarina havainnollisti kuitenkin pelottavan konkreettisesti pakkoavioliiton uhrin näkökulman. Tuntui vaikealta lukea Saliman kokemuksista henkisestä ja fyysisestä väkivallasta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pakkotyöstä. Minä-muotoinen kertoja toi kouriintuntuvasti hänen kokemuksensa lukijan eteen ja pakotti uskomaan, että sitä tapahtuu myös Suomessa.
Ilman Saliman kertomusta, pakkoavioliittojen väkivaltainen luonne ei olisi näyttäytynyt lukijalle yhtä tunteisiin vetoavasti. Lukijan herättely tällä tavalla oli varmasti mietitty ja tarinan hyödyntäminen osana tietokirjaa onnistui tehtävässään.
Teos on tärkeä puheenvuoro, jonka toivottavasti moni kuulee.
Kirja tarjoaa tietoa ja ymmärrystä pakkoavioliitoista ja niiden väkivaltaisesta luonteesta. Rendic tuo erinomaisesti näkyviin pakkoavioliittojen monet yhteiskunnalliset ulottuvuudet, joiden vuoksi pakkoavioliittojen uhrien tunnistaminen ja auttaminen on haastavaa. Toisaalta Rendic nostaa esiin myös ratkaisuja, joista selkein on pakkoavioliiton kriminalisoinnin. Kirja myös kertoo meille äärimmäisen rohkean naisen tarinan. Uskon, että vaikeiden asioiden kohdalla auttaa, kun niistä puhutaan ja näen, että tämä koskee myös pakkoavioliittoja. Rendicin kirja onkin tärkeä puheenvuoro, jonka toivottavasti moni kuulee.
Pia Rendic: Pakotettu naimaan. Saliman tie pakkoavioliitosta vapauteen. Basam Books, 2022.
0 kommenttia