Energiaköyhyyden poisto on tärkeämpää kuin kaikkien kuluttajien tukeminen

Energiaköyhyyden helpottaminen on hallinnollisesti monimutkaisempaa kuin vaikkapa arvonlisäveron lasku. Se kuitenkin kohdistaisi tuet niitä eniten tarvitseville. Ensi vuoden budjetti on jo tuhdisti alijäämäinen.

11.8.2022 | Pääkirjoitus

Kuva: Pixabay

Sähkön hinta on noussut noin kolminkertaiseksi vuoden aikana, eikä ensi talvi näytä helpolta, vaikka Olkiluoto3 alkaisikin tuottaa sähköä odotusten mukaisesti. Eurooppalaisittain halpaan sähköön tottuneet suomalaiset ovat vuoden mittaan saaneet pörssisähköšokkeja ja yhä useampi varustautuu tulevaan pakkaskauteen kunnon klapikasalla, jos puulämmityksen käyttöön on mahdollisuus.

Hintataso on herättänyt sekä asiantuntijat että poliitikot pohtimaan ratkaisuja. Pitäisikö arvonlisävero laskea nykyisestä 24 prosentista jopa kymmeneen? Monessa EU-maassa veroa on jo laskettu, mutta sen takaisin nostaminen voikin olla jo poliittisesti monimutkaisempi juttu.

Olisiko mahdollista muuttaa jo olemassa olevan kattohintajärjestelmää niin, että se oikeasti purisi kovaan hintatasoon? Sähkönsaannin turvaaminen avoimille sähkömarkkinoilla olisi siinä tapauksessa erikseen turvattava

Entäpä windfall-vero, joka leikkaisi sähköntuottajilta niiden nyt kertyviä huimia voittoja?

Tai vihreiden esittämä energiaraha, erityinen tuki nimenomaan haja-asutusalueiden pienituloisille?

Valtiovarainministeri Annika Saarikko asiantuntijoista ja virkamiehistä koostuva työryhmä jatkaa näiden ja ylipäätään eri vaihtoehtojen selvittelyä. Valmista pitäisi tulla parissa viikossa, sillä valtion ensi vuoden budjettia puidaan elo-syyskuun vaihteessa koko hallituksen budjettiriihessä.

”Tämä viittaa ratkaisuun, joka takaisi kaikille kuluttajille samantasoisen, nykyistä edullisemman sähkön.  Siis samalla periaatteella kuin aivan kaikille lapsiperheille tarjottu ylimääräinen lapsilisä.”

Sähkön hinta on monen tekijän summa, eikä mikään vaihtoehdoista ole helppo ja suoraviivainen.  Saarikko on sanonut, että yhteinen kansallinen asia on kohtuuhintaisen sähkön saatavuus. Tämä viittaa ratkaisuun, joka takaisi kaikille kuluttajille samantasoisen, nykyistä edullisemman sähkön. 

Siis samalla periaatteella kuin aivan kaikille lapsiperheille tarjottu ylimääräinen lapsilisä.

Ratkaisua voi myös pohtia toisesta vinkkelistä, energiaköyhyyden kautta. Suomessa on tutkittu energiaköyhyyttä jo 2010-luvulla ja vuonna 2015 Ympäristöministeriön julkaisussa arvioitiin, että energiaköyhyyden riski on 60 000 – 100 000 kotitaloudella.

Näillä perheillä käytettävissä olevista nettotuloista vähintään 10 prosenttia kuluu energiaan. Erityisen riskialttiita ovat haja-asutusalueilla, suurissa sähkö- tai öljylämmitteisissä taloissa asuvat, joilla myös välttämätön auton käyttö nostaa energiakustannuksia.

Kaikkien kotitalouksien sähkölasku on noussut, mutta pitääkö se kompensoida kaikille? Ensi vuoden talousarvio on jo (yhden laskutavan mukaan) yli kuusi miljardia alijäämäinen. Jokainen menoerä on siis syytä harkita tarkkaan ja kohdistaa eurot tukea eniten tarvitseville.

Kaupungeissa ja etenkin kerrostaloissa asuvat eivät joudu yleensä sähkölämmitystä murehtimaan – paitsi vapaa-ajanasunnoissaan, joiden ympärivuotinen lämpimänä pitäminen on yhä suositumpaa.  Haja-asutusalueilta taas ei saa helposti myytyä omakotitaloa, varsinkaan jos se on iso ja lämmitysmuotona on pelkästään sähkölämmitys.

Vihreät ehdotti jo keväällä energiarahaa maaseudun pienituloisille. Rahaa maksettaisiin enimmillään 44 euroa kuukaudessa harvaan asuttujen alueiden pienituloisille.  Vihreiden hanke on osana hallituksen valmistelua täsmätoimena, eikä se ainakaan levittäisi tukitoimia kaikille kotitalouksille.

”Energiaköyhyyden helpottaminen taas on hallinnollisesti monimutkaista, kuten kaikki valikoivat toimet.”

Sähkön hintaa pohtivan työryhmän tehtävä on kartoittaa mahdollisuuksia ja poliitikoille jää tietenkin päätösvalta.  Jotkut valinnat näyttävät kauniilta, mutta tekevät helposti rumaa jälkeä valtion tuloihin, kuten sähkö alvin lasku. Energiaköyhyyden helpottaminen taas on hallinnollisesti monimutkaista, kuten kaikki valikoivat toimet.

Vaikeuksista huolimatta energiapolitiikassa pitäisi olla pitkäjänteisyyttä ja selvä suunta. Energian hinta-alea 2020-luvulla on turha odottaa ja kuluttajia on ohjattava uusiutuvan energian käyttöön ja ennen kaikkea energian säästämiseen. Kulutuksen lisäämiselle on näytettävä selvä stop-merkki.

Monissa Euroopan maissa odotetaan suorastaan kauhulla talvea, sillä esimerkiksi Saksassa ja Belgiassa talojen lämmitys perustuu talokohtaisiin kaasulämmittimiin. On arvailujen varassa, tuleeko taloihin kaasua ollenkaan ja jos tulee, millä hinnalla.

Eurooppalaisessa mittapuussa Suomessa on suhteellisen vähän energiaköyhyyttä eikä kotitalouksilla  käytännössä lainkaan kaasuriippuvuutta, mutta sähkön ja polttoaineiden hinnoissa on nyt nähty radikaali ja nopea muutos. Kokonaisuudessaan hinnannousua ei voida kuluttajille kompensoida, eikä varsinkaan kaikille.

Leena Brandt

11.8.2022 10:50

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.

1 Kommentti

  1. Energiaköyhyyttä tai mitään muutakaan vastaavaa ei tarvitse erikseen tukea. Riittää, että meillä on kunnollinen perusturva, jota oikaistaan ripeästi indeksillä, joka painottuu pienituloisten kulutusrakenteeseen.

    Tuista muodostuu hallitsematon suo, kuten maatalouden ja alueiden tuista, joilla suositaan sitten käytännössä mm. perittyä metsänomistusta.

Lähetä kommentti