Pertti ”Pepe” Mikkonen parantaa maailmaa pyörä kerrallaan

Turussa Koroisten niemellä, paikalle jonne Paavi Gregorius XI määräsi siirrettäväksi piispanistuimen Nousiaisista vuonna 1229, sijaitsee Maailmanparannusyhdistys Maailmanpyörä Koroisen polkupyöräkirpputori. Pyöräkirppari on rakennettu entiseen navettaan, taloryhmässä on lisäksi lato ja kaksi vanhaa asuintaloa, joissa toisen puolikkaassa asuu Pertti Mikkonen.

Maailmanpyörä Koroinen kerää lahjoituksina polkupyöriä, huoltaa ja kunnostaa ne, myy tarvitseville ja lahjoittaa tuoton hyviin tarkoituksiin.

Koroisten kirpputori on pyörittänyt maailmaa markkinalogiikan vastaisilla säännöillä jo vuodesta 2014.

Sitä edelsivät Aurinkotehtaan ja Estellen polkupyöräkirpparit. Kaikkien näiden kirppareiden toiminta-ajatuksena ei ole ollut ”lisää rahaa meille”, vaan pyöräilyn lisääminen ja maailman parantaminen.

Yhdistys päättää maailmanparannuskohteet: ne ovat pieniä yhdistyksiä, jotka kampanjoivat huonossa asemassa olevien vähemmistöjen puolesta. Maailmanpyörä on tukenut muun muassa Klovneja ilman rajoja, sukuelinten silpomista vastustavia yhteisöjä, Venäjän toisinajattelijoita ja intersukupuolisia.

Polkupyöräkirpparilla on myös taideteoksia. Ovien rivat ovat pyörien kampia, pyörien osista on tehty jättimäinen hyönteinen, seinillä riippuu myös ankkapyörä. Pertti – tai taiteilijanimeltään Kaunis Pertti – on toteuttanut taitelijaminäänsä myös esittävissä taiteissa.

Yhdessä toisen veteraaniestelleläisen Hastrupin Petrin kanssa he pyörittävät ”Barbinukketeatteria”. Roolihenkilöinä ovat barbit, joita liikutellaan jääkiekkopelillä. Tälläkin teatterilla on elinvuosia jo ainakin parikymmentä vuotta. Barbinukketeatteri on esiintynyt monissa bileissä ja kerran järjestettiin viikonlopun kestänyt Barbinukketeatterifestivaali.

Mikkelissä lapsuuden viettänyt Pertti tai Pepe, jolla nimellä kaikki hänet tuntevat, oli parikymppisenä mainosmies, kunnes lopetti uransa ja siirtyi Helsingin Emmaukseen.

”Tarkoitus oli osallistua alun pitäen vain Emmauksen leirille, joka peruutettiin, kun ei saatu osallistujia tarpeeksi. Minulle kuitenkin soitettiin, että Emmaukseen voi kyllä tulla. Helsingin Emmaus oli tuolloin kiinnostava ja monimuotoinen, mukana oli muun muassa nuorena kuollut Pekka Streng”, Pepe kertoo.

Emmaus-yhteisön nimi on raamatullinen ja sen takana on ranskalainen katolinen pappi ja sosialistiparlamentaarikko Abbe Pierre.

Abbe Pierre istui Ranskan parlamentissa toisen maailmansodan jälkeen, aikana jolloin asunnottomuus ja kurjuus oli suurta. Abbe Pierren ajatuksena oli auttaa ensin eniten  kärsivää. Niinpä varakkaan parlamentaarikon isoon taloon majoittautui runsas määrä asunnottomia. Korvaukseksi nämä halusivat tehdä jotain ja siitä alkoi Emmaus-liike. Abbe Pierren iso talo täyttyi äkkiä ja niin Emmaus levisi muuallekin.

Pepe kertoo tavanneensa monta kertaa Abbe Pierren.

”Hän oli persoonallinen ja radikaali jopa vanholla päivillään ja 80-vuotiaana hän oli edelleen mukana liikkeessä.”

Kun Helsingin Emmaus aloitti, kehitysmaiden kurjuus oli paljon julkisuudessa ja niinpä kierrätyksestä saadut tavarat ja niiden myynnistä tulleet tulot menivät kehitysmaihin. 1970-luvun loppupuolella emmauslaiset ajattelivat, että Helsingissä on kaikenlaisia mahdollisuuksia osallistua kansalaistoimintaan, mutta muualla Suomessa sitä ei juuri ole.

”Aloimme etsiä toimintaan sopivaa taloa ja tilaa ja saimme ostettua polttopuun hinnalla ison talon Jokioisilta, jonka kunnostimme. Rakensimme sinne myös tuotantotiloja vaatteiden ja tekstiilien kierrätystä varten.”

Emmaus-Jokioisten tärkeät yhteistyökohteet olivat Angolassa. 1970-luvun alkupuolella Suomessa oli myös monia muita yhdistyksiä, jotka harjoittivat kehitysyhteistyötä ja ekologisuus oli tuolloin keskeistä ”uudeksi yhteiskunnalliseksi liikkeeksi” kutsutussa toiminnassa.

”Me pohdimme, miten voisimme viedä mahdollisimman ekologisesti avustustavaraa yhteistyöryhmillemme kehitysmaihin. Joku sitten esitti, että meidän on hankittava purjelaiva. En tiedä oliko se alun perin vitsi, mutta Pökin Jyrki otti sen tosissaan.”

Ryhdyimme etsimään sopivaa laivaa ja löysimme entisen hiekkajaalan, jonka nimi oli Estelle. Laivaa ruvettiin rakentamaan purjelaivaksi Turun entisellä telakka-alueelle vuonna 1986.”

Pertti Mikkonen siirtyi Emmauksesta Estelleen vuonna 1990, ja aluksen kunnostustyömaalla ja laivalla purjehtimassa oli kaikkiaan tuhansia ihmisiä eri puolilta maapalloa. Hänen mielestään Estelle oli enemmän tiedotusväline kuin rahtia kuljettava laiva, sillä sen avulla tehtiin liikettä, joka puhui maailmankaupan epäoikeudenmukaisuudesta.

”Estelleläisiä on ollut mukana monissa erilaisissa liikkeissä kuten Greenpeacessä ja globaalisaatiokriittisessä liikkeessä. Porukkaa on ollut laivaa rakentamassa ja sillä purjehtimassa vaihteleva määrä, ja myös moni toimittaja on tehnyt vapaaehtoistyötä Estellellä.”

Estelle koki tiensä pään, kun sitä oltiin myymässä ruotsalaiselle ”Ship to Gaza”- liikkeelle. Israelilaisten armeija pysäytti laivan kansainvälisillä vesillä ja pidätti vähäksi aikaa pääasiassa ruotsalaisen ja suomalaisen miehistön. Tällä matkalla Pepe ei kuitenkaan ollut mukana ja laiva on ollut jo pitkään ruostumassa israelilaisessa satamassa.

Estelleä rakennettaessa ja purjehtiessa Pepe keskittyi polkupyöräkirpputoreihin. Niitä on Turussakin ollut kolmessa paikassa ennen kuin muutamia vuosia sitten toiminta siirtyi Koroisten kansallismaisemaan.

Pepen ja estelleläisten elämäntapa myötäili 1980-luvun alussa eurooppalaista työstä kieltäytymisen liikettä, joka oli syntynyt ekologisen herätyksen myötä. Liikkeen eräs tärkeä ideologi oli ranskalainen Andre Gorz, jolta on suomennettu artikkelikokoelma Eläköön työttömyys.

”En tunne Gorzia ja hänen ajatuksiaan, minä vaan en tee rahalla juuri mitään”, Pepe toteaa.

Pepe kannattaa monen estelleläisen tavoin  perustuloa ja hän on saanut elantonsa ennen eläkkeelle pääsyä työmarkkinatuesta.

Pepe oli työvoimatoimiston virkailijoille outo ilmestys, joka ei sopinut tavallisen pitkäaikaistyöttömän stereotypiaan.

”Kun työvoimavirkailija kysyi mitä osaan, sanoin rakentaneeni pari taloa ja tehneeni muutenkin kaikenlaista.

En ole välttynyt velvoitetyöllistämiseltä, kerran pääsin tekemään Turun keskiaikamarkkinoiden lavasteita, mutta laitoin ehdoksi sinne menemiselle, että saan ottaa päiväunet. Minut nimettiin sitten pikkupomoksi.”

Pepe on elänyt yltäkylläisyydessä, pienellä rahalla, parantanut maailmaa ja asettanut omat työehtonsa ja muutkin elämisen ehdot.

Kirjoittaja on VTT, dosentti ja puoluetutkija Turusta

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.