Helsinki näyttää suuntaa digitaalisessa omavaraisuudessa

Helsingille kehitetään kriittistä julkisten palveluiden ydintietojärjestelmää. Pilvipalvelutarjoajaksi valikoitui suomalainen UpCloud, ja valintakriteereinä korostuivat tekninen suorituskyky, tietoturva ja kotimainen infrastruktuuri. Data pysyy ensisijaisesti Suomessa, ja varmistuskopiot on toteutettu Ruotsissa.

Helsingin kaupungin digitalisaatiojohtaja Hannu Heikkinen tiivisti valinnan merkityksen. Hänen mukaansa on hienoa, että kaupungille kriittinen ydintietojärjestelmä voidaan toteuttaa suomalaisen toimijan moderneilla pilviratkaisuilla. Palvelun saatavuus poikkeuksellisissa olosuhteissa turvataan ja täysi kontrolli tiedonhallintaan säilyy.

Valinta tehtiin tietoisena vastauksena muuttuneeseen maailmanpoliittiseen tilanteeseen.

Helsingin kaupunginhallitus arvioi alkuvuodesta, että Microsoftin pilvipalveluista irtautuminen olisi "erittäin haastavaa" ja vaatisi merkittäviä taloudellisia investointeja sekä "huomattavia käytettävyyshäviöitä". Riippuvuus ulottuu pilvi-infrastruktuurista toimistosovelluksiin ja käyttöjärjestelmiin. Kokonaisuuden jokainen osa tukeutuu seuraavaan.

Helsinki ei kuitenkaan jäänyt odottamaan. ICT-hankintaohjeita päivitetään eurooppalaisia toimittajia suosiviksi, ja kriisitilanteiden varalta on neuvoteltu eurooppalaisesta varasuunnitelmasta.

Tässä on nykyisen digitaalisen riippuvuuden ydin: se on rakentunut pala kerrallaan, ilman ohjausta ja nyt polkuriippuvuus on suuri.

Olen työssäni ollut rakentamassa ja ylläpitämässä ohjelmistojärjestelmiä, joiden pohjalla on ollut ison kansainvälisen toimijan alusta. Usein näkee, miten isojen toimijoiden paljon kehutut erityisominaisuudet jäävät käyttämättä. On lähestulkoon poikkeuksellista nähdä järjestelmiä, jotka eivät olisi toteutettavissa vähemmilläkin ominaisuuksilla.

Kun järjestelmä rakennetaan itse alusta asti, lähtökohta on erilainen: voidaan valita juuri se, mitä tarvitaan, ilman vuosien kertymää tai toimittajan asettamia rajoitteita. Useimmissa tapauksissa eurooppalaiset ja kotimaiset toimijat ovat täysin riittäviä, ja myös hinnan osalta kilpailukykyisiä. Digitaalinen itsenäisyys ei rakennu yhdellä suurella päätöksellä. Se muodostuu jokaisessa hankintapäätöksessä.

Kriitikko voi perustellusti huomauttaa, että eurooppalaisilla vaihtoehdoilla on paikoin suppeampi valikoima ominaisuuksia – ja se on totta. Olemassa olevista järjestelmistä irtautuminen on myös kallista, eikä muutosta kannata tehdä hätiköidysti.

Helsingin tapaus näyttää meille kuitenkin malliesimerkin: uudet järjestelmät pitää rakentaa alusta oikein eikä toistaa aiempaa virhettä. Hankintojen yhteydessä tehtävät valinnat ovat halvempia kuin kriisitilanteen pakottamat muutokset, niin taloudellisesti kuin strategisesti.

Yksittäiset hankintapäätökset eivät kuitenkaan riitä vaan tarvitaan kokonaisnäkemys siitä, mitä kohti ollaan menossa. Digitaalinen itsenäisyys rakentuu kuin energiahuoltovarmuus: rauhallisesti ja ennakoiden, ennen kuin tilanne pakottaa.

UpCloudin perustaja Joel Pihlajamaa tiivisti sen hyvin: eurooppalaisen toimijan valinta ei ole pelkkä tekninen kysymys – se on tietoinen arvovalinta digitaalisen omavaraisuuden ja eurooppalaisen riippumattomuuden puolesta. Julkinen organisaatio, joka tekee tämän valinnan nyt, ei ainoastaan hallinnoi omia riskejään. Se rakentaa samalla markkinaa eurooppalaisille vaihtoehdoille ja edesauttaa niiden valintaa tulevissakin tilanteissa.

Mitä tapahtuisi, jos jokainen kunta päättäisi, että seuraava järjestelmähanke rakennetaan ensisijaisesti eurooppalaiselle alustalle?

Lauri Lavanti
Kirjoittaja on johtava ohjelmistokehittäjä ja Digitaalinen itsenäisyys -kansalaisaloitteen alullepanija