Romahduksia vai rajatonta kasvua?

Kollapsologia eli yhteiskunnallisten romahdusten tutkimus on kasvussa. Eräs alan pioneereistä, Joseph Tainter argumentoi kirjassaan Kuinka yhteiskunnat romahtavat?, että jokainen yhteiskunta on säännöillä rakentunut ratkaisemaan ongelmia, kuten ruoan tuotantoa, turvallisuutta tai ihmistoiminnan koordinoimista.

Kun yhteiskunnat ratkaisevat ongelmia, usein melko onnistuneesti, ne kehittyvät, kasvavat ja monimutkaistuvat. Tainterin mukaan samalla myös ratkaisut yhteiskunnallisiin haasteisiin monimutkaistuvat ja niiden ratkaiseminen vaatii yhä enemmän organisaatiota, hierarkiaa, erikoistumista ja byrokratiaa. Näin yhteiskunnista itsestään tulee entistä kompleksisempia ja resurssien, rakenteiden ja vuorovaikutuksen tarve yhteiskuntien ylläpitämiseksi kasvaa. Tämä kehitys on pitänyt meidät liikkeessä, mutta se on myös ansa. Mitä monimutkaisemmaksi järjestelmämme kasvaa, sitä haavoittuvampi se on, sillä sitä enemmän energiaa, materiaa ja resursseja se tarvitsee pysyäkseen paikoillaan.

Nykyiset yhteiskuntamme ovat kompleksisia ja erikoistuneita. Niistä on tullut myös aiempaa haavoittuvampia. Koronakriisin aikaan tuotantoketjut sakkasivat ja komponenttipula vaikutti tuotteiden saatavuuteen vielä pitkään sulkujen jälkeen. Samoin kävi kun konttialus Ever Givenin juuttui Suezin kanavaan.

Näiden yksittäisten tapahtumien lisäksi yhteiskuntiamme haastaa joukko astetta monimutkaisempia pulmia, joiden ratkaiseminen vaatii systeemisiä muutoksia. Ilmastonmuutos, luontokato, merten happamoituminen, pohjoisten merivirtojen hidastuminen, eriarvoisuus, kiristynyt geopolitiikka ja asevarustelu luovat epävarmuutta kompleksisten yhteisöjen jatkuvuudelle.  

Miten tähän ollaan tultu ja miten tästä päästään? Kysymykseen vastaaminen vaatii fossiilisten energialähteiden ja kapitalismin liitoksen tarkastelua. Länsimaalaisten korkeasti kuluttavien yhteiskuntien perustat rakennettiin teollisen vallankumouksen aikaan. Todellisen harppauksen ne saivat vasta niin sanotun Suuren kiihdytyksen aikakaudella, joka alkoi maailmansotien jälkeen. Euroopan jälleenrakennus ja globaalin kulutusyhteiskunnan nousu olivat mahdollisia ennen kaikkea runsaan ja halvan fossiilienergian ansiosta. Näiden myötä kasvanut tuotanto ja kulutus siivittivät yhteiskunnat ulos sodan ja kurjuuden alhosta. Uskottiin, että tuotannon kasvu poistaisi köyhyyden, nälän ja hyvinvoinnin puutteet. 

Samalla tulimme ripustautuneeksi jatkuvan kasvun varaan. Yhteiskuntasopimuksemme pohjautuivat ajatukseen varallisuuden jatkuvasta kasvattamisesta sen radikaalin jakamisen sijaan. Energiaa tähän kaikkeen oli loputtomasti. Liikkuminen, tuotanto ja vaihdanta kehittyivät ennennäkemättömällä nopeudella. Alueellisesti keskittynyt konsumerismi skaalautui globaaliksi tuotantotavaksi. Monilla alueilla koettiin merkittävän nopeita yhteiskunnallisia muutoksia. 

Lopulta loisteliasta kasvun kautta kului vain 20 vuotta, kunnes joukko MIT:n tutkijoita julkaisi Kasvun rajat -raportin. Tutkijoiden argumentti oli tyrmäävä: loputon kasvu rajallisella planeetalla on biofysikaalinen mahdottomuus. Jatkuva talouskasvu johtaa ennen pitkää ruoantuotannon romahtamiseen.

Miten tähän on reagoitu? Toistaiseksi ei riittävän vakavasti. 

Yksi syy tähän lienee se, että yhteiskuntamme on rakennettu jatkuvan kasvun varaan. Tarvitsemme kasvua vain pysyäksemme pystyssä. Juuri tästä Tainter kirjoitti. Kun monimutkaiset yhteiskunnat pyrkivät ylläpitämään järjestelmiään, ne ajautuvat laskevan rajahyödyn ongelmaan: aluksi monimutkaistuminen lisää hyvinvointia, mutta ajan mittaan kustannukset kasvavat nopeammin kuin hyödyt. Esimerkiksi Rooman valtakunnassa hallinnollinen ja sotilaallinen ylläpito söi valtavasti resursseja, ilman että se tuotti enää vastaavaa hyötyä.

Tainter huomauttaakin, että modernit yhteiskunnat ovat pystyneet ylläpitämään kasvavaa kompleksisuutta energiainnovaatioiden, erityisesti fossiilisten avulla. Tämä on kuitenkin vain tilapäinen helpotus: jos energian tai resurssien saatavuus heikkenee, järjestelmä kohtaa saman laskevan tuoton ongelman kuin aiemmat sivilisaatiot, tällä kertaa globaalisti.

Kasvuriippuvainen yhteiskunta muistuttaa monelta osin Tainterin esimerkkejä romahtavista sivilisaatioista. Jokainen elvytyspaketti, jokainen uusi investointikierros tuo hetkellisen helpotuksen, mutta ei ratkaise taustalla olevaa ongelmaa: talousjärjestelmämme ei osaa kuvitella hyvinvointia ilman kasvua. Samalla olemme jo ylittäneet useita planeetan kantokyvyn rajoja ja silti puhumme ”vihreästä kasvusta” kuin ikuinen ekspansio voisi olla kestävää, kunhan sen värjää oikealla sävyllä. Mittaamme yhä onnistumista bruttokansantuotteen kasvulla, aivan kuin se olisi luonnonlaki, ei historiallinen valinta. 

Voimmeko vielä välttyä romahdukselta?

Just Collapse -organisaation mielestä romahdus on väistämätön. Heidän pääviestinsä on, että romahdukselta ei voi välttyä, mutta meidän on valmistuttava siihen niin, että siitä tulee oikeudenmukainen. 

Myös Tainter kirjoittaa tästä. Hänen mukaansa yhteiskunta romahtaa nopeasti, kun resurssit eivät enää riitä kompleksisuuden ylläpitoon. Romahdus ei ole hänen näkökulmastaan välttämättä katastrofi, vaan energeettinen ja organisatorinen uudelleenjärjestäytyminen yksinkertaisempaan muotoon. Ihmiset voivat elää edelleen, mutta valtio- ja hallintorakenteet kutistuvat tai hajoavat. Myös tutkija ja juontaja Nate Hagens nostaa teeman esiin podcast-sarjassaan The Great Simplification.

Vaihtoehtoisia ääniäkin on. Historiallisten yhteiskuntien romahduksia tutkineen Danilo Brozovicin mielestä romahdukselta voidaan välttyä. Hänen mukaansa se kuitenkin edellyttäisi radikaaleja sosiaalisia ja teknologisia muutoksia. Keskeinen ero romahtaneiden ja kompleksisuuteensa sopeutuneiden yhteiskuntien välillä on muuntojoustavuus, erityisesti arvoissa ja normeissa, mikä Brozovicin mukaan vaatii kykyä tunnistaa, mitkä perusarvot toimivat muuttuneessa maailmassa ja mitkä pitää hylätä. Yhteiskunnat, jotka jäävät kiinni vanhoihin arvoihin muuttuvassa ympäristössä, epäonnistuvat. 

Monikriisin aikaan yhä useampi taloustieteilijä ja ympäristötutkija onkin alkanut puhua kasvun jälkeisestä yhteiskunnasta. Se ei tarkoita paluuta niukkuuteen tai kehityksen pysäyttämistä, vaan yhteiskuntien perustarpeiden tyydyttämistä sekä resurssien ja energiankäytön hallittua ja oikeudenmukaista vähentämistä, jotta välttäisimme ekologisen ja sosiaalisen romahduksen. 

Kasvun jälkeinen talous tarjoaa tavan vastata niihin mekanismeihin, jotka ovat historiallisesti romahduttaneet yhteiskuntia. Se purkaa riippuvuuden loputtomasta kasvusta, vähentää liiallista kompleksisuutta ja resurssien kulutusta, korjaa eriarvoisuutta ja siirtää arvopohjan kohti kestävää hyvinvointia. Se myös pidentää suunnitteluhorisonttia ja antaa yhteiskunnalle mahdollisuuden tehdä rohkeita, pitkän aikavälin päätöksiä, ennen kuin kriisit pakottavat muutokseen. Toisin kuin Tainterin kuvaama romahdus, kasvun jälkeinen yhteiskunta ei ole loppu, vaan hallittu uudistuminen, jossa sivilisaatio voi sopeutua, selviytyä ja kukoistaa uudessa, rajallisen maapallon kontekstissa.

Historian romahtaneet yhteiskunnat eivät kaatuneet vain luonnonkatastrofeihin tai vihollisten miekkoihin, vaan omaan kyvyttömyyteensä muuttaa arvojaan ajoissa. Jos jotain voimme menneisyydestä oppia, se on tämä: yhteiskunta, joka uskaltaa luoda itsensä uudelleen, ei romahda vaan uudistuu.

Siksi tulevaisuuden kestävien yhteiskuntien suurin muutos ei olekaan tekninen vaan kulttuurinen. Meidän on opeteltava ajattelemaan, että resilienssi voi olla yhtä arvokas päämäärä kuin kasvu. Että vähemmän voi olla parempaa, jos se tarkoittaa vähemmän kulutusta mutta enemmän aikaa, vähemmän päästöjä ja materian käyttöä mutta elinkelpoisempaa tulevaisuutta.

Riina Bhatia
Kirjoittaja on väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa ja Teknologian tutkimuskeskus VTT:llä

Lähteet:
Tainter, J. A., & Lång, M. (2021). Kuinka yhteiskunnat romahtavat: kompleksisuus ja rajatuotos; suomentanut Markus Lång. Oppian.

Brozović, D. (2023) ‘Societal collapse: A literature review’, Futures, 145, p. 103075.
https://doi.org/10.1016/j.futures.2022.103075

Johdatus planetaariseen hyvinvointiin lv.25-26: 2.5. "Suuri kiihdytys" | JYU Online Courses