Yhteisen katsomusaineen sisällöstä tulossa vielä suuri vääntö

Eero Karisto

Suomen evankelisluterilaisen kirkon piirissä on alettu valmistautua yhteisen katsomusaineen tuloon, ja aloitteen kannatus on kasvanut. Hankkeen puolesta on toistuvasti puhunut opetusministeri Anders Adlercreutz (r). Nyt yhteinen katsomusaine saa tukea myös opetusministeriön työryhmältä. Lisäksi evankelisluterilaisen uskonnon opettajien liitto SUOL ajaa yhteistä ainetta.

Helsingissä on jo vireillä oma malli yhteisestä katsomusaineesta. Vihreät ovat olleet siinä aktiivisia. Kokonaan opetusta ei kuitenkaan nykyisen lainsäädännön aikana voida yhdistää. Ortodoksikirkko on julkaissut kannanoton, jossa se suhtautuu Helsingin hankkeeseen hyvin kriittisesti ja pitää oman uskonnon opettamista tärkeänä. Vähemmistöuskonnot saattavatkin olla suurimpia häviäjiä yhteisessä katsomusaineessa. Ei niiden kannatus muutenkaan aukotonta ole.

Muiden muassa Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien ainejärjestö Feto on esittänyt, että jokainen oppilas saisi itse valita, opiskeleeko uskontoa vai elämänkatsomustietoa. Nykyisin evankelis-luterilaiseen ja ortodoksiseen kirkkoon kuuluvat eivät voi valita katsomusainettaan vapaasti, mutta muut voivat. Feto julkaisi opetusministeriön työryhmän esityksen jälkeen kannanoton, jossa korostetaan valinnanvapautta. Kannanotossa ei oteta kantaa yhteiseen aineeseen, mutta siinä painotetaan, että katsomukselliset kysymykset ovat laajempi asia kuin uskonnolliset kysymykset.

Elämänkatsomustiedon eli ET:n opettajilla ja vähemmistöuskontokunnilla on yhteinen uhkakuva, jota Adlercreutz vahvisti sanoessaan, että ”evankelisluterilainen uskonnonopetus voisi olla hyvä pohja uudelle katsomusaineelle”. Niinpä otsikot uskonnon opettamisen loppumissuunnitelmista ovat harhaanjohtavia.

Uskonnonopettajat kiirehtivät

Ulkopuoliset selittävät kirkossa kasvavaa kiinnostusta yhteistä ainetta kohtaan sillä, että yhteisessä aineessa evankelisluterilainen uskonto saisi äänensä kuuluviin kaikille – siis useammille kuin nykyisin – eikä yhä harvemmille. Siihenhän nykyinen kehitys johtaa, kun yhä harvempi kuuluu kirkkoon.

Evankelisluterilaisen kirkon ja uskonnonopettajien kannalta uhkakuvana on se, että pakollinen uskonnonopetus loppuu kokonaan. Näin kävisi ET-opettajien ehdottamassa valinnanvapausmallissa, jota evankelisluterilaisen uskonnon opettajien liitto SUOL vastustaa.

Yhteinen aine joka tapauksessa joskus tulossa

Melko laaja näkemys vallitsee siitä, että vähitellen joka tapauksessa päädytään yhteiseen katsomusaineeseen. Lisäksi näyttää hyvin mahdolliselta, että evankelisluterilaisen uskonnon vaikutusvalta tulevan yhteisen oppiaineen sisältöön vähenee ajan myötä. Evankelisluterilaisen kirkon jäsenmäärä laskee, ja uskontokuntiin kuulumattomien lisäksi myös muut uskontokunnat lisäävät osuuttaan.

Koulutuksen arviointikeskuksen Karvin julkaiseman tilaston mukaan vuosina 2010–2024 evankelisluterilaisen uskonnon opetukseen osallistuvien määrä laski perusopetuksessa noin 93 prosentista 79 prosenttiin. Elämänkatsomustiedon oppilaiden määrä nousi samana aikana neljästä prosentista 13,5 prosenttiin. Islaminopetusta saavien määrä nousi nollasta 3,9 prosenttiin. Myös ortodoksisen opetuksen määrä nousi.

Evankelisluterilainen kirkko ja evankelisluterilaisen uskonnon opettajat epäilemättä näkevät kehityksen. Opettajat ovat alkaneet kiirehtiä yhteiseen oppiaineeseen siirtymistä. Toinen osapuoli eli ET-opettajat taas näyttää pelaavan samasta syystä aikaa.

Kun hanke voi hyvinkin olla jo seuraavan hallituksen ohjelmassa, ET-opettajat ovat alkaneet keskittyä jarruttamisen sijasta keinoihin, joilla voivat vaikuttaa tulevan yhteisen opetuksen sisältöön. Tämä näkyy tuoreessa kannanotossa.

Periaatteet vai raha edellä?

Yhteisen aineen puoltajat perustelevat hanketta sillä, että oppilaita ei pidä jakaa ryhmiin vanhempiensa uskontojen perusteella. Jossain on jaettu jopa luokkia katsomusaineen opetuksen mukaan.

Yhdenvertaisuuden periaatetta on käytetty keskeisenä argumenttina yhteisen katsomusaineen puolesta. Toisaalta ET:n opettajat ovat perustelleet yhdenvertaisuudella myös valinnanvapauden ulottamista koskemaan kaikkia oppilaita.

Vihreät ovat kannattaneet yhteistä ainetta jo ainakin vuodesta 2020. Vasemmistoliitto teki asiasta eduskunta-aloitteen maaliskuussa. Hajanaista kannatusta asialle on muissakin puolueissa. Kristillisdemokraatit vastustavat yhteistä katsomusainetta.

Asia on pitkään ollut kuuma peruna. Sitä on selvitelty opetus- ja kulttuuriministeriössä jo vuonna 2022 ja työtä jatkettu 2025 opetushallituksessa. Valmista esitystä yhteisestä aineesta ei tuolloin syntynyt, mutta opetushallituksen työryhmä kannatti valinnanvapautta, tosin erimielisenä.

Kuntaliitto näkee asiassa säästämisen mahdollisuuden. Se korostuu entisestään erityisesti pienissä kunnissa ja pienissä kouluissa ikäluokkien pienentyessä. Myös opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän esityksessä viitataan ikäluokkien pienenemiseen.

Pätevyyskeskusteluun lisää vauhtia

Mikäli yhteiseen aineeseen siirrytään, pitää ratkaista, millainen pätevyys opettajalta vaaditaan.

Erityisesti opettajia kiinnostaa, edellytetäänkö opettajilta täydennyskoulutusta, mikäli yhteiseen aineeseen päädytään. Edelleen kiinnostaa, kenelle sitä järjestetään ja kuka sen maksaa.

Lisäelementtinä keskustelussa on filosofian opetus. Usein filosofiaa ja elämänkatsomustietoa opettavat samat opettajat, ja heillä on yhteinen etujärjestökin. Mutta myös uskonnonopettajat opettavat näitä aineita, vaikka ei aina olisi kyseisten aineiden koulutusta. Tästä on eri opettajatahojen kesken kiistelty puolin ja toisin.

Taustalla ovat vanhat uskonnon, filosofian ja psykologian opettajien yhdistelmävirat, sekä toisaalta katsomusaineen oppituntien ja lukiokurssien väheneminen ja filosofian opetuksen lisääntyminen. Elämänkatsomuksen opettajia on koulutettu 1980-luvulta lähtien, jolloin ET tuli peruskoulujen ohjelmaan.

Tuleva sisältö avainasemassa

Lukiossa uskonto ja elämänkatsomustieto ovat laajoja oppiaineita, kun lasketaan sekä pakolliset että valinnaiset opintojaksot. Mikäli aikoo osallistua aineen ylioppilaskokeeseen, täytyy käytännössä ottaa myös valinnaiset opintojaksot. Laajuuden uskotaan vähentävän oppilaiden kiinnostusta ainetta ja sen kirjoittamista kohtaan.

Osa molempien aineiden opettajista on sitä mieltä, että valinnaisia opintojaksoja voisi vähentää. Vähentämisvaraa ei kuitenkaan ole niin paljon, että yhteisaineessa tilaa riittäisi ET:n sekä evankelisluterilaisen ja kaikkien muiden uskontojen oppisisältöjen keskeiselle sisällölle. Siksi vaarana on opetuksen jääminen pintojen raapaisuksi. Jossain vaiheessa suuri huomio kohdistuukin siihen, miten oppiaineen sisältö rakennetaan. Onko tulossa katsomusaine, jossa uskontoa käsitellään yhtenä aiheena muun muassa poliittisten ideologioiden, muiden maailmankatsomusten sekä populaari- ja alakulttuurien rinnalla? Vai kehkeytyykö nykyistä evankelisluterilaista uskonnonopetusta muistuttava aine, johon lisätään etiikan opetusta?

Kirjoittajan lähipiirissä on filosofian ja elämänkatsomustiedon opettaja