Kuka päättää? Teknologian, talouden ja geopolitiikan verkostot maailmanpolitiikan taustalla

Johanna Kohvakka

Maailmanpolitiikkaa on helppo tarkastella yksittäisten uutisten kautta: yksi sota, yksi vaali, yksi skandaali kerrallaan. Todellisuudessa merkittävät poliittiset käänteet syntyvät lähes aina pitkien kehityskulkujen kautta. Jos huomio rajataan vain päivän otsikoihin, kokonaiskuva katoaa.

Donald Trumpin poliittinen nousu tarjoaa tästä hyvän konkreettisen esimerkin. Se ei ollut pelkästään populismin aalto tai mediahuomion tulos, vaan taustalla vaikuttivat geopoliittiset intressit, digitaalisen vallankäytön uudet keinot ja mediaympäristön rakenteellinen murros, jotka yhdessä muovasivat sekä hänen nousuaan että hänen hallintokautensa toimintatapoja.

Useat tutkijat ja tiedusteluanalyytikot ovat arvioineet, että Neuvostoliiton turvallisuuspalvelut kiinnostuivat Trumpista jo 1980-luvulla hänen alkaessaan rakentaa liiketoimintaa maan kanssa. On esitetty, että Neuvostoliiton turvallisuuspalvelut keräsivät Trumpista raskauttavaa materiaalia hänen Moskovan vierailunsa yhteydessä vuonna 1987. Historiantutkija Craig Unger on pohjannut arvionsa muun muassa entisten KGB-upseerien haastatteluihin. Pian vierailun jälkeen Trump osti useasta yhdysvaltalaisesta lehdestä kokosivun mainoksen NATO-kriittiselle avoimelle kirjeelleen, mikä oli omiaan vahvistamaan epäilyjä.

Epstein, Israel ja geopoliittinen valtapeli

Samankaltaisia kysymyksiä on noussut esiin tuomitun seksuaalirikollisen Jeffrey Epsteinin ympärille rakentuneesta verkostosta. Epstein liikkui vuosikymmeniä rikkaan ja vaikutusvaltaisen eliitin piirissä, ja hänen tapauksensa on herättänyt vakavia epäilyjä siitä, käytettiinkö seksuaalista hyväksikäyttöä myös kiristyksen välineenä, niin sanottuna hunaja-ansana. Järjestelmällisestä operaatiosta ei ole pystytty esittämään näyttöä, mutta Epsteiniin liittyvien oikeusasiakirjojen julkistaminen on tuonut esiin miehen vahvat yhteydet Israelin valtiollisiin ja tiedustelupiireihin. Asiakirjojen mukaan Epstein tunsi entisen pääministeri Ehud Barakin henkilökohtaisesti ja Barakin avustaja, entinen sotilastiedusteluupseeri, majoittui säännöllisesti Epsteinin Manhattanin asunnolla ja Epstein muun muassa maksoi miehen syöpähoidot. Lisähuomiota herättää se, että Epsteinin läheisen yhteistyökumppanin Ghislaine Maxwellin isä Robert Maxwell on useissa tutkimuksissa kuvattu Israelin tiedustelupalvelu Mossadin agentiksi. Maxwellin hautajaisiin osallistui useita Israelin johtohahmoja.

Trumpin suhteet Israelin pääministeriin Benjamin Netanjahuun ovat viime aikoina nousseet keskeiseen asemaan maailmanpolitiikassa. Kesällä 2024 Netanyahu tapasi Trumpin yksityisesti Mar-a-Lagossa samaan aikaan kun Joe Bidenin hallinto yritti edistää Gazan rauhanneuvotteluja. Neuvottelujen oli raportoitu edistyneen hyvin, mutta tapaamisen jälkeen Israel keskeytti rauhanprosessin. Noin vuotta myöhemmin nimellinen rauhansopimus syntyi viikolla, jolloin Nobelin rauhanpalkintoa oltiin jakamassa. Netanyahu oli ehdottanut Trumpia palkinnon saajaksi. Tapahtumien ajoitus herättää kysymyksen siitä, missä määrin maailmanpolitiikassa on tällä hetkellä kysymys teatterista ja symbolisista eleistä.

Iranin sodalle on esitetty lukuisia geopoliittisia selityksiä. Vähemmälle huomiolle on jäänyt mahdollisuus, että sodan ajoitus saattoi palvella myös poliittista tarkoitusta, esimerkiksi huomion siirtämistä samaan aikaan julkisuuteen nousseista Epstein-asiakirjoista ja Bill Clintonin todistajanlausunnosta. Sodan Irania vastaan tiedetään olleen Netanjahun pitkäaikainen tavoite, johon hän oli jo kauan yrittänyt houkutella Yhdysvaltoja mukaan. Jos on yhdessä sovittu Gazan tulitauosta ja rauhanpalkinnosta, miksei myös yhteisen sodan aloittamisesta juuri sopivaan aikaan? Trump itse ennusti useaan otteeseen Barack Obaman aloittavan sodan Irania vastaan siirtääkseen huomion kotimaan ongelmista.

Yhdysvalloissa osa poliitikoista on jo sanonut tämän ääneen. Kongressiedustaja Alexandria Ocasio-Cortez kutsui Iraniin kohdistuneiden iskujen ajoitusta oppikirjamaiseksi harhautukseksi Epstein-skandaalin peittämiseksi ja kysyi, milloin media alkaa nimetä toistuvan kaavan: arkaluontoisten tietojen noustessa pintaan jokin suuri kansainvälinen kriisi vie huomion. Ocasio-Cortez vaati Trumpin erottamista, sillä mies vaarantaa maailmanrauhan.

Republikaaniedustaja Thomas Massie, joka ajoi Epstein-tiedostojen julkistamisen läpi kongressissa, totesi iskujen jälkeen, että Iranin pommittaminen ei saa tiedostoja katoamaan. Jopa entinen Trumpin vahva tukija, republikaaniedustaja Marjorie Taylor Greene hyökkäsi Trumpia vastaan samassa hengessä. Trump aloitti Iranin sodan ilman kongressin lupaa.

Datan ja dollarien valta: Piilaakson nousu maailmanpolitiikan ohjaajaksi

Digitaalinen vallankäyttö on toinen keskeinen osa kokonaisuutta. Vuonna 2018 The Guardian ja The New York Times paljastivat, että poliittinen konsulttiyhtiö Cambridge Analytica hyödynsi Facebookista kerättyä dataa psykologisesti kohdennettuun poliittiseen mainontaan. Britannian parlamentin tutkintavaliokunta totesi toiminnan myöhemmin laittomaksi. Sama teknologia oli käytössä sekä Brexit-äänestyksessä että Trumpin vuoden 2016 presidentinvaalikampanjassa.

Cambridge Analytican taustalla vaikuttivat muun muassa teknologiainvestoija, Paypal-miljardööri Peter Thiel ja Trumpin strategisti Steve Bannon. Thielin omistaman Palantirin työntekijä osallistui tietojenkäsittelyyn. Yhdysvaltain senaatin tiedusteluvaliokunnan raportti totesi Cambridge Analyticalla olleen myös yhteyksiä Venäjän tiedustelupalveluun. Tapaus oli ensimmäinen laajasti dokumentoitu esimerkki siitä, miten käyttäjädataa ja psykologista profilointia voitiin hyödyntää poliittisessa vaikuttamisessa tavalla, johon demokraattiset instituutiot eivät olleet valmistautuneet.

Teknologiayhtiöiden poliittinen vaikutusvalta on sittemmin vain kasvanut. Digitaalisten alustojen hallitsema data, algoritmit ja viestintäverkostot ovat nousseet keskeiseksi vallankäytön infrastruktuuriksi, ja varallisuus on keskittynyt ennennäkemättömällä tavalla teknoyritysten avainhenkilöiden käsiin. Samalla Piilaakson sijoittajat ja yritysjohtajat ovat osallistuneet yhä avoimemmin politiikkaan ja rahoittaneet hankkeita, joiden tavoitteena on muokata yhteiskunnallisia rakenteita.

Peter Thiel esitti jo vuonna 2009 kirjoittamassaan esseessään "The Education of a Libertarian" Cato Unbound -julkaisussa, että demokratia ja vapaus eivät sovi yhteen. Thiel näki teknologian keinona irtautua demokratiasta, jolloin teknologinen eliitti voisi ohjata yhteiskuntaa ilman demokraattista vastuunalaisuutta. Thiel myös rahoitti oman työntekijänsä J.D. Vancen nousun varapresidentiksi.

Piilaakson miljardöörit ja Epsteinin verkosto

Jeffrey Epsteiniin liittyvien oikeusasiakirjojen julkistaminen on tuonut esiin miehen tiiviit yhteydet Yhdysvaltain teknologiaeliittiin. Asiakirjoissa mainitaan usein muun muassa Peter Thiel, Microsoftin perustaja Bill Gates, Teslan ja SpaceX:n toimitusjohtaja Elon Musk, LinkedInin perustaja Reid Hoffman sekä Googlen perustaja Sergey Brin — käytännössä koko digitaalisen infrastruktuurin ydin.

Asiakirjojen perusteella Epsteinin tiedetään muun muassa järjestäneen Peter Thielille tapaamisia Israelin turvallisuus- ja tiedustelupiireissä liikkuvien henkilöiden kanssa. Thielin Palantirin teknologiaa on raportoitu käytettävän Israelin sotatoimissa Gazassa.

Lisäksi asiakirjoista on käynyt ilmi, että Epstein ja Thiel pyrkivät vaikuttamaan Bitcoinin varhaiseen kehitykseen. Thiel teki sijoitusyhtiönsä Founders Fundin kautta yhden historian suurimmista varhaisista institutionaalisista sijoituksista Bitcoiniin. Kryptovaluutoista on sittemmin tullut merkittävä osa Yhdysvaltain teknologia- ja poliittisia rahoitusverkostoja.

Teknojättien yhteyksistä Venäjään ei ole vahvaa näyttöä, vaikka intressit paikoin näyttävätkin yhtenevän. Wall Street Journal raportoi vuonna 2024 Muskin ja Vladimir Putinin olleen säännöllisesti yhteydessä puhelimitse vuodesta 2022 lähtien. Entisen FBI:n vastavakoiluagentin Jonathan Buman mukaan Venäjän sotilastiedustelupalvelulla oli Putinin henkilökohtaisesti hyväksymä operaatio, jonka tavoitteena oli kerätä raskauttavaa aineistoa sekä Muskista että Thielistä kiristystä varten.

Teknojätit ostivat vapauden sääntelystä

Teknologia-alan poliittinen aktiivisuus liittyy merkittävältä osalta sääntelyyn. Sosiaalisen median alustat, datatalous ja tekoäly ovat keskeisiä taloudellisen vallan lähteitä, joten niiden sääntelystä käydään kovaa poliittista kamppailua. Bidenin hallinto pyrki lisäämään teknologiajättien sääntelyä käyttäjien yksityisyyden ja demokratian suojelemiseksi seuraten Euroopan Unionin esimerkkiä. Trump saikin valtavia määriä lahjoituksia teknologiajäteiltä, kuten Metalta, Googlelta, Amazonilta, OpenAI:lta, Uberilta, Microsoftilta sekä Applelta. Riskipääomayhtiö Andreessen Horowitzin perustaja Marc Andreessen perusteli tukensa avoimesti sillä, että Trumpin odotettiin jarruttavan teknologia-alan sääntelyä — odotus, joka myös toteutui.

Elon Muskin kohdalla asetelma oli erityisen räikeä. Hän sai johtaakseen DOGE-nimisen säästöelimen, joka puuttui muun muassa FAA:n ja SEC:n kaltaisiin virastoihin – samoihin, jotka sääntelevät hänen omia yrityksiään. Kyse ei ollut pelkästään ideologiasta. Kyse oli liiketoiminnasta.

Tutkijat ovat alkaneet puhua ilmiöstä nimeltä teknofasismi, jossa teknologiayritysten valta kytkeytyy autoritaarisiin poliittisiin projekteihin. Tutkija Shoshana Zuboff on varoittanut, että datan ja algoritmien hallinta voi tällaisessa liittoumassa muuttua välineeksi yhteiskunnan kontrolloimiseen.

Teknologian, talouden ja politiikan sidokset ovat tiiviimmät kuin koskaan. Yksittäiset uutiset – oli kyse sodista, poliittisista skandaaleista tai teknologiajättien päätöksistä – näyttävät helposti irrallisilta, vaikka ne usein kuuluvat samaan jatkumoon.

Vaalit käydään edelleen äänestyskopeissa, mutta mielipiteet muotoutuvat yhä useammin digitaalisten alustojen, algoritmien ja datavirtojen ohjaamassa julkisessa tilassa. Demokratian kannalta olennaista on se, kuka hallitsee tietoa, dataa ja kertomusta todellisuudesta sekä se, pystyvätkö kansalaiset näkemään näitä valtarakenteita.