Ilmastotyön globaali menestystarina on uhattuna
EU:n päästökauppa on ollut yksi ilmastopolitiikan suurista onnistumisista. Nyt sitä uhkaavat kasvavat poliittiset paineet, jotka voivat horjuttaa hiilimarkkinan asemaa keskeisenä päästöjen vähentäjänä, kirjoittaa Jussi-Pekka Teini.
Euroopan unioni kokonaisuutena, ja erityisesti sen useat jäsenmaat ovat osoittaneet, että talouskasvu voidaan irtikytkeä kasvihuonekaasuista. Vuosien 2013–2024 aikana EU:n talous on kasvanut noin 20 prosenttia samalla, kun päästöt ovat myös laskeneet noin 20 prosenttia.
Tämän kehityksen on mahdollistanut päästökauppa, joka on tuonut saastuttaja maksaa -periaatteen koko EU:n tasolle energiantuotannossa ja teollisuudessa. Hiilimarkkina on tehokas instrumentti päästöjen hinnoitteluun. Se on myös ollut harvinaisen suosittu keino poliittisesta aatesuunnasta riippumatta. Pilke silmäkulmassa voi sanoa päästökaupan olevan vasemmiston suosikki, koska päästöt vähenevät, ja suosittu myös oikeiston piirissä, koska se luo markkinan.
Kuvan ja kuvan tietojen lähde: Eurostat (https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?oldid=661410)
Nyt yli 20 vuotta toiminut päästökauppa ja globaali ilmastotyön menestystarina on aidosti uhattuna taantumuksellisten voimien edessä. Useat laitaoikeiston hallitsemat EU:n jäsenmaat ovat vuoronperään asettuneet päästökauppaa vastaan. Ensin Unkari ja Itävalta, mutta sittemmin myös (osittain) Saksa ja viimeisimpänä Italia.
Näistä Saksa on ainut, joka ei ole tällä hetkellä laitaoikeiston johtama maa, mutta kuitenkin hyvin konservatiivinen. Näiden jäsenmaiden tavoitetaso päästökaupan vesittämisessä ei ole yhtenevä. Esimerkiksi Italia on vaatinut päästökaupan keskeyttämistä, kun taas Saksan julkilausutut vaatimukset ovat epämääräisempiä. Kaikilla on kuitenkin sama tavoite: pienempi hinta päästöille, kuin mitä päästökauppa niille markkinahinnaksi asettaa.
Päästökaupan vastustajat kohdistavat kritiikkinsä energian korkeaan hintaan Euroopassa, mikä on keskeinen kilpailukykyä haittaava tekijä. Huomio korkeista energian hinnoista on oikea, jota korosti myös esimerkiksi Mario Draghin raportti EU:n kilpailukyvystä, mutta syyttävä sormi osoittaa aivan väärään paikkaan. Unkari, Itävalta, Saksa ja Italia maksavat energiastaan korkeaa hintaa, koska ne ovat pitäneet pään pensaassa sen sijaan, että olisivat puhdistaneet sähköntuotantonsa, rakentaneet lisää sähköverkkoja ja ohjanneet teollisuutta sähköistämään prosessinsa. Energian hinta olisi näissä maissa korkea, vaikka päästökaupasta luovuttaisiin.
Energian hintakriisi alkoi jo ennen Ukrainan sotaa
Energian hinnat pomppasivat Euroopassa Venäjän otettua energia-aseen käyttöön syksyllä 2021, siis jo puoli vuotta ennen kuin maa hyökkäsi Ukrainaan. Venäjä ei enää tuonut kaasua Eurooppaan siinä määrin kuin ennen, ja täysin Venäjän kaasusta itsensä riippuvaiseksi tehneet Keski- ja Itä-Euroopan maat joutuivat pahaan pulaan. Nyt, lähes viisi vuotta myöhemmin, nuo samat maat ovat edelleen yhtä riippuvaisia fossiilisesta tuontienergiasta, siis kaasusta, joskin sitä tuodaan nykyisin pääosin muualta kuin Venäjältä. Tämän myötä ne kärsivät yhä edelleen korkeista energian hinnoista.
Kaasuriippuvaiset EU-maat ovat myös alttiita hintashokeille fossiilisten toimitusketjujen pettäessä, kuten on juuri käynyt USA:n ja Israelin hyökättyä Iraniin. Öljyn ja nestemäisen maakaasun toimitukset eivät pääse etenemään Hormuzinsalmen kautta, minkä myötä erityisesti kaasun hinta on noussut Euroopassa. Aiemmin 26–40 €/MWh välillä vaihdellut kaasun hinta on viimeisten kuukausien aikana noussut jo 55 €/MWh tasolle. Vielä ei tiedetä, pysähtyykö hinnan nousu tähän, saati kuinka pitkään hintashokki tulee jatkumaan.
Ratkaisuja hakevien katseet kääntyvät Pohjoismaihin
Pohjoismaissa samaa ongelmaa ei ole ollut samassa mittakaavassa. Sähkön hinta nousi energiakriisin alussa, ja se on jäänyt hieman korkeammalle tasolle. Tilanne on nyt kuitenkin vakaa ja sähkön hinta varsin kilpailukykyistä. Suomi on konkreettinen esimerkki siitä, että päästökauppa ei ole kilpailukyvyn este vaan vauhdittaja, jos toimii markkinan ehdoilla. Viime vuonna Suomen sähköntuotanto oli EU:n edullisinta, kun vertailukohtana on EU-jäsenmaiden pääkaupunkialueiden sähkömarkkina-alueet, ja samaan aikaan 96-prosenttisesti puhdasta. Energian hintojen ongelma ei siis ole päästökaupassa, vaan tiettyjen jäsenmaiden kyvyttömyydessä toimia markkinan mukaisesti.
Päästökauppa on globaali menestystarina, joka on levinnyt jo esimerkiksi Kiinaan ja osaan Yhdysvaltoja. Useat maat harkitsevat parhaillaan sen käyttöönottoa, sillä EU:n hiilirajamekanismi alkaa periä hiilitullien kaltaisia maksuja tuonnista, joka ei ole päästöjen hinnoittelun piirissä lähtömaassaan. Olisi todella lyhytnäköistä heikentää päästökauppaa nyt, kun sillä alkaa olla yhä laajemmin globaaleja vaikutuksia.
Päästökauppa tarvitsee nyt puolustajia kaikilta tahoilta. Poliitikoilta, yrityksiltä, kansalaisjärjestöiltä ja kansalaisilta. Menestystarinasta ja vihreän kasvun mahdollistajasta ei tule missään nimessä tinkiä.
Jussi-Pekka Teini
Kirjoittaja työskentelee kestävän teknologiayhteiskunnan asiantuntijana Tekniikan akateemiset TEKissä
