Mustalampi maailmankartalla
Suomen yleisin järven nimi on Mustalampi. Ei siksi, että järvet olisivat mustia, vaan koska nimeäjät historian hämärissä olivat nähneet ehkä kolme lampea. Sama ilmiö toistuu yhä: kun oma lampi näyttää kirkkaalta, ilmastokriisi, tiede ja maailma kuulostavat helposti liioittelulta.
Kuuntelin radio-ohjelmaa, jossa paikannimiä tutkinut historioitsija kertoi Suomen yleisimmistä järvien nimistä. Yleisin on Mustalampi. Tutkija huomautti, etteivät ne yleensä ole kovinkaan mustia. Nimeä selittää se, että nimenannon aikaan ihmiset elivät koko elämänsä hyvin pienellä alueella. Mustalampi oli yksinkertaisesti mustin, minkä he olivat nähneet.
Purskahdin nauruun. Tämähän on täydellinen kuva ihmisen ymmärryksen historiasta.
Jos elämänpiiri on kylän kokoinen, kylä on koko maailmankaikkeus. Nuotion savu haihtuu järvenselän yllä, eikä ilmakehää olekaan. Metsät vaikuttavat ehtymättömiltä, kun nälkä kääntää kulkurin kotiinpäin ennen kuin ne ehtyvät.
Homo sapiens ei ole kohdellut ainoaa kotiplaneettaansa kaltoin pahuuttaan, vaan siksi, ettei tiennyt enempää eikä paremmin. Tuhansia lajeja on tapettu sukupuuttoon, kanssaihmisiä jaoteltu rotuihin ja elohopeaa tarjoiltu aamiaiseksi. Mutta mitäpä menneistä pöyristymään, kun oppiakin voi. Teot tehtiin onnettomalla tietomäärällä, ilman tieteen vahvistamia yhteisiä faktoja. Nykytiedolla voi laittaa kaikki yli 500 Mustalampea tarkkaan järjestykseen niiden mustuuden perusteella – käymättä yhdelläkään.
Populistikaan ei pääsääntöisesti ole pahuuden arkkitehti. Hän on useimmiten ihminen, joka on nähnyt kolme lampea. Kun hänelle kerrotaan, että maailma on ihmeellinen ja ilmakehä yhteinen, hän katsoo kotirantaansa ja kiistää.
Se ei ole ilkeyttä. Se on mittakaavaa. Jos on koko ikänsä polttanut kylänmiesten kanssa turvetta ja nähnyt savun katoavan ennen vastarantaa, tuntuu kotirauhan rikkomiselta kuulla, kuinka oma toiminta onkin osa valtavan vesistön pilaantumista ja peräti globaalia ilmastokriisiä.
Tiede on tehnyt sen, minkä tiede osaa: se on korjannut itseään ja laajentanut näkymää. Matkustettiin kauemmas, mitattiin tarkemmin, yhdistettiin havaintoja. Vähitellen kävi ilmi, ettei lampi ollutkaan musta — ja että samassa suonistossa oli kokonainen vesistöjen kirjo.
Modernin maailman etu on juuri tässä. Havaintopiirimme ei ole enää kylän kokoinen. Satelliitit, mittausverkot ja mallit kertovat asioista, joita yksittäinen ihminen ei voi rannalta nähdä.
Silti osa meistä haluaa palata rannalle. Ja nyt meillä on uusi Mustalampi.
Algoritmit rakentavat jokaiselle oman lammen. Sen pinnasta heijastuu vain se, minkä haluamme nähdä. Maailma kutistuu taas kylän kokoiseksi — tällä kertaa digitaalisesti. Globaalit ongelmat tuntuvat liioittelulta, eivätkä valikoidu uutisvirtaan. Oman lammen rannalla kyläläiset vakuuttavat, että väitteet vesistön pilaantumisesta ovat valetta. Salaliitto. Heimosota. Fake news.
Tuomas Nevanlinna totesi joskus ironisesta kielikuvastaan: ”Tämä on tietysti karikatyyri. Mutta hämmästyttävän monet suostuvat kannattamaan ainoastaan karikatyyriä”. Populistin karikatyyri on Mustalampi ilman mittaria. Maailma, josta tieteen löytämä monimutkaisuus ja keskinäisriippuvuudet on siivottu pois.
Menneiden sukupolvien virhearvioihin on helppo suhtautua lempeydellä. He eivät nähneet enempää. Mutta me näemme.
Kun maailmankartta on jo levitetty eteemme, yhteisten faktojen poisunohtaminen on myrkyllinen valinta, ja mettäläisenä toikkaroiminen aiheuttaa tiedon valtatielle kolareita.
Siksi Greta Thunbergin vetoomus on lopulta hyvin yksinkertainen. Hän ei esitä tieteentekijää eikä syyllistä tavista, vaan pyytää: Unite behind the science.
Kuuntelemani radio-ohjelma sisälsi myös toivonkipinän: jos Valkjärvet, Valkeajärvet ja Valkiajärvet laskettaisiin yhteen, se olisi Suomen yleisin järven nimi. Ehkä valo voittaa synkkyyden myös maailmankartalla.
Markus Wasara
Kirjoittaja on äidinkielenään sarkasmia puhuva optimisti, joka diggaa luontoa ja markkinataloutta, ja uskoo niiden tulevan mainiosti toimeen keskenään.
