Hyvä tulevaisuus vaatii valtavan määrän uutta puhdasta energiaa

Puhdas energia on avain kestävään tulevaisuuteen. Mikään yhteiskunnassa ei pyöri ilman energiaa, ja energian saatavuus sen eri muodoissa vaikuttaa välittömästi talouteen. Se nähtiin, kun kireällä pakkasella ei tuullut, ja se nähdään, kun sota Iranissa pompauttaa bensan ja kaasun hintoja.

Ilmastonmuutoksen hillintä siedettävälle tasolle kilpistyy hyvin pitkälti energiaan. Nykyisin noin 80 prosenttia maailmanlaajuisesta primäärienergiasta tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla: öljyllä, kaasulla ja hiilellä. Vaikka kolmikon välinen jakauma on ajan kuluessa muuttunut, on kokonaisosuus pysynyt samalla tasolla vuosikymmeniä samalla kun absoluuttinen energiankulutus on jatkanut kasvuaan.

Ilmastonmuutoksen taklaaminen edellyttää, että tuo 80 prosentin osuus korvataan päästöttömällä energialla. Se on aivan valtava määrä uutta energiantuotantoa.

Entäpä energiatehokkuus, eikö siitä ole avuksi? On, mutta rajallisesti. Maailmassa on nyt 8,3 miljardia ihmistä, ja vaikka väestönkasvu on jo taittumassa, kasvanee planeetan väkimäärä vuosisadan edetessä vielä huippuunsa, reiluun kymmeneen miljardiin. Nämä uudet sielut tarvitsevat energiaa elääkseen, etenkin jos emme halua tuomita heitä köyhyyteen. Nykyisinkin yli 650 miljoonaa ihmistä elää yhä ilman sähköä. Absoluuttinen köyhyys on ytimeltään energiaköyhyyttä, ja köyhyyden poisto edellyttää energiaa.

Me vauraiden maiden yltäkylläisyydessä elävät pärjäisimme tietysti vähemmälläkin. Energiatehokkuuttakin tarvitaan. Lisäksi liikenteen, lämmityksen ja teollisuuden prosessien etenevä sähköistäminen – siis fossiilienergian polttamiseen perustuvan energiantuotannon korvaaminen sähköllä – parantaa pääsääntöisesti energiatehokkuutta. Energian tehokkaampi käyttö ei kuitenkaan vie maaliin asti: ilmaston kuumenemisen pysäyttäminen ei onnistu kohtuullistamalla fossiilitaloutta, vaan korvaamalla se.

Lisäksi ilmaston vakauttaminen itsessään vaatii uutta energiaa. Pelkkä päästöjen nollaaminen ei enää riitä kuumenemisen hillitsemiseen edes kahden asteen tuntumaan. Globaalin nettonollan jälkeen tämän vuosisadan loppupuolella pitäisi jatkaa ylimääräisen hiilen sitomista ilmakehästä. Vaadittu mittaluokka on massiivinen: ilmakehästä pitäisi imeä hiilidioksidia pois jotakuinkin yhtä paljon, kuin sitä sinne koko maailmantaloudessa päästettiin 1950–1960-luvuilla. 

Hiilen tuuttaamisesta ilmoille saatiin energiaa, sen sitominen puolestaan vaatii sitä. Suora talteenotto, niin sanottu direct air capture, on energiasyöppö, ja bioenergian polton yhteydessä napattu hiilidioksidi (bioenergy carbon capture and storage / utilization, BECCS/BECCU) vaatii veronsa hyödynnettävästä energiasta.

Ilmastonmuutoksen edetessä ja keikahduspisteiden lähestyessä energiaa tarvitaan myös entistä enemmän sopeutumiseen, kuten ilmastointiin ja jäähdyttämiseen sekä makean veden tuotantoon. Sitä kuluu myös ilmastotuhojen korjaamiseen ja hyvin mahdollisesti ilmastonmuokkaukseen hätäapuna, jolla ostetaan aikaa.

Fossiilienergian korvaaminen itsessään vaikuttaa sekin energiatalouteen. Kaikkea fossiilienergian käyttöä ei voida korvata sähköllä, vaan tarvitaan synteettisiä polttoaineita, lannoitteita ja materiaaleja muoveista hiilivapaaseen teräkseen. Näitä voi onneksi valmistaa päästöttömällä sähköllä tuotetun vedyn avulla. Se kuitenkin vaatii jälleen energiaa, ja monessa tapauksessa varsin paljon. 

Kun vedystä jalostettua sähköpolttoainetta poltetaan polttomoottorissa, hyödynnetään vain pieni murto-osa koko tuotantoketjun vaatimasta energiasta.

Teknologinen kehitys vaikuttaa siihen, millaiseksi näiden eri ratkaisujen energiatehokkuus ja hyötysuhde tarkalleen muodostuvat. Isoa kuvaa se ei kuitenkaan muuta, ellei fysiikan lakeja kirjoiteta uusiksi. 

Kaikki nykyinen fossiilienergia on korvattava päästöttömällä energialla. Väestönkasvu, köyhyyden kitkeminen ja fossiilittoman kiertotalouden rakentaminen kasvattavat energian kysyntää. Uuden puhtaan energian tarve on siis väistämättä huimaava. 

Tämä matematiikka on yksi keskeinen syy siihen, miksi puhun niin innokkaasti ydinvoiman puolesta. Se on hyvä syy panostaa myös fuusioon toden teolla, vaikkei sen varaan voidakaan mitään laskea. 

Koko kuvatun energiahaasteen hoitaminen pelkästään uusiutuvilla on todennäköisesti mahdotonta, tai ainakin se vaatisi valtavasti enemmän maa-alaa ja luonnonvaroja kuin yhdistelmä ydinvoimaa ja kestäviä uusiutuvia. Bioenergian luontohaitat tunnetaan jo koko ajan paremmin, mutta eivät aurinkopaneelit tai tuulimyllytkään ilmasta ilman ympäristövaikutuksia synny, vaikka hyviä tapoja tuottaa sähköä ovatkin.

Samasta perusmatematiikasta johtuen en oikein innostu talouskasvun rajoittamiseen tähtäävästä degrowth-ajattelusta. On sinänsä päivänselvää, ettei talouskasvu ole ollut, eikä vielä ole, kestävää, eikä materiaalinen talouskasvu voi jatkua rajallisella planeetalla ikuisesti tai enää edes kovin pitkään. 

Ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää kuitenkin edellä kuvatusti valtavan määrän investointeja, uutta infraa ja työtä, eli taloudellista toimeliaisuutta. Päästöjen onnistunut nollaaminen näkyy siis käytännössä myös perinteisenä talouskasvuna, eikä tämä urakka ole ohi vielä vuosikymmeniin.

Kasvukritiikkiä olennaisempaa juuri nyt onkin ohjata paljon nykyistä vahvemmin taloudellinen toimeliaisuus ekologiseen jälleenrakennukseen, eli talouden ja koko yhteiskunnan muuttamiseen toimimaan ilmaston ja luonnon ehdoilla.

Ja siinä energia on kaikkein keskeisin asia.

PS. Globaalia energiankulutusta ajaa ylös tällä hetkellä myös tekoälyn kehitys, ja alalle ennustetaan vielä jyrkempää kasvua. Tekoälyn kehitys ei kuitenkaan ole mikään edellytys kestävälle kehitykselle, eikä todennäköisesti nykyisellään tuota siinä määrin hyötyä tai hyvinvointia kuin se kuluttaa luonnonvaroja. Asia voi toki muuttua, ja toivottavasti näin käykin, mutta tuskin ilman ympäristöhaittojen asianmukaista hinnoittelua.

Atte Harjanne

Kirjoittaja on vihreiden kansanedustaja ja ilmastotutkija