Ydinasevarustelu kiihtyy Euroopassa – turvaa, uhoa vai tuhon riski

Presidentti Donald Trumpin uhatessa ja toteuttaessa Yhdysvaltain vetäytymistä Euroopan puolustuksesta on erinäisissä piireissä noussut huoli Naton ydinasepelotteen heikentymisestä. 

Tällä hetkellä Yhdysvalloilla on laukaisuvalmiina sukellusveneissä ja siiloissa 1 400 mannertenvälistä strategista ydinohjusta ja 300 lentokoneilla kuljetettavaa pommia. Lisäksi noin sata Yhdysvaltojen ydinasetta on sijoitettuna Naton tukikohtiin. Venäjällä on 1700 strategista ja 500–1000 pienempää, taktista ydinasetta, ja sen aseita on myös Valko-Venäjällä. 

Strategisten ydinaseiden tuhovoima riittää aiheuttamaan kaikkien osapuolten tuhoutumisen sekä ydintalven, jossa kuolisi nälkään miljardeja ihmisiä. Taktiset ydinaseet, jotka nekin voimakkaampia kuin Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotetut, on ajateltu rajoitetumpaan käyttöön taistelukentällä. 

Missään vaiheessa Yhdysvallat, tai Trump, ei ole esittänyt, että Nato-maihin sijoitetut taktiset ydinaseet vedettäisiin pois Euroopasta. Paniikki kuitenkin leviää poliittisissa ja sotilaspiireissä. 

Euroopassa ydinaseita on Iso-Britannialla ja Ranskalla. Iso-Britannian ydinaseet ovat sukellusveneisiin sijoitettuja strategisia ydinkärkiä. Ranskalla on sekä sukellusveneisiin sijoitettuja ohjuksia että taktisia, lentokoneista pudotettavia ydinpommeja. 

Ranskan laajennettu ydinsateenvarjo

Ranska on ilmoittanut, että se on valmis neuvottelemaan sen ydinasesateenvarjon levittämisestä laajemmalle Eurooppaan. Vaihtoehtoja on kaksi, jotka eivät suoraan sulje toisiaan pois.

Ensinnäkin Ranska voi sijoittaa omia ydinaseitaan muihin Nato-maihin, mutta päätösvalta käytöstä säilyisi Ranskalla. Presidentti Emmanuel Macron väläytti tätä mahdollisuutta linjapuheessaan 2.3.2026. Tällaista ydinaseiden jakamista pidetään laajalti ydinsulkusopimuksen vastaisena, mutta Yhdysvaltain osalta käytäntö on jatkunut vuosikymmeniä. Sijoitusmaiden hallituksilla ei ole mitään valtaa näiden ydinaseiden käyttöön. Ranska laskuttaisi tällaisesta jakamisjärjestelystä merkittävästi. 

Toiseksi Ranska sitoutuu siihen, että sen ydinaseet toimivat pelotteena myös muihin Nato-maihin suunnattua hyökkäystä vastaan. Nykyisen doktriinin mukaan Ranska käyttäisi ydinaseita ainoastaan, jos sen omalle maaperälle hyökättäisiin ydinaseilla. Ranska tarjoaa nyt sopimusta, että sen pelote – eli lupaus vastahyökkäyksestä – koskisi Eurooppaa laajemmin. Presidentti Macron ilmoittikin tuoreessa linjapuheessaan, että Ranska tulee kasvattamaan ydinasearsenaaliaan. Ydinsateenvarjon alle pääsevät maat maksaisivat tästä tietysti täyden hinnan, joka tuskin olisi kovin pieni. Voi myös kyseenalaistaa, olisiko Ranska todella valmis ottamaan riskin Pariisin tuhoutumisesta päättäessään vastaiskusta Tallinnaan tai Helsinkiin kohdistuneeseen hyökkäykseen.

Tällä hetkellä Alankomaat, Belgia, Britannia, Kreikka, Puola, Ruotsi, Saksa ja Tanska ovat esittäneet kiinnostuksensa osallistua tähän Ranskan laajennettuun ydinpelotteeseen. Suomi ei näytä olevan tässä mukana. 

Euroopan oma ydinase

Ranskan laajennetun ydinaseenavarjon lisäksi ainakin Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa on virinnyt keskustelu Euroopan omasta ydinaseesta. Myös Suomessa on kuulunut joitakin samansuuntaisia puheenvuoroja, joskin suurin osa suomalaispoliitikosta on suositellut keskustelussa jäitä hattuun – mutta eivät välttämättä ole tyrmänneet ajatusta täysin. 

Ydinaseen kehittäminen ja ylläpitäminen on tolkuttoman kallista. Mikäli tähän ryhdyttäisiin, joutuisimme etsimään valtavia säästöjä sosiaali- ja terveydenhuollosta ja koulutuksesta sekä tinkimään konventionaalisesta puolustuksesta. Tämä ei ainakaan nykyisessä turvallisuuspoliittisessa ilmapiirissä ole mahdollista. Kuka sitä paitsi päättäisi yhteispohjoismaisen ydinaseen käytöstä? Eri maiden pääministerit vuoroviikoin vai konsensusperiaatteella?

Suurin ongelma erillisessä eurooppalaisessa tai yhteispohjoismaisessa ydinaseessa olisi sen vaikutus ydinaseiden leviämiseen ja kansainväliseen sopimusjärjestelmään. Suomi kuuluu ydinsulkusopimukseen (Nuclear Non-Proliferation Treaty NPT), joka tunnustaa viisi ydinasevaltiota (Britannia, Kiina, Ranska, Venäjä ja Yhdysvallat).

Sen ulkopuolelle jättäytyivät Intia, Israel ja Pakistan, ja Pohjois-Korea on eronnut sopimuksesta. Ydinsulkusopimusta pidetään ydinasevalvonnan kulmakivenä, ja se on puutteistaan huolimatta vaikuttanut siihen, ettei ydinasevaltojen määrä ole kasvanut holtittomasti. Esimerkiksi Libya, Etelä-Afrikka ja Ruotsi luopuivat aikanaan oman ydinaseen kehittämisestä. 

Hyökkäys Iraniin ja ydinaseet

Yhdysvaltojen ja Israelin tuore hyökkäys Iraniin liittyy olennaisesti keskusteluun ydinpelotteesta. Kenellä on ”oikeus” ydinaseisiin ja kenellä ei. On selvää, ettei kukaan meistä halua Iranin hankkivan ydinaseita, ja misogyyninen pappisvaltakin saa hyvin mennä. Eri asia on, onko pommittaminen ja johdon murhaaminen tehokas keino hallinnon demokratisoitumiseen. Reaktioissa iskuihin tulee esiin vahvat kaksoisstandardit: Israelin ydinaseen oikeutusta ei kyseenalaisteta. 

Iran kuuluu ydinsulkusopimukseen, ja on ilmoittanut, ettei se ole nyt ollut tavoittelemassa ydinasetta, minkä myös läntiset tiedustelupalvelut ovat vahvistaneet. Se on toki rikastanut uraania paljon yli ydinvoimaloiden väkevyystarpeen, ja sillä on halutessaan valmius pommin rakentamiseen. Tämä on ollut neuvotteluvaltti. Iranin pappisjohto on kuitenkin julistanut ydinaseisiin liittyvän fatwan ja pitää niitä islamin vastaisina.

Vuonna 2015 solmittiin sopimus, jossa Iran lupasi pidättäytyä ydinaseen kehittämisestä ja sai vastineeksi lupauksia taloudellisesta tuesta ja pakotteiden purkamisesta. IAEA:n tarkastukset toimivat moitteettomasti. Presidentti Trump irrotti Yhdysvallat tästä sopimuksesta 2017. Neuvotteluratkaisu on koko ajan ollut mahdollinen, mutta Yhdysvallat ja Israel valitsivat toisin.  Ei ole ollenkaan varmaa, että hyökkäystoimilla voidaan estää Irania kehittämästä halutessaan ydinasetta – ja miksei se kohta haluaisikin? 

Ydinsulkusopimuksen tulevaisuus

Jo Ranskan ydinpelotteen ulottaminen laajemmin Eurooppaan heikentäisi ydinsulkusopimusta. Ydinaseita olisi enemmän ja niitä olisi mahdollisesti sijoitettuna useampaan maahan.  Riskit kasvaisivat.

Euroopan omasta, itsenäisestä ydinaseesta seuraisi todennäköisesti koko ydinsulkusopimuksen hajoaminen. Valtio, joka rakentaa ydinaseen, irtautuu automaattisesti ydinsulkusopimuksesta. Mikäli Pohjoismaat tai Saksa eroavat sopimuksesta, olisi seurauksena ketjureaktio. Miksi meille sallitaan ydinase, mutta ei Iranille, Saudi-Arabialle tai Egyptille? Kaukoidässä myös Etelä-Korea ja Japani ovat esittäneet kiinnostuksensa omaan ydinaseeseen. 

Seurauksena voi olla koko ydinasevalvonta-arkkitehtuurin hajoaminen ja hallitsematon ydinaseiden leviäminen. Varustelukierre lähtisi uusille kierroksille. Venäjä lisäisi ydinaseistustaan Kuolan niemimaalla ja Kiina vastaisi Etelä-Korean ja Japanin uhkaan. 

Mitä enemmän ja mitä useammalla valtiolla on ydinaseita, sitä suurempi on todennäköisyys, että niitä myös käytetään. Ydinsota voi syttyä provokaatiosta, pieleen menneestä bluffista tai jopa tahattomasti. Kiristyneessä kansainvälisessä ilmapiirissä ydinaseiden käytön liipasinherkkyys nousee. Maailma olisi suuressa vaarassa ajautua ydinsotaan, ja se olisi siinä.

Emme tarvitse enempää ydinaseita Eurooppaan emmekä minnekään. On välttämätöntä pitää kiinni ydinsulkusopimuksesta ja tukea asevalvontaa ja aseriisuntaa. Tämä edellyttää vuoropuhelua ja diplomatiaa, ei provokatiivisia puheita eurooppalaisesta ydinaseesta puhumattakaan ydinasevaltioiden hyökkäyksestä ydinaseetonta maata vastaan. 

Pidemmän päälle ainoa keino varmistaa, ettei ydinsotaa koskaan käydä, on hävittää ydinaseet kaikkialta. Tähän on jo olemassa keino, Ydinasekieltosopimus, jonka on jo allekirjoittanut 99 valtiota. Natonkin jäsenenä Suomi voisi olla aktiivisempi asevalvonnassa ja -riisunnassa, eikä katsoa turvallisuutta pelkästään pelotteen ja sotilaallisen voiman kannalta.

Kati Juva
Kirjoittaja on rauhanaktiivi, ICAN Finlandin (International Campaigns to Abolish Nuclear Weapons) koordinaattori sekä IPPNW (international Physicians for the Prevention on Nuclear War) co-presidentti