Helsingin tuntijakouudistus on virhe
Suomen suurin opetuksen järjestäjä, Helsinki, uudistaa peruskoulun tuntijaon. Se on valtakunnallinen uutinen, koska suurin ja rikkain näyttää mallia muille. Siksi on järkyttävää, että pääkaupungin tuntijakouudistus perustuu säästötoimiin ja virheelliseen ajatteluun.
Taustaksi on todettava, että suomalaisten nuorten kielitaito on heikentynyt koko 2000-luvun. Peruskoulun voi käydä perehtymällä vain yhteen vieraaseen kieleen toisen kotimaisen lisäksi. Suuria eurooppalaisia kieliä, kuten saksaa, ranskaa ja espanjaa, on alettu kutsua eksoottisiksi, siinä määrin harvinaista on niiden opiskelu.
Vapaaehtoinen toinen pitkä kieli, koodinimeltään A2, on erityisen suosittu oppiaine Helsingissä: täällä sen valitsee jopa 40 % kolmasluokkalaisista, kun valtakunnallinen luku on 20 %. Vaihtoehtoina on muitakin eksoottisia kieliä kuin saksa ja ranska, esimerkiksi kiina. Osa lopettaa A2:n yläkoulussa, koska silloin ihmisen elämässä on sen vaikein vaihe ja lukuainepainotteinen koulupäivä käy raskaaksi.
Nyt Helsinki haluaa lyhentää koulupäiviä maassa, jossa lapset saavat perusopetusta OECD-maiden keskiarvoa reippaasti vähemmän. A2-kieli siirretään vapaavalintaisten aineiden joukkoon, jotta se ei pidennä koulupäivää kahdella viikkotunnilla. Uudistuksen jälkeen eksoottinen kielivalinta estää esimerkiksi kuvaamataidon tai musiikin opiskelun. Vapaavalintaiset aineet sulkevat pois toisiaan, koska koulupäivä ei saa venyä.
Uudistus viimeistelee vieraiden kielten romahtamisen peruskoulussa. Samalla se heikentää entisestään taito- ja taideaineiden asemaa. Viikkotuntimäärät laskevat, mikä tekee koulupäivistä lyhyempiä – ja raskaampia.
Kun pohditaan koulun kuormittavuutta, oleellista ei ole päivän pituus, vaan se, mitä sen aikana tapahtuu. Helsingin tuntijakouudistuksessa ei lainkaan ymmärretä, miksi koulussa on oltava taito- ja taideaineita. Ne eivät ole venyttämässä ja siten rasittamassa päivää, vaan edistämässä niitä taitoja, joita kehittyvä lapsi oppimiseen tarvitsee.
Erityisesti musiikki, kuvaamataito ja käsityö tukevat lukuaineiden oppimista kehittäessään keskittymiskykyä, tarkkaavaisuutta, sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja ja monia muita ihmiseksi kasvamisessa oleellisia asioita. Niitä ei opita lukuaineissa, jotka yläkoulussa keskittyvät tietoon, sen etsimiseen ja omaksumiseen hetkeä ennen kuin tuo tieto vanhenee.
Suomessa on tehty kansainvälistä huippututkimusta neurologiassa, kognitiivisessa psykologiassa ja kehityspsykologiassa 90-luvulta tähän päivään taideaineiden merkityksestä lapsen kehitykselle. Ammattimainen taidekasvatus tulisi olla jokaisen lapsen ulottuvilla, eikä sitä voi yhdenvertaisesti tarjota missään muualla kuin peruskoulussa.
Minna Lindgren
Kirjoittaja on kirjailija, toimittaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu
