Puun käyttö ristiriidassa ilmastotavoitteiden kanssa
Puun käytön kasvattaminen ei tue ilmastotavoitteita tällä vuosisadalla, toteavat Syken tutkijat. Hiilen sitominen puutuotteisiin tai maaperään, eli teknosfäärin hiilihyvitykset, eivät enää pysty kompensoimaan metsien hiilivelkoja.
Puun käytön lisääminen ei todennäköisesti auta saavuttamaan ilmastotavoitteita tällä vuosisadalla. Siksi puupohjaisten materiaalien ja energian roolia on arvioitava uudelleen EU:n tulevassa biotalousstrategiassa, kirjoittavat Syken tutkija Jari Niemi ja kehittämispäällikkö Sampo Soimakallio.
Eurooppalainen verkostohanke tutki, miten puun käytön lisääminen tai toisaalta vähentäminen voi vaikuttaa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen. Puun käytön muutokset voivat periaatteessa edistää kaikkia kolmea keskeistä ilmastonmuutoksen keinoa: fossiilipäästöjen voimakkaita leikkauksia, maankäytön hiilivarastojen ja -nielujen säilyttämistä ja vahvistamista sekä merkittävää lisäämistä hiilenpoistoon ilmakehästä eli hiilen geologista varastointia.
Toivottuihin vaikutuksiin puun käyttöä muuttamalla ei kuitenkaan voida samanaikaisesti päästä väistämättömien ristiriitojen vuoksi.
Jotta puun käytön lisäämisen vaikutuksia hiilitaseisiin voidaan arvioida, tarvitaan vertailuskenaario, ”maailma vailla puun käytön lisäämistä”. Verrattuna tähän skenaarioon puun käytön kasvu vähentää metsien hiilivarastoja ja hiilen sitoutumista. Tätä vähennystä voidaan pitää metsien hiilivajeena eli -velkana.
Toisaalta hyötyjäkin voi syntyä. Puun käytön lisääminen voi vähentää fossiilisia päästöjä, kun hiiltä sidotaan puutuotteisiin eikä se karkaa lämmittämään ilmakehää. Hiiltä voidaan myös varastoida maaperään. Näitä hyötyjä voidaan kutsua teknosfäärin hiilihyvityksiksi.
Jotta ilmastonmuutos hidastuisi, teknosfäärin hiilihyvitysten tulisi olla suurempia kuin metsien hiilivelat. Valitettavasti tutkimus osoittaa, että teknosfäärin hiilihyvitykset todennäköisesti jäävät reippaasti liian pieniksi kattamaan metsien hiilivelat tällä vuosisadalla – ajanjaksolla, joka on ratkaiseva maapallon lämpenemisen rajoittamiseksi selvästi alle kahteen asteeseen.
Yksinkertaistettuna: yksi lisäyksikkö metsistä korjattua hiiltä tuottaa noin 0,5 yksikköä teknosfäärin hiilihyvityksiä, mutta vähentää metsien hiilivarastoja noin 1,6 yksikköä, joten nettovaikutus on ilmastoa lämmittävä. Syken tutkijoiden mukaan näin käy ainakin sadan vuoden aikajänteellä. Vaikka tuloksiin vaikuttavat monet oletetut tekijät, mikään niihin liittyvistä epävarmuuksista ei muuta kokonaiskuvaa. Teknosfäärin hiilihyvitykset eivät pysty kompensoimaan metsien hiilivelkoja.
Hiilen sitomisessa puuhun tai maaperään on muitakin haasteita hyötyjen kannalta. Esimerkiksi se, että ilmastosyistä kaikessa energian ja materiaalin tuotannossa on pyritty pääsemään eroon hiilestä. Tästä seuraa, että teknosfäärin hiilihyödyt vähenevät ajan myötä verrattaen nopeasti. Tämän seurauksena metsien hiilivelkojen takaisinmaksuaika pitenee. Puun käytön ilmastohyötyjä voisi kuitenkin parantaa pidentämällä hiilen säilymisaikaa, eli suosimalla pitkäikäisempiä tuotteita lyhytikäisten sijaan.
Forest2Value-tutkimus osoittaa, että puun käytön lisääminen ei auta saavuttamaan ilmastotavoitteita tällä vuosisadalla. Tämä herättää kysymyksen siitä, pitäisikö puun käyttöä pikemminkin vähentää. Ilmastotavoitteiden näkökulmasta vastaus on kyllä. Puun käytön vähentäminen hidastaisi myös metsien monimuotoisuuden köyhtymistä sekä vähentäisi eroosiota ja ravinteiden huuhtoutumista.
Yksi haaste on, ettei puun käytön vähentäminen saa kasvattaa fossiilisten polttoaineiden hiilipäästöjä, eikä toisaalta fossiilipolttoaineiden vähentäminen saa pienentää metsien hiilivarastoja. Näiden riskien välttämiseksi tarvitaan tarkoituksenmukaisia ja huolellisesti suunniteltuja ilmastopolitiikan toimia. Niillä varmistetaan samaan aikaan fossiiliperäisten hiilidioksidipäästöjen vähentäminen, pysyvän hiilenpoiston lisääminen sekä maankäytön hiilivarastojen ja -nielujen kasvattaminen ja ylläpito.
Suomen ympäristökeskus Syke osallistui eurooppalaisen ForestValue2-verkoston hankkeeseen, jossa tutkitaan metsäbiomassan kestävää ja monipuolista käyttöä.
Lähteitä
- Jari Niemi, Sampo Soimakallio, Elias Hurmekoski, Tanja Myllyviita, Janni Kunttu, Federico Lingua, Tord Snäll: Carbon Credits Through Wood Use: Revisiting the Maximum Potential and Sensitivity to Key Assumptions
- Sampo Soimakallio, Hannes Böttcher, Jari Niemi, Fredric Mosley, Sara Turunen, Klaus Josef Hennenberg, Judith Reise, Horst Fehrenbach: Closing an open balance: The impact of increased tree harvest on forest carbon
