Nuorten ilmastoahdistus kytkeytyy toivoon, ei vain tekoihin

Suomalaisnuorten usko yhteisöjen mahdollisuuksiin toimia ja vaikuttaa on keskeistä ilmastoahdistuksen lievittämisessä, summataan tähän asti laajimmassa aiheesta tehdyssä tutkimuksessa. Myös toivon vahvistaminen on tärkeää. Toisaalta tulokset kertovat, että suurin osa suomalaisnuorista ei edes koe ilmastoahdistusta, todetaan Helsingin yliopiston tiedotteessa.

Pelkkä ympäristövastuullinen käyttäytyminen voi Salla Veijonahon tutkimuksen mukaan lisätä nuoren ilmastoahdistusta, sillä ilmastonmuutosta ei voi yhden ihmisen voimin ratkaista. 

Uuden tutkimuksen tavoitteena on luoda syvällinen ja laaja kuva suomalaisnuorten ilmastoahdistuksesta ja sen suhteesta ympäristömyönteiseen käyttäytymiseen, yleiseen hyvinvointiin ja erilaisiin tapoihin käsitellä ilmastonmuutosta.

Nuoret reagoivat ilmastonmuutokseen hyvin eri tavoin

Osa nuorista kokee ilmastoahdistusta, kun taas toiset ovat huolettomia tai jopa kieltävät ilmastonmuutoksen.

Nuoren kokema ilmastoahdistus ei ole automaattisesti huono asia tai kerro heikosta hyvinvoinnista, tutkija toteaa.

"Ilmastoahdistus on pääosin luonnollinen reaktio, joka pysäyttää meidät miettimään omaa toimintaamme. Ilmastoahdistus voi joko lamauttaa toimintaa tai toimia motivoivana voimana riippuen siitä, miten sitä käsitellään", Veijonaho sanoo.

Suurin osa nuorista, jotka olivat ilmastoahdistuneita, toimivat samaan aikaan ympäristövastuullisesti. Voimakas ilmastoahdistus ja aktiivinen ilmastotoimijuus eivät ole toisiaan poissulkevia, eli nuoret, jotka kokivat ilmastoahdistusta, tekivät enemmän ympäristövastuullisia tekoja.

Liika vastuunotto voi lisätä ahdistusta

Kuitenkin pitkittäisesti tarkasteltuna nuoret, jotka kokivat omaa normaaliaan enemmän ilmastoahdistusta, raportoivat normaalia vähemmän ympäristötekoja vuotta myöhemmin. Kun taas nuorilla, jotka raportoivat tehneensä normaalia enemmän ympäristötekoja, ilmastoahdistus kasvoi myöhemmissä mittauksissa.

"Vaikka yksilön ilmastoteot ovat tärkeä osa aktiivista ilmastokansalaisuutta, ne eivät yksin ole kultainen ratkaisu nuorten ilmastoahdistuksen rakentavaan käsittelyyn. Ilmastotekojen tekeminen voi lisätä yksilön tietoisuutta ongelman laajuudesta ja muutoksen aikaansaamiseksi tarvittavista ponnisteluista, mikä lisää entisestään ilmastoahdistusta", Veijonaho sanoo.

Ympäristövastuullisesti käyttäytyvät nuoret saattavat tutkijan mukaan ottaa liian paljon henkilökohtaista vastuuta hyvin yksilöllisellä tavalla ongelmasta, jota ei voida ratkaista yksinään yksilöllisillä toimilla.

Vastaavasti, jos nuoren ilmastoahdistus yllättäen kasvaa, voi se lamaannuttaa toimintaa, sillä tilanteen kasvaneet vaatimukset ylittävät nuoren normaalisti käytössä olevat voimavarat.

Toivoa ja luottamusta yhteiskuntaan on tärkeää ruokkia

Nuoret, jotka raportoivat tutkimuksessa toivoa ja luottamusta yhteiskuntaan, reagoivat muista poiketen: heillä kasvanut ilmastoahdistus oli yhteydessä aiempaa aktiivisempaan ympäristövastuulliseen toimintaan, mutta aiempaa aktiivisempi toiminta ei kasvattanut ilmastoahdistusta.

"Nuorten ilmastoahdistusta ei tarvitse parantaa, vaan tärkeämpää on kohdata se sellaisenaan ja tarjota nuorille keinoja kanavoida ilmastoahdistusta rakentavasti toimintaan. Esimerkiksi koulun yhteisölliset ympäristöprojektit voivat vahvistaa samalla nuorten toimijuutta ja uskoa siihen, että yhdessä tehdyillä teoilla on vaikutusta", tutkija Veijonaho toteaa.

"Olisi tärkeää, että ilmastonmuutosta pystyttäisiin käsittelemään nuorten kanssa niin, että se pitää yllä heidän uskoaan yhteiskunnan toimijoiden kykyyn toimia ja toivoa siitä, että voimme vielä tehdä asioille jotain, vaikka tilanne onkin vakava."

Tiedotteen mukaan suomalaisnuorten ilmastoahdistusta ei ole aiemmin tutkittu näin laajasti. Osatutkimuksiin osallistui 650–3000 nuorta, joita seurattiin jopa kolmen vuoden ajan.

Salla Veijonaho:  Adolescence in a Changing World - Finnish Adolescents’ Climate Change-Related Well-Being, Pro-Environmental Behavior, and Coping Strategies. University of Helsinki, 2025.