Puheenvuoro Ilmasto Liikenne sähköistyminen öljy ulkopolitiikka

Liikenteen sähköistämiseksi jalka pitää nostaa jarrulta kaasulle

Raskaan liikenteen sähköistyminen ei etene riittävän nopeasti, kun huomioidaan tarve päästä riippumattomaksi fossiilisen energian tuottajamaista, kirjoittaa Alvar Külmäsu puheenvuorossaan.

marraskuu 26, 2025

Liikenteen sähköistämiseksi jalka pitää nostaa jarrulta kaasulle — Suomen nykyinen vauhti liikenteen sähköistymisessä ei riitä varmistamaan ulkopoliittista riippumattomuutta tai taloudellista vakautta, kirjoittaa Alvar Külmäsu. Kuvat: Olga Dudareva / Unsplash; Alvar Külmäsu.

Suomen henkilöautoliikenteen sähköistyminen etenee. Näin kertoo vastikään julkaistu tilannekatsaus sähköisen tieliikenteen tilanteesta. Raskaan liikenteen kohdalla tahti jopa kiihtyy, mutta nykyinen vauhti ei kuitenkaan välttämättä riitä varmistamaan ulkopoliittista riippumattomuutta tai taloudellista vakautta. Jotta muutokselle saataisiin riittävän suuri vaihde sisään, tarvitaan valtion mukanaoloa ja mahdollista omaisuusveroa, sillä velanotto on velkajarrun ansiosta pannassa.

Tilannekatsauksen mukaan vuoden 2025 yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana uutena myydyistä sekä käytettynä maahantuoduista henkilöautoista 41 prosenttia oli täyssähköisiä. Samalla pakettiautojen sekä rekka-autojen sähköistyminen näyttää kiihtymisen merkkejä.

Täyssähköisten pakettiautojen määrä Suomessa on kasvanut vuodessa noin 1 900 autoon ja täyssähköisten kuorma-autojen määrä on kaksinkertaistunut 189:ään. Prosentuaalisesti uusista pakettiautoista täyssähköisiä on kuitenkin alle 20 prosenttia ja kuorma-autoista alle 1 prosenttia, kun verrataan 2024 uutena ostettujen ajoneuvojen määrään.

Kiina sähköistää raskasta liikennettä määrätietoisesti

Luvut kalpenevatkin helposti vertailussa muihin maihin. Esimerkiksi Kiinassa vuoden 2025 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana myydyistä rekoista täyssähköisiä on ollut 25 prosenttia.

Osaltaan täyssähköisten rekkojen myyntimäärän nousun voi olettaa johtuvan Kiinan johdon pyrkimyksistä riippumattomuuteen maailman öljymarkkinoista. Kiinalla itsellään ei ole omaa raakaöljyn tuotantoa, ja riippuvuus raakaöljyn sekä öljyjalosteiden tuonnista haitannee Kiinan suurvaltapyrkimyksiä. Sivuhuomiona mainiten kyseiset pyrkimykset eivät ole kannatettavia.

Rekka-autojen sähköistyminen kantaa Kiinassa hedelmää. Kiinan dieselin kulutus kääntyy oletettavasti laskuun jo tänä vuonna, ja laskun oletetaan olevan 6,3 prosentin luokkaa.

Maailmanpoliittisesti katsottuna Kiinan mahdollinen omavaraisuuspyrkimys liikennettä sähköistämällä ei ole ainutlaatuinen. Viime vuonna uutisoitiin Etiopian hallinnossa liikkuneista pohdinnoista kieltää polttomoottoriautojen maahantuonti. Aiheen tausta on ollut Etiopiassa puhtaasti talouspoliittinen, sillä maa joutuu ostamaan öljytuotteita rajojensa ulkopuolelta ja kalliisti ulkomaan valuutoilla.

Sähköistäminen on väylä omavaraisuuteen

Näihin esimerkkeihin verratessa EU:n ja Suomen linjat liikenteen sähköistämiseksi tuntuvat lepsuilta. Kyse kun ei ole pelkästään ilmastosta vaan myös ulkopoliittisesta riippumattomuudesta. Maailmalla suurimmat öljynviejämaat ovat yhä Lähi-idän sekä Aasian autoritäärisiä maita. Käytännössä nämä ovat jyrkän konservatiivisista islamin tulkinnoistaan tunnetut Saudi-Arabia ja Iran sekä autoritäärisestä oikeistohallinnostaan tunnettu Venäjä.

Mainittujen maiden poliittiset pyrkimykset eroavat voimakkaasti EU:n demokratiaa ja vapautta vaalivista pyrkimyksistä. Öljyriippuvuuden varjosta EU:n on kuitenkin vaikeahko toteuttaa pyrkimystään levittää demokratiaa.

Öljyriippuvuus aiheuttaa myös akuutteja uhkakuvia voimakkaista taloudellisista iskuista. Sanktioiden kohteena oleva Venäjä tuottaa yhä noin 20 prosenttia maailmanmarkkinoilla olevasta raakaöljystä. Venäjän sinänsä toivottu häviö sen aloittamassa Ukrainan sodassa voi pahimmillaan aiheuttaa maan sisäisen kaaoksen sekä öljytuotannon hetkellisen seisahtumisen. Tästä seuraisi öljyn hinnan kova nousu maailman markkinoilla.

Öljymarkkinoiden riskit heijastuvat suoraan Eurooppaan

EU:n sekä varsinkin Suomen öljyvarojen puute huomioiden, liikenteen sähköistymisen aggressiivinen tukeminen olisi ensiarvoisen tärkeää niin ulkopoliittisen liikkumavaran kuin myös taloudellisen kriisinkestävyyden kannalta. Nykyinen muutosvauhti ei ole näiden suhteen riittävä.

Ongelmaksi varsinkin Suomessa muodostuu valtion käsien sitominen vastikään määritellyllä velkajarrulla. Kiinasta, Lähi-idästä sekä käytännössä kaikista yksityisistä yrityksistä poiketen emme voi käyttää velkaa vipuvartena, vaan rahat muutokseen on löydettävä muualta.

Yksi varteenotettava mahdollisuus on ottaa käyttöön progressiivinen varallisuusvero, joka oli Länsi-Euroopassa laajassa käytössä muun muassa Toisen Maailmansodan jälkeen, kun Eurooppa haluttiin nostaa mahdollisimman nopeasti takaisin jaloilleen.

Keskustelu liikenteen sähköistymisestä pitää kääntää pelkistä ympäristö- ja ilmastohyödyistä myös ulkopoliittiseen vapauteen sekä talouden kestävyyteen. Öljyn tuottajista suuri osa on poliittisesti kaukana omista arvoistamme. Lisäksi yksi merkittävä tuottaja on toivottavasti häviämässä aloittamansa sodan, mikä kuitenkin voi tarkoittaa todellista notkahdusta öljyntuotantomäärissä.

Alvar Külmäsu

Kirjoittaja on akuuttilääketieteen erikoislääkäri Lahdesta, jonka mielenkiinnon kohteena on terveyspolitiikan lisäksi talous sekä vaihtoehdot jo kokeilluille sekä nykyisin käytössä oleville talousmalleille.