Suomi voi olla ilmastoratkaisujen maa – jos me johdamme rohkeasti
Kymmenen vuotta Pariisin ilmastosopimuksen jälkeen olemme edelleen kaukana 1,5 asteen tiestä. COP30:ssa on tehtävä ratkaisut, jotka pitävät tavoitteen elossa. Suomen sekä EU:n on uskallettava näyttää johtajuutta, ennen kuin on liian myöhäistä.
Joulukuussa tulee kuluneeksi kymmenen vuotta Pariisin ilmastosopimuksen solmimisesta. Tuolloin maailma päätti yhdessä, että maapallon lämpeneminen pysäytetään 1,5 asteeseen.
Nyt, kun Brasilian COP30-ilmastokokous on käynnissä, on katsottava rehellisesti peiliin: olemmeko onnistuneet? Emme vielä. Mutta voimme yhä onnistua – jos uskallamme.
COP30:ssa tarvitaan ennen kaikkea selkeä etenemissuunnitelma sille, miten 1,5 asteen tavoite pidetään elossa. Se tarkoittaa muun muassa konkretiaa Bakun COP29:ssa sovitun rahoitustason saavuttamisesta ja energiasiirtymän vauhdittamisesta. Meidän on kolminkertaistettava uusiutuvan energian kapasiteetti ja parannettava energiatehokkuutta. Samalla on sovittava yhteisistä pelisäännöistä ilmastonmuutokseen sopeutumiselle ja löydettävä keinot auttaa heitä, jotka ovat jo nyt joutuneet ottamaan ilmastokriisin iskut vastaan.
EU:lta odotetaan nyt rohkeaa ja yhtenäistä ilmastojohtajuutta. Kun Yhdysvallat on vetäytynyt Pariisin sopimuksesta, syntyy suurvallan kokoinen aukko. Pystyykö Eurooppa täyttämään sen vai jääkö kokoukseen johtajuustyhjiö, jossa mikään ei liiku eteenpäin – ainakaan riittävän vauhdikkaasti?
Vastuu katastrofeista on yhteinen
Vain pari viikkoa sitten trooppinen hirmumyrsky tuhosi koteja Karibialla, ja tällä viikolla Filippiineillä on riehunut jälleen hirmumyrsky. Vuosi sitten Espanjassa tulvat veivät satoja ihmishenkiä. Samaan aikaan tutkijat varoittavat merivirtojen pysähtymisen uhasta, joka voisi kylmentää Suomen katastrofaalisesti. Nämä eivät ole irrallisia tapahtumia, vaan osa samaa kokonaisuutta: ilmastonmuutoksen seurauksia, jotka koskettavat meitä kaikkia.
Tiedämme, että ihmisen aiheuttama ilmaston kuumeneminen ei tee säästä tasaisempaa, vaan arvaamattomampaa. Myrskyt, helleaallot ja rankkasateet voimistuvat, koska olemme lämmittäneet järjestelmää liikaa. Se, että jossain kylmenee, ei kumoa ilmastonmuutosta. Se kertoo, että olemme jo sekoittaneet luonnon tasapainon.
Kun kodit huuhtoutuvat mereen toisella puolella maailmaa, emme voi sanoa, ettei se koske meitä. Meidän on oltava osa ratkaisua. Jokainen maa, jokainen puolue ja jokainen päättäjä tekee valinnan joka päivä: voi olla osa ratkaisua – tai osa ongelmaa.
Siksi olen sanonut ja sanon uudelleen: Suomen on oltava osa ratkaisua, ei sivustakatsoja. Meidän on näytettävä, että pieni maa voi olla suuri johtaja, kun tahto ja teot kulkevat yhdessä. Johtajuus ei synny odottamalla, että joku muu näyttää suunnan. Johtajuus syntyy, kun uskallamme tarttua siihen itse, kun uskallamme itse määritellä suunnan. Maailman ilmastopolitiikan suunnan kannalta EU:lla on ratkaiseva rooli, ja EU:n ilmastopolitiikassa Suomi voi olla merkittävä kirittävä voima, jos valitsemme olla sitä.
Euroopan ja Suomen vastuu
On hyvä uutinen, että COP30-kokouksen alla EU-maat pääsivät vihdoin sopuun 90 prosentin päästötavoitteesta. Mutta on huolestuttavaa, että osa tästä vastuusta halutaan ulkoistaa muualle, rahoittamalla ulkomaisia hankkeita, joiden ilmastohyödyt voivat olla kyseenalaisia. Päästökaupan laajentamisen lykkääminen taas antaa täysin väärän viestin aikana, jolloin toimia pitäisi nimenomaan vauhdittaa.
Ilmastotiede on yksiselitteinen: jotta 1,5 asteen tavoite pysyy saavutettavissa, maailman päästöjen on pudottava lähes puoleen vuoteen 2030 mennessä ja nollaan ennen vuotta 2050. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että fossiilisen energian käyttö on lopetettava vaiheittain seuraavan vuosikymmenen aikana. Jokainen uusi hiilivoimala, jokainen fossiilinen investointi on askel väärään suuntaan – ja jokainen uusiutuva energiainvestointi on askel kohti turvallisempaa tulevaisuutta.
Suomessa tämä tarkoittaa energiantuotannon lisäksi muutosta myös metsien käytössä, liikenteessä, rakentamisessa ja ruoantuotannossa. Nämä eivät ole pelkkiä päästösektoreita, vaan mahdollisuuksia uudistaa taloutta, lisätä energiaomavaraisuutta ja luoda uusia työpaikkoja. Ilmastopolitiikka ei ole uhka, vaan väline parempaan hyvinvointiin.
Fakta on, että mitä myöhemmin toimimme, sitä kalliimmaksi ja vaikeammaksi ratkaisut käyvät. Jokainen lykätty päätös kasvattaa kustannuksia, mutta jokainen tehty päätös luo uusia mahdollisuuksia.
Tämä on johtajuuden hetki: ei odottaa, vaan toimia niin, että seuraava sukupolvi voi katsoa taaksepäin ja sanoa, että me teimme sen, kun vielä ehdittiin. Se on vastuunkantoa ihmisistä, taloudesta, turvallisuudesta ja koko planeetasta. Meillä on ratkaisut: nopeampi siirtymä pois fossiilisista, puhtaampi energia ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Kysymys ei ole enää siitä, pystymmekö tai onko meillä keinoja, vaan uskallammeko toimia riittävän nopeasti ja vaikuttavasti.
Suomi voi olla ilmastoratkaisujen maa, jos me johdamme rohkeasti. Sitä johtajuutta tarvitaan nyt hallitukselta. Suomella on kaikki edellytykset olla ilmastopolitiikan etulinjassa: meillä on tukenamme tiede, teknologia ja ihmiset, jotka haluavat tehdä oikein. Me tarvitsemme vain suunnan ja päättäväisyyden.
Sofia Virta
Kirjoittaja on vihreiden puheenjohtaja ja kansanedustaja
