Unelmatkin ovat ihmisoikeuksia
Politiikan tutkija ja kirjailija Amani Al-mehsen pitää unelmia ihmisoikeutena, joka jää tässä ajassa toteutumatta yhä useammalla. Kun perusasioista täytyy taistella, ei jää sijaa kuvittelulle. Kyky nähdä tulevaisuuteen katoaa.
Tiedätkö mistä unelmat tulevat?
Asiantuntijoiden mukaan unelmat ovat merkki toivosta ja myönteisestä suhtautumisesta, sekä luottamuksesta tulevaan. Ne saavat meidät liikkeelle ja toimimaan itsellemme tärkeiden asioiden hyväksi. Unelmat ovat siis elämän polttoainetta, meidän ihmisten toimijuutta käynnistäviä ja ylläpitäviä toiveikkaita ajatusmalleja.
Olen pohtinut unelmoinnin merkitystä viime vuosina yhä enemmän ja havahtunut siihen, että en itse lapsena osannut unelmoida. Omat unelmani ovat syntyneet vasta aikuisiällä elämän vakiintuessa, ja ne ovat hyvin tavallisia. Rauhallinen asuinalue arjessa, onnellinen lähipiiri, taloudellinen vakaus ja kenties villeimpänä haaveena, jokin päivä mökki keskellä luontoa. Kykenemättömyys unelmoida on usein sivutuote elämän kuormittavuudesta. Kun perusasioista joutuu taistelemaan, ei jää sijaa kuvitella sitä, mikä saisi onnelliseksi. Kyky nähdä tulevaisuuteen katoaa.
Elämme ajassa, jossa maahanmuuttaja- ja pakolaistaustaisten mahdollisuudet ja hyvinvointi ottavat merkittävää takapakkia.
EU:n ulkorajoilla tapahtui yli 120 000 pushback-tapausta vuonna 2024, eli tilanteita, joissa turvapaikkaa hakevia palautettiin ilman, että heidän turvapaikkahakemuksiaan käsiteltiin virallisesti. Samalla EU:n neuvosto hyväksyi laaja-alaisen uudistuksen nopeuttamaan rajatarkastuksia, yhtenäistämään menettelyjä ja lisäämään keinoja epäsäännöllisten maahanmuuttajien torjumiseksi. Monet ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet, että uudistukset voivat heikentää oikeutta hakea suojelua ja lopulta hidastaa myös kotoutumista.
Tämä heijastelee globaalia tiukan linjan muutosta maahanmuuttopolitiikassa, mikä näkyy meillä Suomessa asti. Suomen eduskunta hyväksyi viime vuonna myös “käännytyslakina” tunnetun rajalain mahdollistamaan turvapaikanhakijoiden käännyttämistä itärajalla takaisin Venäjälle. Samalla lainoppineet ja perustuslakivaliokunnassa kuullut akateemiset asiantuntijat kritisoivat lähes yksimielisesti lakia perus- ja ihmisoikeuksien sekä EU-oikeuden vastaisuudesta.
Perinteisten politiikan, päätöksenteon ja yhteiskunnallisten keinojen lisäksi uusi teknologia mahdollistaa uusia maahanmuuttopolitiikan kiristysvälineitä, joita voidaan väärinkäyttää ja kohdistaa tiettyihin ihmisryhmiin. Amnestyn mukaan teknologian kehitys esimerkiksi biometriikan, drone-valvonnan ja automatisoitujen riskinarviointien myötä rajoittaa maahanmuuttajien ihmisoikeuksia kuten oikeutta yksityisyyteen, syrjimättömyyteen ja turvapaikan hakemiseen.
Miksi listaan näitä synkkiä esimerkkejä erilaisista muutoksista tiettyjen haavoittuvassa asemassa olevien ihmisryhmien kohdalla? Koska unelmat kuolevat sodan, kriisien ja konfliktien keskellä. Aseellisia konflikteja oli viime vuonna enemmän kuin koskaan vuoden 1946 jälkeen. Tällä hetkellä, arviolta yli 122 miljoonaa ihmistä on pakolaisina sodan, väkivallan tai vainon vuoksi.
Unelmat eivät ole ylellisyyttä, vaan olennainen osa ihmisyyttä ja hyvinvointia. Monille maahanmuuttaja- ja pakolaistaustaisille ihmisille ne eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Epävarmuus olosuhteista, syrjintä ja rakenteelliset esteet kaventavat tulevaisuuden kuvittelemisen ja hahmottamisen mahdollisuuksia.
Unelmoiminen on yhä etuoikeus. Se kuuluu meille, joilla jokapäiväinen elämä ja turvallisuus ei ole taistelua. Unelmoiminen ihmisoikeutena edellyttää sitä, että perusoikeudet, kansainväliset säädökset sekä oikeus elää ihmisarvoisesti toteutuisivat useammalle yhdenvertaisesti. Sitä, että jokainen olisi tarpeeksi turvassa tänä päivänä, nähdäkseen valoa myös huomisessa.
Uskallammeko unelmoida sellaisesta maailmasta?
Amani Al-mehsen
Amani Al-mehsen on kirjailija, toimittaja, kolumnisti, ihmisoikeusasiantuntija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Irakista Suomeen paenneeseen perheeseen Kuopiossa syntynyt Al-mehsen käsittelee usein moninaisuuden ja kuulumisen teemoja sekä ihmisyyden monia puolia. Hänen esikoisromaaninsa Hayati, rakkaani (Otava, 2025) kertoo yhden naisen tarinan läpi sodan, rakkauden ja selviytymisen ja siitä, miten ihminen voi löytää valoa myös pysäyttävän väkivallan ja menetyksen keskellä. Al-mehsen ottaa aktiivisesti osaa julkiseen keskusteluun, jossa hän puolustaa yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja jokaisen oikeutta unelmoida.
