"Pimpelipompeli kilinäähelinää" - Yle Radio 1:n nykyprofiili ei toimi
Yle Radio 1 on vuosikausia profiloitunut korkeatasoiseksi kulttuurikanavaksi, jossa klassisella musiikilla on ollut keskeinen sijansa. Profiili on muuttunut klasariystävien mielestä huonoon suuntaan.

Tuulikki Närhinsalo
"Kuuntelet juuri Ykkösaamua", sanoi toimittaja. En kuuntele. Lakkasin kuuntelemasta. Olisin halunnut kuunnella uutiset ja Ykkösaamussa käsiteltävät asiat. Mutta saan hepulin siitä kaiken aikaa asiat katkaisevasta pimpelipompelikilinäähelinää äänisaastasta, joka tuntuu lisääntyvän kaiken aikaa. Nyt myös liikennetiedotukset ovat ryömineet mukaan aamuun omalla pimpelillään. Miksi näitä helinöitä tarvitaan ja pakkotarjotaan? Kuka niitä kaipaa?
"Nyt siirrymme kuuntelemaan aamun klassista musiikkia" tai suunnilleen noin, sanoo kuuluttaja – tai siis nykyinen juontaja aamuvarhaisella. Mutta perään ei tule klassista musiikkia, vaan pimpelipompelitunnus. Kappaleiden välissä voi tulla tietoja päivän ohjelmista, ja niidenkin edessä soi jokin kilinä. Yksi on semmoinen lyhyt crescendo, joka päättyy kuin laukaukseen. Säikähdän edelleen.
Olen lopen kyllästynyt Ykköseen. Poimin tietyt ohjelmat, musiikkia ja puhetta sisältävien (toimittajina Minna Lindgren, Risto Nordell, Outi Paananen, Eva Tigersted) lisäksi mm. Tiedeykkösen, Politiikkaradion ja Aristoteleen kantapään, mutta muutoin kanavani on nykyään Yle Klassinen. Ei ärsyttäviä helinöitä välillä! Ja Jari Rantschukoffin lämmin ääni kuuluttamassa, mitä seuraavaksi tulee, eikä juontohöpisemässä. Surullista vain, että Yle Klassisen kuuntelu on mahdollista vain digitaalisesti. Öisin se soi samaa musiikkia kuin Yöklassinen.
Varmuuden vuoksi sanon, että esim. etnoperäiset maailmanmusiikkiohjelmat ovat ensiluokkaisesti toimitettuja, vaikkapa Tuuli Saksalaa kuuntelen mieluusti. Mutta kevyen musiikkigenren ja ajankohtaisohjelmien lisääntyminen on vienyt klassiselta pois useita tunteja päivässä. Eikö niitä voisi siirtää Radio Suomen puolelle?
Uutiset mieluiten luen. Pakkohan on kuitenkin pitää itsensä ajan ja maailmanmenon tasalla. Mutta lukemalla ei tarvitse kiusata korviaan kilinöillä.