Geotalouden valttikortit

Kansainvälisessä politiikassa korostuvat nyt erilaiset sulle-mulle-sopimukset ja lehmänkaupat. Valitettava tosiasia on, että tällainen transaktionaalisuus jyrää sääntö- ja arvopohjaista toimintaa alleen.

Ajan henkilöitymä on Donald Trump ja hänen diilinsä, joiden tavoitteena ei ole vauhdittaa kumpaakin osapuolta hyödyttävää kauppaa, vaan lukita asetelmia vahvemman ehdoilla. Vaikka Trumpin politiikka kokonaisuutena heikentää Yhdysvaltoja, antaa maan talous ja sotilaallinen voima vielä ainakin toistaiseksi lihakset vääntää muita siltaan.

Kansainvälisissä suhteissa niin sanotun realismin nimeen vannovien näkökulmasta Trumpin sekava sirkus ei sinänsä ole muuttanut perusperiaatteita: voima ratkaisee, ja kansalliset edut jylläävät. 

Uutta kenties on sen sijaan se, miten vahvasti talous ja teknologia ovat 2000-luvun kuluessa kietoutuneet osaksi geopolitiikkaa. Geotalouden aikakaudella taloudelliset riippuvuudet ja elinkeino- ja teollisuuspolitiikka valjastetaan vallan välineiksi kansainvälisessä politiikassa. 

Raakaa peliä riippuvuuksilla

Energian ja raaka-aineiden, kuten myös datan, osaamisen ja rahan, virtoja käytetään ohjaamaan, pakottamaan, kiristämään tai pelottelemaan muita toimimaan oman tahdon mukaisesti. Suorina keinoina ovat muun muassa tullit, pakotteet ja vientirajoitukset, mutta maat harjoittavat myös pehmeämpää ja vaivihkaisempaa vaikuttamista. Talouden riippuvuudet ja verkostot tarjoavat mahdollisuuksia monenlaiseen hybridivaikuttamiseen.

Yhdysvallat käyttää teknologiayrityksiä painostuskeinoina. Venäjä vedätti Euroopan nojaamaan taloudessaan kaasuputkiinsa. Kiina on määrätietoisesti rakentanut globaalia johtoasemaa useissa tämän vuosisadan avainteknologioissa, erityisesti puhtaassa energiassa ja sähköistämisessä koko tuotantoketjun läpi raaka-aineista teolliseen tuotantoon ja teknologiseen osaamiseen. 

Suurvaltojen kilpailun kiristyessä ajatukset reilusta, kaikkia vaurastuttavasta kaupasta ja rauhaan ohjaavista keskinäisriippuvuuksista väistyvät yhä useammin geotalouden valtapelin tieltä.

Suomelle, pienelle avotaloudelle ja sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen tukijalle kehitys tarkoittaa tukalia tilanteita ja vaikeita valintoja. Ulkopoliittisen instituutin tutkijat julkaisivat heinäkuussa raportin, jossa pohditaan geotalouden riskeihin varautumista ja vastaamista. Tutkijat peräänkuuluttavat Suomeen geotalouden parempaa analyysiä ja huomiointia sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa että talouspolitiikassa, ja painottavat tarvetta ennakoivaan varautumiseen. Raportin pohjalta järjestettiin myös seminaari, jonka tallenne on katsottavissa verkosta.

Jonkinlaisena uusidealistina en halua nähdä maailmaa vain arvottomana valtapelinä. Arvoilla on merkitystä, ja arvojen pitää näkyä siinä, miten Suomi kotona ja maailmalla toimii. Pelkkä oikeassa tai hyvän puolella oleminen ei kuitenkaan riitä. Jotta meillä on vaikutusvaltaa maailman menoon ja kyky puolustaa yhteiskuntaamme ja sen arvoja, tarvitaan geotaloudessa painavia pelimerkkejä tai valttikortteja. Tasavallan presidentin liputtama arvopohjainen realismi edellyttää siis sekä arvoja, että realistisia kykyjä niitä edistää. Muuten olemme muiden arvojen ja arvottomuuden armoilla.

Vahva puolustuskyky sekä energian, kriittisen infrastruktuurin ja perustarpeiden huoltovarmuus luovat pohjan sille, ettei Suomi ole aivan lastu laineilla. Ongelmallisista riippuvuuksista on oltava kartalla ja pyrittävä vähentämään niitä.

Suomella on ässiä hihassa jäänmurtajista kvanttiteknologiaan

Näiden toimien ohella geotalouden pyörteissä on paikallaan olla omia ässiä hihassa. Asioita, jotka täällä osataan paremmin kuin missään, joissa muut ovat meistä riippuvaisia.

Hyvä uutinen on, että tällaisia vahvuuksia todella on. Esimerkiksi suomalainen jäänmurtajaosaaminen on maailmanlaajuisesti merkittävää, mistä osoituksena on Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa sovittu ICE Pact -yhteistyöaloite. Suomessa on strategisesti tärkeitä kaivannaisia, ja tänne on kovaa vauhtia nousemassa globaalin datatalouden infraa: konesaleja ja laskentatehoa. 

Myös nousevien teknologioden osaamisessa ja arvoketjuissa on täällä potentiaalia. Hiljattain joukko liike-elämän ja teknologian asiantuntijoita listasi kvanttiteknologian, 6G-verkot ja tekoälyn osaamisen Suomen turvaksi. Täkäläinen avaruussektori kehittyy nyt nopeasti ja on joillakin aloilla Euroopan ja jopa maailman huippua, ja vetytaloudessa Suomella olisi kaikki edellytykset nousta selkeästi kokoaan suuremmaksi. Listaa voisi jatkaa pidemminkin, tiedostaen samalla sen, että Suomi ei voi olla kaikessa paras ja edellä.

Valttikortit eivät toki aina ole näin konkreettisia. Golf-taitoinen ja taitavasti artikuloiva, kielitaitoinen presidenttikin voi yllättäen muodostua sellaiseksi, kuten hiljattain on nähty.

Hyviä korttejaan on oltava tarvittaessa valmis myös käyttämään. Suomen etu on paitsi taata oma turvallisuus, myös puolustaa ja edistää demokratiaa, sääntöpohjaista maailmaa, reilua kauppaa ja luonnon ja ilmaston kunnioittamista. Tähän suuntaan meidän kannattaa maailmaa vaikutusvallallamme vivuttaa. Samalla omien vahvuuksien arvo on syytä ymmärtää, ja vaalia ja vahvistaa niitä entisestään. Mineraalivaroja ei pidä myydä halvalla tai luontoa tuhoten, datakeskusinvestointien mukana kannattaisi vivuttaa esimerkiksi TKI-toimintaa eikä puhtaassa energiassa kannata jäädä bulkkitoimittajaksi. 

Strategisesti merkittävän osaamisen kartuttaminen on varsin hidasta ja säilyttäminen vaativaa, joten siitä on pidettävä tosissaan kiinni ja siihen on panostettava koulutuksen, tutkimus- ja kehitystyön ja ihmisten kautta.

Valttikortteineenkin Suomi on silti pieni maa suurvaltojen isossa pelissä. Siksi meille on ensiarvoista, että Euroopan Unioni ja Eurooppa laajemmin kasvattaisivat geotaloudellisia muskeleitaan, geopoliittista painoarvoaan ja selkärankaa käyttää niitä. Sekin on asia, johon meidän kannattaa omia valttejamme käyttää.