Tuore pohjoismainen katsaus: koronan pitkäaikaisoireiden yleisyyttä liioiteltu
Koronan pitkäaikaisoireiden esiintyvyyttä on aiemmissa tutkimuksissa arvioitu yläkanttiin. Laaja systemaattinen katsaus pohjoismaisiin terveysrekisteritutkimuksiin osoittaa, että väestötasolla koronan pitkäaikaisoireiden ilmaantuvuus jäi alle kahden prosentin.
Vaikka koronan pitkäaikaisoireita (long-covid) on tutkittu runsaasti kyselytutkimuksilla ja kliinisillä kohortti- tai tapaus-verrokkitutkimuksilla, pitkän aikavälin vaikutuksista saatavilla oleva tieto on ollut yhä ristiriitaista ja epävarmaa. Iso-Britanniassa pitkäaikaisoireiden esiintyvyydeksi on arvioitu noin 3,1 prosenttia, kun taas WHO:n Euroopan alueen arviossa esiintyvyys on 10–20 prosentin välillä. Joissakin aiemmissa tutkimuksissa koronan pitkäaikaisoireita on raportoitu jopa puolella tartunnan saaneista. Eroja selittää muun muassa se, että tutkimuksissa on käytetty erilaisia tautimääritelmiä ja diagnostiikkakriteereitä, mutta myös tutkimusasetelmien eroilla, kuten otosvalinnalla, -koolla ja seuranta-ajalla, on vaikutusta. Aiemmat tutkimukset ovat usein perustuneet pieneen otokseen tai valikoituihin oirekyselyihin.
Etenkin havainnoivat tutkimukset, joissa osallistujat rekrytoidaan vapaaehtoisuuteen perustuen, ovat alttiita valikoitumis- ja muistiharhalle, kun mukaan ilmoittautuvat enemmän oireita kokevat ja vastaajat itse arvioivat jälkioireita. Lisäksi monet kliiniset kohorttitutkimukset perustuvat valikoituihin potilasryhmiin eivätkä sisällä pidemmän aikavälin seurantatietoa.
Tuore systemaattinen katsaus Nature Communications -lehdessä vetää yhteen tulokset Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskasssa ja Islannissa tehdyistä terveysrekisteritutkimuksista. Laajuutensa ansiosta aineisto tarjoaa harvinaisen kattavan kuvan oireiden esiintyvyydestä ja vaikutuksista. Rekisteritiedot mahdollistavat pitkittäisseurannan suurilla väestöryhmillä ja sisältävät tietoa muun muassa sairaalakäynneistä, diagnooseista ja lääkityksistä. Tutkijoiden mukaan tämä antaa aiempaa realistisemman ja väestötasolla yleistettävämmän kuvan koronan pitkäaikaisoireista verrattuna pieniin, usein valikoituneisiin kliinisiin otoksiin.
Katsauksen mukaan koronan pitkäaikaisoireiden ilmaantuvuus jäi alle kahden prosentin koko väestössä. Suurin osa sairastuneista palasi töihin kolmen kuukauden kuluessa tartunnasta. Uusien neurologisten tai psykiatristen sairauksien riski ei ollut kohonnut muihin infektioihin verrattuna. Vaikka yksittäistapauksissa oireet voivat olla pitkäkestoisia ja kuormittavia, useimmilla toipuminen tapahtui nopeasti.
Katsauksessa korostetaan, että erityistä seurantaa tarvitaan niille, joilla COVID-19 johti vakavaan tautimuotoon tai tehohoitoon. Näillä potilailla havaittiin suurempi riski uusien sairauksien kehittymiselle. Tutkijoiden mukaan seurannan ja hoidon kohdentaminen voi auttaa terveydenhuoltoa vastaamaan pitkäaikaisoireiden kuormitukseen tehokkaammin.
Tulokset osoittavat myös, miten hyödyllisiä kattavat ja yhtenäiset kansalliset terveysrekisterit voivat olla tartuntatautien pitkäaikaisvaikutusten ymmärtämisessä.
Koronan pitkäaikaisoireet eivät ole lääketieteellisesti ainutlaatuinen ilmiö. Myös muiden hengitystieinfektioiden, kuten influenssan tai adenovirusten jälkeen, on raportoitu pitkäkestoisia oireita. Siksi ilmiötä on hyödyllistä tarkastella osana laajempaa virustartuntojen jälkivaikutusten jatkumoa.
