Suomen trumpilaiset puhuvat kulttuurisodasta
Suomessa vaikuttaa pieni mutta äänekäs kristilliskonservatiivinen liike, joka näkee yhteiskunnan olevan kulttuurimarxilaisen vallankumouksen vallassa, kirjoittaa Rauli Mickelsson. Yhdysvalloista vaikutteita saanut liike perustelee näkemyksiään Raamatulla ja hakee toivoa Donald Trumpin menestyksestä.
Suomessakin on kulttuurisota, joka johtuu kulttuurimarxilaisten johtamasta kulttuurivallankumouksesta. Näin julistavat Donald Trumpin menestyksestä hurmaantuneet kristinuskoon ajattelunsa perustavat konservatiivit, kuten muun muassa tohtorit Juha Ahvio, Tapio Puolimatka ja Ilkka Vakkuri. He iloitsevat Youtube -kanavillaan, että Suomessakin voidaan torjua kulttuurimarxilaisten pyrkimykset kulttuurivallankumoukseen Trumpin menestyksen myötä.
Tämän ajattelun perustana on Raamattu. Sen katsotaan olevan ehdotonta Jumalan sanaa, jota ihmisten tulee noudattaa. Yhteiskunnan perustana on ydinperhe, johon kuuluvat äiti, isä ja lapset. Isällä ja äidillä on omat luonnolliset roolinsa, joiden noudattaminen takaa ydinperheen koossa pysymisen, lasten turvallisen kasvun ja sitä myötä yhteiskunnallisen turvallisuuden. Äidin ensisijainen rooli on lapsista huolehtiminen, joka alkaa imetyksestä. Ydinperheen vaatimukset eivät täyty samaa sukupuolta olevien avioliitossa, koska he eivät voi saada luonnollisin keinoin lapsia. Sitä paitsi Raamattu kieltää kristilliskonservatiivien mukaan yksiselitteisesti homoseksuaaliset teot. Kristilliskonservatiivit tuomitsevat myös abortin ja he nimittävät sitä ”kohtulapsen surmaksi”.
Raamattu on heidän mukaansa ehdotonta Jumalan sanaa, jota ei voi edes tulkita, vaan se pitää ottaa sellaisenaan. Niinpä muun muassa omaa videosivustoaan pitävä Toni Torppa kieltää evoluutioon uskoen maailman olevan Jumalan luoma. Hän tulkitsee evoluution ideologiaksi, jolla ei ole yhtä vankkaa todistuspohjaa kuin Raamatun kertomuksilla. Kristilliskonservatiivit ovat myös nationalisteja ja torjuvat globaalit yhteydet. He suhtautuvat kriittisesti federalismiin ja jopa Yhdistyneisiin kansakuntiin, koska laajan valtion tulkitaan olevan Raamatun vastainen.
Ajattelutapaa leimaa jyrkkä kahtiajako: on olemassa esimerkiksi vain totuus ja valhe, hyvä ja paha, mies ja nainen, taivas ja helvetti sekä kristus ja antikristus, eikä mitään näiden väliltä. Tämä ajattelutapa aiheuttaa ristiriitoja jopa kristittyjen sisällä, konservatiivikristityt leimaavat eri tavalla ajattelevat liberaaleiksi, joiden ajattelu ei perustu Raamattuun vaan kulttuurimarxilaisiin vaikutteisiin.
Mutta mitä sitten on tuo kulttuurimarxilaisuus? Kristilliskonservatiivien mukaan se syntyi, kun marxilaiset eivät pystyneet toteuttamaan proletaarista vallankumousta. Tällöin he alkoivat kyseenalaistamaan kristillisiä perusarvoja ja ryhtyivät ajamaan erilaisten vähemmistöjen kuten homo- ja transseksuaalisten etuja, sillä heidät koettiin uusiksi sorretuiksi proletariaatin sijaan. Ajattelutavan mukaan kulttuurimarxilaisuuden juuret ovat 1900 -luvun alun länsimaisissa marxilaisten ajattelijoiden teksteissä ja viimeistään 1960–70 -lukujen liikehdinnässä, jossa vaadittiin seksuaalista vapautta. Se, miten nämä Marx ja muut häneltä innoitustaan saaneet ajattelijat inspiroivat vapaamielistä liikehdintää ja itsensä määrittelyn oikeutta, ei juurikaan kerrota. Ehkä kulttuurimarxilaisuus termiä käytetään, koska sen oletetaan sisältävän kielteisiä mielleyhtymiä.
Kulttuurisodasta kirjoittavat ovat ottaneet paljon vaikutteita yhdysvaltalaisesta keskustelusta. Heidän mukaansa yliopistotkin Yhdysvalloissa ja Suomessa ovat kulttuurimarxilaisen vaikutuksen alaisia ja sen vuoksi siellä ei tehdä enää oikeaa tiedettä ja erimieliset vaiennetaan. Kristillisten konservatiivien mukaan kulttuurivallankumouksellisten tarkoituksena on tehdä atomistinen yhteiskunta, jota suuret korporaatiot pystyvät johtamaan, koska läheisten turva on ydinperheiden hajoamisen myötä menetetty.
Kristilliskonservatiivisyys lienee Suomessa marginaalinen ilmiö, mutta sen oppeja julistavilla videosivustojen ylläpitäjillä on kuitenkin seuraajia. Sivustoilta löytyy sanomaa, joka epävarmuuden keskellä olevan ihmisen on helppo hyväksyä. Päinvastoin kuin arkipäiväisemmässä populismissa sanoma on varsin abstraktia, mutta se kuitenkin esitetään oikean ja väärän sekä hyvän ja pahan välisenä taisteluna.
Rauli Mickelsson
Kirjoittaja on VTT, dosentti
