Alati jyrkkenevä AfD
Saksan kotimaantiedustelu luokitteli maan toiseksi suurimman puolueen oikeistoradikaaliksi. Prosessi voi aikanaan johtaa puolueen kieltämiseen. Kielto herättää keskustelua siitä, kenen ääni demokratiassa merkitsee. Toisaalta toimimattomuudessakin on riskinsä, kirjoittaa Perttu Rytsölä.
Perttu Rytsölä
Huhtikuun lopussa Saksan kotimaantiedustelu (BfV - Bundesamt für Verfassungsschutz) luokitteli oikeistoradikaaliksi Alternative für Deutschlandin (AfD), joka pari viikkoa aiemmin oli noussut parlamenttivaaleissa maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi.
Luokittelu antaa viranomaisille mahdollisuuden valvoa puolueen toimintaa esimerkiksi käyttämällä tiedonantajia ja teknisiä apuvälineitä. Se myös estää osavaltiotasolla AfD:n jäsenien nimittämisen esimerkiksi virkamiehiksi, opettajiksi, poliiseiksi ja sotilaiksi.
Luokittelu, joka on ensimmäinen laatuaan maassa, tehtiin kolmevuotisen tutkimustyön päätteeksi. BfV koosti tutkimuksesta tuhatsivuisen raportin, jossa se argumentoi AfD:n jäsenien toistuvasti rikkovan liberaaliin demokratiaan perustuvaa yhteiskuntajärjestystä. Raportissa kerrotaan esimerkiksi, miten AfD:n jäsenet pyrkivät jakamaan maan kansalaiset "saksalaisiin" ja "passisaksalaisiin" jälkimmäisten ollessa islaminuskoisia ja maahanmuuttajataustaisia.
Syytökset ovat samansukuisia, jotka estivät kotimaisen Sinimustan liikkeen rekisteröitymisen puolueeksi. Sittemmin muutetussa puolueohjelmassaan liike asetti tavoitteekseen etnisyyteen perustuvan rekisterin käyttöönoton.
Viikko BfV:n luokittelun jälkeen AfD haastoi tiedustelupalvelun oikeuteen, ja väitti raportin keruussa tapahtuneen menettelyvirheitä. Luokittelu hyllytettiin odottamaan oikeuden päätöstä.
Euroskeptikoista oikeistoradikaaleiksi
AfD perustettiin 2012 vastustamaan Euroopan rahaliittoa ja Kreikalle myönnettävää tukipakettia. Puolueen perustajat julkaisivat manifestin nimeltä ”Vaalivaihtoehto 2013” europolitiikkaa vastaan. Perustajiin kuului taloustieteilijöitä, toimittajia ja yritysjohtajia, jonka vuoksi se kantoi pitkään pilkkanimeä "professoripuolue".
Sittemmin AfD on monen muun oikeistopopulistisen puolueen tavoin elänyt kierteessä, jossa se kerää nopeasti suosiota, romahtaa, ja luo nahkansa aina uudelleen. Alkuperäiset perustajat ovat jättäneet puolueen vuosia sitten sen politiikan painopisteen siirtyessä euroskeptisyydestä jyrkäksi maahanmuutto- ja maahanmuuttajavastaisuudeksi.
Kannatuksensa AfD kerää entisestä Itä-Saksasta, jossa se voitti kevään vaaleissa melkein kaikki vaalipiirit ja keräsi kolmanneksen äänistä. Vahvimmillaan AfD on Brandenburgin, Saksin ja Thüringenin osavaltioissa. Puolueen kammoamaa maahanmuuttoa ei edes ole erityisesti kohdistunut alueille, koska niissä työpaikkoja on vähänlaisesti. Yli 30 vuotta Saksojen yhdistymisen jälkeen idän osavaltioissa kärsitään yhä pahoista talousongelmista.
Toisaalta juuri idässä tulokaspuolueella on ollut tilaa kasvaa, koska muilla isoilla puolueilla, CDU:lla, SDP:llä ja vihreillä, on lännessä vakiintunut äänestäjäkunta. AfD vetää myös muista puolueista poikkeavaa ilmastolinjaa, joka puhuttelee maaseudun asukkaita.
Lisäksi BfV on nostanut esiin puolueen Venäjä-yhteydet. AfD:n johto on lausunnoissaan esimerkiksi korostanut, että Ukrainan sotaa ei saada loppumaan ilman, että Venäjän intressit otetaan vakavasti. Se on myös vaatinut aseavun lopettamista. On epäselvää, ovatko taustalla Venäjän vaikuttamisyritykset vai pyrkiikö puolue vain houkuttelemaan tuekseen muiden puolueiden Ukraina-linjaan tyytymättömiä äänestäjiä.
Puolueen kieltäminen
AfD:n tukijat pelkäävät oikeistoradikaaliksi luokittelun olevan askel prosessissa koko puolueen kieltämiseen. Kieltoa on väläytelty maan poliittisessa keskustelussa, mutta matka on pitkä, vaikka oikeus toteaisikin BfV:n raportin olevan asianmukaisesti laadittu.
Maan perustuslain mukaan puolueet, jotka pyrkivät horjuttamaan demokraattista perustuslaillista järjestelmää ovat lainvastaisia. Pykälää on käytetty kaksi kertaa: vuonna 1952 kiellettiin avoimen kansallissosialistinen SRP, ja vuonna 1956 kommunistista vallankumousta tavoitellut KDP. Toisaalta 2000-luvun kaksi yritystä kieltää äärioikeistolainen NPD ovat eri syistä kaatuneet.
Kansanryhmien vastainen toiminta on perustuslain vastaista, mutta ongelmaksi voi muodostua näyttö: esimerkiksi pelkkä jäsenten lainvastainen toiminta ei riitä perusteeksi, vaan sen on oltava puolueen organisoimaa.
Tilanteeseen ei ole helppoja ratkaisuja. Puolueen kieltäminen voisi tarjota AfD:n kannattajille marttyyriaseman, jota he käyttäisivät todisteena demokratian kaksinaismoralismista. Yli 10 miljoonaa saksalaista äänesti AfD:tä kevään vaaleissa. Vaarana on, että jos demokraattiset väylät tältä porukalta tukitaan, he etsivät muita keinoja vaikuttaa.
Toisaalta kansanryhmien vastaisen toiminnan jyrkkää kieltoa ei ole sattumalta kirjattu Saksan perustuslakiin. On hyvä kysymys, miltä historian tragedioilta olisi säästytty, jos 1930-luvun Saksassa olisi suhtauduttu ääriliikkeiden nousuun yhtä järjestelmällisesti ja ajoissa.
