Kylmän sodan päättymisen jälkeen Länsi-Euroopassa on koettu sukupolven mittainen rauhan ja hyvinvoinnin kasvun aikakausi. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on järkyttänyt monien turvallisuudentunnetta ja palauttanut kovan turvallisuuden takaisin päivänpolitiikan asialistalle.
Vihreiden uuden ulko- ja turvallisuuspoliittisen ohjelman valmistelu aloitettiin suunnitelmien mukaisesti pari vuotta sitten. Muutamaa kuukautta myöhemmin alkanut sota ja sitä seurannut Suomen Nato-jäsenyys nostivat uuden ohjelman todella ajankohtaiseksi.
Ohjelma on tarkoitus hyväksyä vihreiden puoluevaltuustossa reilun viikon kuluttua. Se yhdistää kansainvälisesti ainutlaatuisen suomalaisen kokonaisturvallisuusajattelun vihreisiin arvoihin. Vihreitä arvoja ovat solidaarisuus, sivistys, luonto ja ihmiselämän yhtäläinen arvottaminen kaikkialla maailmassa. Lisäksi haluamme kantaa vastuuta maailmasta ja kanssaihmisistä.
Vihreä turvallisuuspolitiikka on myös tulevaisuuskeskeistä ja varaudumme kohtaamaan myös tuntemattomia uhkatekijöitä. Tunnistamme teknologian roolin muuttuvassa maailmassa.
Oman erityispiirteensä vihreälle turvallisuuspolitiikalle antaa Suomen maantieteellinen ja poliittinen asema. Olemme EU:n ja Naton jäsenenä vakaammassa turvallisuustilanteessa kuin koskaan aikaisemmin. Samanaikaisesti Suomella on rajallinen kyky itse ohjata kansainvälistä turvallisuusympäristöä haluamaansa suuntaan. Maamme politiikassa korostuvat varautuminen, valmiuden ylläpito sekä tulevaisuuden kehityskulkujen oikea tunnistaminen.
Mitä on turvallisuus?
Klassisen määritelmän mukaan turvallisuus tarkoittaa uhkien, vaarojen ja haittojen poissaoloa. Turvallisuus voidaan määritellä myös kokemuksen kautta: turvallisuus on tila, jossa ihminen itse tuntee elämänsä vakaaksi ja ennustettavaksi.
Kylmän sodan lopulla esiin alkoi nousta myös uudenlaisia näkökulmia. Inhimillinen turvallisuus korostaa, että kansalaisten arkeen välittömästi vaikuttavat turvallisuushuolet – köyhyys, lukutaidottomuus tai sairaudet – eivät ole läheskään samoja kuin valtioilla.
Kylmän sodan päättyessä valtioiden poliittinen vakaus ja rauha otettiin ehkä liiankin itsestäänselvyytenä. Poikkeuksena tosin esimerkiksi Suomi tai Yhdysvallat, jotka eivät koskaan ajaneet puolustustaan kokonaan alas kylmän sodan päättyessä.
Henkilökohtainen turvallisuus yksin ei voi olla vihreän turvallisuuskäsityksen ytimessä, vaikka onkin sen yksi peruskivi. Liikkeen poliittiselle maailmankuvaan kuuluu erottamattomasti jokaisen meistä yhteinen vastuu niin luomakunnasta kuin kanssaihmisistä.
Kansallinen turvallisuus on jokaisen asia
Perinteinen turvallisuuskäsitys on uhkalähtöistä. Valtiota, kansalaisia ja yhteiskuntaa suojataan esimerkiksi sodalta, sairauksilta tai rikollisuudelta, joista jokaista torjuu oma vastuuviranomaisensa. Riskinä on viranomaistoiminnan jakautuminen erillisiin siiloihin tai jopa kyvyttömyys tunnistaa uusia nousevia uhkatekijöitä.
Kansainvälisesti tästä ovat esimerkkeinä koronapandemia tai hybridioperaatiot, jotka ovat haastaneet yhteiskuntien vakautta Euroopassa ja globaalisti.
Kokonaisturvallisuus on suomalainen ja kansainvälisesti ainutlaatuinen tapa lähestyä turvallisuutta. Vaikeasti ennustettavat ajat ovat lisänneet mallin kysyntää ja arvostusta maailmalta.
Mallissa nähdään yhteiskunnan toiminnot verkottuneena kokonaisuutena. Uhkien sijaan keskitytään suojeltaviin kohteisiin, joihin kohdistuvia riskejä arvioidaan viranomaisrajat ylittäen.
Vihreä turvallisuuskäsitys rakentuu viiden suojeltavan kokonaisuuden ympärille. Suojeltavat kohteet ovat:
1) alueellinen koskemattomuus (varsinkin sotilaalliset uhat),
2) demokratia ja kansalaisoikeudet,
3) ympäristö (ilmastonmuutos, luontokato, resurssien ylikulutus),
4) infrastruktuuri ja toimiva arki sekä
5) taloudellinen toimeliaisuus.
Alueellinen koskemattomuus on modernin yhteiskunnan perusedellytys. Se mahdollistaa, että kansalaiset voivat kulkea kaduilla ilman pelkoa väkivallasta, painostuksesta tai avoimesta rikollisuudesta.
Rinnakkain alueellisen koskemattomuuden kanssa kulkee demokraattinen päätöksenteko: kansalaisten oikeudet toteutuvat, ei ole pakkotoimia ja saamme yhdessä päättää, mihin suuntaan seuraavaksi kuljemme.
Ympäristöturvallisuuden merkityksen tunnistaminen on välttämättömyys, ja se onkin jo nykyään osa muun muassa Yhdysvaltojen armeijan riskianalyysiä. Luonnonlakien kanssa ei voi neuvotella. Ympäristöturvallisuuden voi jakaa ympäristön ihmisen toiminnalle muodostamiin uhkiin ja meidän luonnolle aiheuttamaan vahinkoon.
Yhteiskunta järjestää kansalaisille välttämättömät perustarpeet, kuten lämmön, veden, sähkön ja tietoliikenneyhteydet. Toimivaa arkea ylläpitävät myös monet peruspalvelut, kuten koulutus, terveydenhuolto ja sosiaalitoimi.
Taloudellisen toimeliaisuuden muodostavat yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin tekemä työ. Esimerkiksi yrityselämän ja maksujärjestelmän toimivuus on varmistettava kaikissa tilanteissa. Toisin kuin moni kuvittelee, ei poikkeusoloissa arjen tehtäviä tule pyörittämään mikään erikoisorganisaatio – se on meistä jokaisen työpaikan vastuulla.
Kansallisen turvallisuuden tulevaisuus
Edellä esitelty vihreä turvallisuuspolitiikan malli kannustaa luovuuteen ja jatkuvaan varautumiseen. Malli haastaa meidät muuttamaan ajattelumme suuntaa: uhkatekijöiden sijaan keskitymme poikkeustilanteisiin ja niiden ennaltaehkäisyyn.
Muuttuva teknologian kenttä luo joka päivä uudenlaista tulevaisuutta ja haastaa osaltaan perinteisiä viranomaisrajoja. Tekoälystä on tullut nopeasti arvokas analyysityökalu niin taistelukentällä kuin yhteiskunnallisessa suunnittelussa. 3D-tulostaminen näkyy jo nyt terroristien ja rikollisryhmien kykynä ohittaa perinteisiä aseidenhankintakanavia.
Vihreässä liikkeessä on paljon osaamista ja asiantuntemusta. Uusi vihreä näkökulma turvallisuuspolitiikkaan toimii työkaluna tämän kaiken hyödyntämiseen ja keskustelunavauksena uuteen ajatteluun puolueessa.
0 kommenttia