Pidätetäänkö Putin?

Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC julkaisi toissa viikolla Vladimir Putinin pidätysmääräyksen. Putinia uhkaa nyt pidätys ja siirto Haagin tuomioistuimeen, mikäli hän matkustaa yhteenkään ICC:n yli sadasta sopimusvaltiosta.

Näin ainakin teoriassa.

Unkarin pääministerin Viktor Orbánin kansliapäällikkö ehti jo ilmoittaa, ettei Unkari pidätä Putinia. Tämä ei ole yllättävä veto, sillä Orbánin populistihallitus on useasti pelannut Kremlin pussiin esimerkiksi torppaamalla Venäjän vastaisia EU-pakotteita. Pidätysmääräys on herättänyt kiivasta keskustelua myös muissa ICC:n jäsenmaissa, kuten Etelä-Afrikassa, joka on kutsunut Putinin maassa elokuussa järjestettävään BRICS-maiden huippukokoukseen. Venäjällä on vielä maailmalla ystäviä – tai ainakin maita, jotka asettavat omat etunsa kansainvälisen oikeuden edelle.

ICC:n pidätysmääräyksen taustalla ovat lapsikaappaukset ja väestön pakkosiirto Ukrainasta. Venäläiset sotilaat ovat vieneet valtaamiltaan ukrainalaisalueilta tuhansia lapsia lastenkodeista, tai jopa suoraan vanhempien käsistä, ja sijoittaneet lapset venäläisiin perheisiin. Kammottavien tekojen motiivina lienee väestön “venäläistäminen”. Kansainvälisen oikeuden mukaan väestön pakkosiirto miehitetyiltä alueilta on sotarikos. Se voi olla jopa rikos ihmisyyttä vastaan.

Putinin näkeminen syytetyn penkillä vaikuttaa kaukaiselta todellisuudelta, mutta samalta vaikutti Jugoslavian veristen sotien aikaan 1990-luvulla ajatus Serbian presidentti Slobodan Miloševićista oikeuden edessä. Milošević päätti lopulta päivänsä tutkintavankeudessa Haagissa.

Valitettavasti kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivaltaan ei kuulu hirmutekojen perimmäisen syyn – Venäjän raa’an hyökkäyssodan – tutkiminen ja tuomitseminen.

Valitettavasti kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivaltaan ei kuulu hirmutekojen perimmäisen syyn – Venäjän raa’an hyökkäyssodan – tutkiminen ja tuomitseminen. ICC keskittyy tutkimaan sotarikoksia ja etsimään todistusaineistoa, jolla Venäjän johto voidaan suoraan kytkeä Ukrainassa tapahtuneisiin sotarikoksiin. Lapsikaappausten kohdalla tätä todistusaineistoa on jo kylliksi syytteen nostamiseen.

On päivänselvää, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan on laiton, ja Venäjän johto on vastuussa hyökkäyksestä sekä sen verisistä seurauksista. Kansainvälisestä oikeusjärjestelmästä puuttuu kuitenkin tuomioistuin, jolla olisi valta nostaa syyte Putinia ja Venäjän sotilasjohtoa vastaan YK:n peruskirjan vastaisesta hyökkäysrikoksesta.

Euroopan parlamentti on peräänkuuluttanut tämän aukon täyttämistä, ja kehottanut EU:ta toimiin, jotta Venäjän hyökkäysrikosta tutkiva kansainvälinen erityistuomioistuin saadaan perustettua. Tuomioistuimen tulisi parlamentin mukaan tutkia myös Valko-Venäjän hallinnon osuutta hyökkäyksessä. EU on jo perustanut rikosoikeudellisen yhteistyön virasto Eurojustin siipien suojiin keskuksen, jonka tehtävänä on kerätä todistusaineistoa kansainvälisiä syytteitä silmällä pitäen. Toisin kuin monissa aikaisemmissa sodissa, todistusaineistoa sotarikoksista saadaan nyt jopa reaaliajassa sosiaalisen median kautta.

Suomi on ilokseni lähtenyt mukaan EU:n ulkosuhdehallinnon ja yli 30 valtion ydinryhmään, joka edistää oikeudellista vastuuta Ukrainaan kohdistuvasta hyökkäysrikoksesta. Sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän vahvistaminen on pitkään ollut Suomen ulkopolitiikan ohjenuora. Venäjän hyökkäyssota on kova kolaus tälle järjestelmälle. Ehkä kovin sitten Irakin sodan tasan kaksikymmentä vuotta sitten.

Tie oikeuden toteutumiseen Venäjän hyökkäyssodan uhreille on pitkä, mutta ICC:n pidätysmääräyksen myötä päämäärä on askeleen lähempänä. Olen varma, että jonain päivänä Putin ja hänen tukijansa saadaan vastuuseen teoistaan.