Lemmikit ja tuotantoeläimet eivät ole samalla lautasella

Toivoisin, että jaksat pohtia muutamaa kysymystä kanssani. Koska pohdiskelu sujuu paremmin silloin kun mieli on rauhallinen, niin tehdään alkuun pieni harjoitus.

Suljetaan silmämme ja hengitetään muutaman kerran hieman syvempään. Vedetään keuhkot täyteen ilmaa ja annetaan ilman virrata ulos omalla painollaan. Kaikessa rauhassa muutaman kerran. Ja kun tuntuu siltä, että mieli on hieman rauhoittunut, niin saa luvan siirtyä eteenpäin.

Aloitetaan muutamalla kysymyksellä:

Käsi ylös. Kuinka monella on jokin lemmikki? Esimerkiksi koira tai kissa? Entä kuinka moni tykkää eläimistä? Vaikka ei siis kotieläintä omistaisikaan. Vastatkaa rehellisesti. Ei tarvitse yhtään hävetä, vaikka ei eläimistä välittäisikään. Haukkuvat koirat ärsyttävät välillä itseänikin, varsinkin töiden jälkeen kun olen väsynyt.

Seuraava kysymys: Kuinka moni syö lihaa? Nautaa tai possua? Kanaa tai kalaa? Entä maitotuotteita tai kananmunia?

Jos omistat lemmikin, voisitko kuvitella syöväsi sen?

Jos omistat lemmikin, niin voisitko kuvitella syöväsi sen? Kuvitellaan, että se saisi elää neljä ensimmäistä elinvuottaan lemmikkinä ja sitten se teurastettaisiin perheen jouluaterialle. Saattaa kuulostaa hullulta kysymykseltä, mutta voi muistaa, että esimerkiksi Kiinassa koiria käytetään yleisesti ruuaksi. 

Toisaalta siat ovat jopa älykkäämpiä kuin koirat, ja monilla ihmisillä onkin niitä myös lemmikkeinä. Veikkaisin, että näistä possuista aika harva päätyy joulupöytään (muuten kuin perheenjäsenenä). Älykkyysosamäärän ei tosin pitäisi vaikuttaa päätökseen siitä, saako joku elää vai ei.

“Mutta kyllähän älykkyys vaikuttaa? Tai siis, kyllähän aivojen koko ja rakenne ovat yhteydessä siihen mitä eläin tuntee? Ei esimerkiksi kanoilla ole tunteita. Ne ovat vain “biologisia koneita” vailla tietoisuutta. Ne eivät siis myöskään kärsi ja siksi niiden tappaminen esimerkiksi ruoaksi on ok.”

Lähes jokainen ymmärtänee näiden perustelujen puutteellisuuden. Kaikista saavutuksistaan huolimatta tiede ei edelleenkään osaa selittää, miten subjektiivinen tietoinen kokemus syntyy. Jokainen voi myös pohtia, kuinka hyvin on kosketuksissa omiin tunteisiinsa, jos ei koe empatiaa silloin kun näkee toisen elävän olennon kärsivän.

Jos et tykkää eläimistä lainkaan, niin silloin mahdollinen päätöksesi syödä niitä on loogisempi. Tässä tapauksessa minua kuitenkin kiinnostaisi tietää, tykkäätkö kaikista ihmisistä? Hienoa, jos tykkäät. Itse en siihen valitettavasti aina kykene, mutta onneksi kykenemme ohjaamaan toimintaamme myös järjellä, eikä meidän tarvitse reagoida reaktiivisesti.

Mietitään siis hetki vielä niitä ihmisiä, joista emme pidä tai joita kohtaan meillä ei ole tunteita. Voisiko heidät tappaa? Vaikka kysymys voi jälleen tuntua hullulta, niin koeta suhtautua siihen vakavasti. Mikä oikeuttaa eläinten tappamisen, mutta ei ihmisten tappamista? 

Mikä on motiivi teon taustalla? “Eläimiä tapetaan ruoaksi, mutta ihmisiä ei.” Totta. Mutta eläimiä ei tarvitsisi tappaa ruoaksi. Eläinten lisäksi myös ihmiset ja luonto voisivat paremmin jos ravintomme koostuisi vain kasveista. 

Tappamista ei siis voi perustella välttämättömyydellä. Sen enempää kuin nautinnon tavoittelu, myöskään se, että “näin asiat on aiemminkin tehty” ei ole mikään perustelu sille, että niin pitäisi tehdä jatkossa.

Makuasiat ovat pitkälti totunnaisia. Tykkäsin itsekin aiemmin lihan mausta. Nyt ajatus possupihvin syömisestä tuntuu kovin kaukaiselta. Ajatustemme ja tunteidemme lisäksi myös biologiamme muovaa mieltymyksiämme. Vaikka makutottumukset eivät muuttuisikaan, niin en silti näe, että henkilökohtaisen mielihyvän tavoittelu antaisi meille oikeuden aiheuttaa kärsimystä toisille eläville olennoille.

Mutta mielelläni kuulisin myös mitä sinä ajattelet. Onko ok, että eläimet kärsivät ja kuolevat makunautintojemme vuoksi?

“Mutta terveyden kannalta ei ole hyvä syödä pelkkiä kasveja. Sellainen ruokavalio on rajoittunut ja siihen liittyy vakavien puutosten riski.”

Tutkimusten perusteella asia vaikuttaa olevan kutakuinkin päinvastoin. Esimerkiksi isoissa vuosikymmeniä kestäneissä seurantatutkimuksissa on todettu, että ihmiset ovat sitä terveempiä ja pitkäikäisempiä mitä vähemmän eläinperäisiä tuotteita he kuluttavat. B12-vitamiinia, jodia ja D-vitamiinia kannattaa toki jokaisen vegaanin ottaa purkista.

Kiva, jos olet jaksanut lukea tänne asti. Ja pohtia. Vielä olisi pari kysymystä jäljellä.

“Entä sitten maitotuotteet ja kananmunat? Eihän niiden syömisessä ole mitään ongelmaa eläinten kannalta?” 

Tehdään pieni ajatusleikki. Kuvitellaan, että maitoa saataisiin koirista. Kuvitellaan myös, että tällaisella maitotilalla eläinten elinolot olisivat hyvät (mikä ei valitettavasti pidä paikkaansa lehmien, sikojen eikä myöskään kanojen kohdalla). Kuinka moni olisi valmis lopettamaan koiransa neljävuotiaana, kun se ei enää tuota tarpeeksi maitoa? Entä olisiko ok, että kaikki uroskoirat laitettaisiin suoraan lihoiksi, koska ne eivät kelpaa maidontuotantoon?

Myöskään mielikuvat onnellisista maalaiskanoista eivät valitettavasti vastaa todellisuutta. Kanat elävät ahtaissa häkeissä tai tuhansien kanojen halleissa. 50–100 prosentilla munijakanoista esiintyy rintalastan murtumia ja ne kuolevat ennen aikojaan. Vuosittain Suomessa myös teurastetaan noin 1 000 000 kukkotippua, koska ne eivät kelpaa kananmunantuotantoon. Jostain syystä näitä asioita ei kerrota esimerkiksi kananmunapakettien kyljissä.

Tämän tekstin tarkoitus ei ole moralisoida. Ainoastaan herättää ajattelemaan.

Me ihmiset olemme taitavia ohittamaan asioita. Sulkemaan silmämme. Etenkin epämiellyttäviltä totuuksilta. Tie suurempaan onneen kulkee kuitenkin tiedostamisen kautta. Mitä paremmin itseään ja tätä maailmaa ymmärtää, niin sen taitavammin on mahdollisuus toimia.