Toivoisin, että jaksat pohtia muutamaa kysymystä kanssani. Koska pohdiskelu sujuu paremmin silloin kun mieli on rauhallinen, niin tehdään alkuun pieni harjoitus.
Suljetaan silmämme ja hengitetään muutaman kerran hieman syvempään. Vedetään keuhkot täyteen ilmaa ja annetaan ilman virrata ulos omalla painollaan. Kaikessa rauhassa muutaman kerran. Ja kun tuntuu siltä, että mieli on hieman rauhoittunut, niin saa luvan siirtyä eteenpäin.
Aloitetaan muutamalla kysymyksellä:
Käsi ylös. Kuinka monella on jokin lemmikki? Esimerkiksi koira tai kissa? Entä kuinka moni tykkää eläimistä? Vaikka ei siis kotieläintä omistaisikaan. Vastatkaa rehellisesti. Ei tarvitse yhtään hävetä, vaikka ei eläimistä välittäisikään. Haukkuvat koirat ärsyttävät välillä itseänikin, varsinkin töiden jälkeen kun olen väsynyt.
Seuraava kysymys: Kuinka moni syö lihaa? Nautaa tai possua? Kanaa tai kalaa? Entä maitotuotteita tai kananmunia?
Jos omistat lemmikin, voisitko kuvitella syöväsi sen?
Jos omistat lemmikin, niin voisitko kuvitella syöväsi sen? Kuvitellaan, että se saisi elää neljä ensimmäistä elinvuottaan lemmikkinä ja sitten se teurastettaisiin perheen jouluaterialle. Saattaa kuulostaa hullulta kysymykseltä, mutta voi muistaa, että esimerkiksi Kiinassa koiria käytetään yleisesti ruuaksi.
Toisaalta siat ovat jopa älykkäämpiä kuin koirat, ja monilla ihmisillä onkin niitä myös lemmikkeinä. Veikkaisin, että näistä possuista aika harva päätyy joulupöytään (muuten kuin perheenjäsenenä). Älykkyysosamäärän ei tosin pitäisi vaikuttaa päätökseen siitä, saako joku elää vai ei.
“Mutta kyllähän älykkyys vaikuttaa? Tai siis, kyllähän aivojen koko ja rakenne ovat yhteydessä siihen mitä eläin tuntee? Ei esimerkiksi kanoilla ole tunteita. Ne ovat vain “biologisia koneita” vailla tietoisuutta. Ne eivät siis myöskään kärsi ja siksi niiden tappaminen esimerkiksi ruoaksi on ok.”
Lähes jokainen ymmärtänee näiden perustelujen puutteellisuuden. Kaikista saavutuksistaan huolimatta tiede ei edelleenkään osaa selittää, miten subjektiivinen tietoinen kokemus syntyy. Jokainen voi myös pohtia, kuinka hyvin on kosketuksissa omiin tunteisiinsa, jos ei koe empatiaa silloin kun näkee toisen elävän olennon kärsivän.
Jos et tykkää eläimistä lainkaan, niin silloin mahdollinen päätöksesi syödä niitä on loogisempi. Tässä tapauksessa minua kuitenkin kiinnostaisi tietää, tykkäätkö kaikista ihmisistä? Hienoa, jos tykkäät. Itse en siihen valitettavasti aina kykene, mutta onneksi kykenemme ohjaamaan toimintaamme myös järjellä, eikä meidän tarvitse reagoida reaktiivisesti.
Mietitään siis hetki vielä niitä ihmisiä, joista emme pidä tai joita kohtaan meillä ei ole tunteita. Voisiko heidät tappaa? Vaikka kysymys voi jälleen tuntua hullulta, niin koeta suhtautua siihen vakavasti. Mikä oikeuttaa eläinten tappamisen, mutta ei ihmisten tappamista?
Mikä on motiivi teon taustalla? “Eläimiä tapetaan ruoaksi, mutta ihmisiä ei.” Totta. Mutta eläimiä ei tarvitsisi tappaa ruoaksi. Eläinten lisäksi myös ihmiset ja luonto voisivat paremmin jos ravintomme koostuisi vain kasveista.
Tappamista ei siis voi perustella välttämättömyydellä. Sen enempää kuin nautinnon tavoittelu, myöskään se, että “näin asiat on aiemminkin tehty” ei ole mikään perustelu sille, että niin pitäisi tehdä jatkossa.
Makuasiat ovat pitkälti totunnaisia. Tykkäsin itsekin aiemmin lihan mausta. Nyt ajatus possupihvin syömisestä tuntuu kovin kaukaiselta. Ajatustemme ja tunteidemme lisäksi myös biologiamme muovaa mieltymyksiämme. Vaikka makutottumukset eivät muuttuisikaan, niin en silti näe, että henkilökohtaisen mielihyvän tavoittelu antaisi meille oikeuden aiheuttaa kärsimystä toisille eläville olennoille.
Mutta mielelläni kuulisin myös mitä sinä ajattelet. Onko ok, että eläimet kärsivät ja kuolevat makunautintojemme vuoksi?
“Mutta terveyden kannalta ei ole hyvä syödä pelkkiä kasveja. Sellainen ruokavalio on rajoittunut ja siihen liittyy vakavien puutosten riski.”
Tutkimusten perusteella asia vaikuttaa olevan kutakuinkin päinvastoin. Esimerkiksi isoissa vuosikymmeniä kestäneissä seurantatutkimuksissa on todettu, että ihmiset ovat sitä terveempiä ja pitkäikäisempiä mitä vähemmän eläinperäisiä tuotteita he kuluttavat. B12-vitamiinia, jodia ja D-vitamiinia kannattaa toki jokaisen vegaanin ottaa purkista.
Kiva, jos olet jaksanut lukea tänne asti. Ja pohtia. Vielä olisi pari kysymystä jäljellä.
“Entä sitten maitotuotteet ja kananmunat? Eihän niiden syömisessä ole mitään ongelmaa eläinten kannalta?”
Tehdään pieni ajatusleikki. Kuvitellaan, että maitoa saataisiin koirista. Kuvitellaan myös, että tällaisella maitotilalla eläinten elinolot olisivat hyvät (mikä ei valitettavasti pidä paikkaansa lehmien, sikojen eikä myöskään kanojen kohdalla). Kuinka moni olisi valmis lopettamaan koiransa neljävuotiaana, kun se ei enää tuota tarpeeksi maitoa? Entä olisiko ok, että kaikki uroskoirat laitettaisiin suoraan lihoiksi, koska ne eivät kelpaa maidontuotantoon?
Myöskään mielikuvat onnellisista maalaiskanoista eivät valitettavasti vastaa todellisuutta. Kanat elävät ahtaissa häkeissä tai tuhansien kanojen halleissa. 50–100 prosentilla munijakanoista esiintyy rintalastan murtumia ja ne kuolevat ennen aikojaan. Vuosittain Suomessa myös teurastetaan noin 1 000 000 kukkotippua, koska ne eivät kelpaa kananmunantuotantoon. Jostain syystä näitä asioita ei kerrota esimerkiksi kananmunapakettien kyljissä.
Tämän tekstin tarkoitus ei ole moralisoida. Ainoastaan herättää ajattelemaan.
Me ihmiset olemme taitavia ohittamaan asioita. Sulkemaan silmämme. Etenkin epämiellyttäviltä totuuksilta. Tie suurempaan onneen kulkee kuitenkin tiedostamisen kautta. Mitä paremmin itseään ja tätä maailmaa ymmärtää, niin sen taitavammin on mahdollisuus toimia.
Ongelma on se, haluaako ihminen eristäytyä kaikista muista eläimistä omaan filosofiseen erinomaisuuteensa. Koko luomakunnan diversiteetti perustuu karkeasti yksinkertaistaen siihen, että jokaisen yksilön ei tarvitse aloittaa nitraatista, fosforista, kaliumista ja hiilidioksidista omaa yksilöllistä kehitystään, vaan kasvit erikoistuvat fotosynteesiin, tuottavat hiilihydraatteja, rasvoja ja proteiineja, joita kasvinsyöjät hyödyntävät. Lihansyöjät hyödyntävät kasvinsyöjiä ja pitävät samalla niiden populaatiot kurissa, niin että ne eivät yksipuolisesti tuhoa koko kasvikuntaa. Eli kyseessä on ravinnekierto, joka on tasapainossa. Haluaako ihminen nyt sitten käyttäytyä jotenkin toisin? Lihan käyttöä tulee vähentää monista syistä, mutta absolutismi ei vain toimi.
jotu: Olet oikeassa; ihminen on myös eläin. Lihansyöjiä meidän ei kuitenkaan tarvitse olla. Pärjäämme mainiosti kasvinsyöjinä. Eikä meitä tarvita rajoittamaan muiden lajien populaatioiden kokoa. Jätetään sen sijaan petoeläimet (kuten sudet) rauhaan niin ne hoitavat kyllä sen tehtävän.
Ihminen on menestynyt tähän asti pitkälti järkensä ansiosta. Järki on tuonut siis valtaa. Sen mukana tulee nähdäkseni kuitenkin vastuu. Eli itse vastaisin tuohon (retoriseen?) kysymykseesi, että ihmisen tulee käyttäytyä toisin. Ei toimia vaistojensa varassa. Esimerkiksi koirat tai kissat eivät siihen taida kyetä. Meillä on kuitenkin mahdollisuus.
jotu: Jos nykyihmiset söisivät pääasiassa villieläimiä, niin argumenttisi voisi periaatteessa olla ok. Mutta nykyihmiset syövät pääasiassa pelkästään ruuaksi kasvatettuja kotieläimiä. Nämä eläimet ovat olemassa siksi, että ihmiset haluavat syödä ne tai käyttää niitä muuten hyväkseen. Lisäksi ne joutuvat enimmäkseen elämään karmeissa ja täysin epäluonnollisissa olosuhteissa. Nykyihminen taas ei voi käytännössä syödä juurikaan villieläimiä, koska ihmisen muut toiminnot ovat ajaneet villieläimet valtavaan ahdinkoon. Niiden laajamittainen syöminen olisi jokseenkin varma keino ajaa ne nopeasti sukupuuttoon.
Alun perin ajattelin, että en henno puuttua tähän asiaan senkin vuoksi, että tyttärelläni on ollut persoonallisuuksiltaan rakastettavia koiria, mutta vastaan on juuri tullut kaksi artikkelia, jota herättivät kommentoinnin velvollisuuden.
Vaikka mielipiteen kärki onkin tuotantoeläimien hyväksikäytön etiikassa, niin siinä vedotaan omiin lemmikkeihin kohdistuviin tunteisiin joten on syytä pohtia myös lemmikin pidon oikeutusta.
Tiede-lehdessä 2/2023 kerrotaan, että keskikokoinen koira aiheuttaa hiilipäästöjä yhtä paljon kuin keskimääräinen auton käyttö. – Tyypillinen pakilalaisperhe käsittää kaksi aikuista, kaksi lasta, kaksi koiraa ja kaksi autoa, joilla koiria ja lapsia kuskataan harrastuksiin. Joku tässä on monen mielestä liikaa.
Guardianin eilisessä mielipiteessä Troy Vettese: Want to truly have empathy for animals? Stop owning pets kerrotaan, että maailman yli miljardi kissaa ja koiraa ovat paitsi aikamoinen ympäristöongelma niin myös elävät lemmikkeinä hyvinkin ei-lajinomaista elämää yksinäisessä vankeudessa.
Ikäiselleni muistuu mieleen myös Pentti Linkolan legendaarinen Kuvalehden artikkeli vapaana juoksevan kissan aiheuttamasta ympäristötuhosta. Vettesen artikkelissa kerrotaan vapaan australialaiskissan tappavan 390 nisäkästä, 225 matelijaa ja 130 lintua vuodessa.
Kysymykseen “söisitkö lemmikkisi” voidaan vastata myös “kuohitsisitko kultasi”. Olisihan ihana olla kerran reissullansa jonkun plikan lemmikki, mutta…
Joten ekologisinta ja laajassa katsannossa myös eläinrakkainta saattaisi olla syödä oma lemmikkinsä.
Olli: Olen täysin samaa mieltä siitä, että lemmikin pidon oikeutusta on tärkeää pohtia. En kuitenkaan näe, että elävän olennon tappaminen (esimerkiksi oman lemmikin syöminen) olisi oikein. Ennemminkin meidän tulisi hoitaa nyt elossa olevat lemmikit kunnialla hautaan. Eli rakastaa ja pitää huolta niistä niin kauan kuin ne luonnostaan elävät. Mutta ei hankkia enää uusia lemmikkejä. Eli käytännössä estää nykyisiä lemmikkejä siis lisääntymästä.
Monet ovat kuitenkin hankkineet lemmikin koska ovat kovin yksinäisiä. Eli samalla pitäisi yrittää ratkaista yksinäisyyteen liittyvät yhteiskunnalliset ongelmat.
Aiheeseen liittyvää pohdiskelua myös allekirjoittaneen aiemmassa tekstissä:
https://aallonpituuksia.blogspot.com/2021/05/lemmikit-puntarissa-koira-painaa.html?m=1
Ja hieman ohi aiheesta mutta ekologisista syistä myös ihmisten perhekokoa voitaisiin rajoittaa lainsäädännön keinoin.