Kun kirjoitan tätä, Ukrainassa vietetään merkittävää uskonnollista juhlaa jumalansynnyttäjän eli Neitsyt Marian kunniaksi. Lapsuudestani muistan, miten kotikylässäni kotiin tuli vieraita tänä juhlapäivänä ja menimme yhdessä kirkkoon. Se on yksi vuoden tärkeimmistä uskonnollisista pyhäpäivistä, joulun ja pääsiäisen kaltainen. Vuonna 2015 tästä päivästä tuli virallisesti Puolustajien päivä Ukrainassa. Ja tänään, tällaisena juhlapäivänä, koko Ukraina odottaa uutta ohjusiskua.
Viime viikolla oli riemua ja iloa, kun Krimiin vievä silta räjäytettiin, mutta muutamassa päivässä se vaihtui vihaan ja epätoivoon, kun ohjukset alkoivat iskeä Kiovaan, Lviviin ja kaikkialle Ukrainaan.
Maanantaina kaikki puheluni peruutettiin, sillä tiimin jäseniä on vaikeasti tavoitettavissa eri puolilla Ukrainaa. Ohjukset ovat surmanneet tusinoittain ihmisiä ja miljoonat elävät peläten jatkuvasti kuolemaa – omaa, lasten, sukulaisten tai muiden läheisten kuolemaa. Minun koulua käyvät veljenpoikani vaihtoivat takaisin etäopiskeluun, ainakin loppuviikon ajaksi.
Mobilisoidut venäläiset sotilaat tykkien ruokana
Yritykseni toinen perustaja, joka on etulinjassa lähellä Donetskia, yrittää hankkia maasturin yksikölleen, sillä kaikki joukkueen ajoneuvot ovat joko räjäytetty tai muuten rikki. Luin uutisista, että heidän alueellaan Venäjän joukkojen eteneminen on hidastunut.
Mutta ystäväni vertaa tilannetta lihaa kuljettavaan liukuhihnaan, venäläiset vain jatkavat ilman taukoa. Venäläiset pommittavat ukrainalaisten asemia hellittämättä. Päivittäin monia sotilaitamme haavoittuu, eikä heidän evakuoimisekseen ole riittävästä ambulansseja.
Rintaman takana työtä yritetään jatkaa
Oma yritystoimintani kuitenkin edistyy. Startup-yritykseni hyväksyttiin kasvuohjelmaan ja jatkan projektityötä yrityskumppanini kanssa. Kasvuohjelmaan valittiin kymmenen tiimiä, ja on todella upeaa, että sodasta huolimatta ukrainalaiset jatkavat opettamista, opiskelua ja startupien rakentamista.
Olen nyt Ruotsissa. Näen, miten ihmiset täällä elävät rauhassa ja ovat meille hyvin ystävällisiä. Näen paikalliset nelivetoambulanssit ja pikkubussit, joissa on hissilaite potilaille. En voi olla ajattelematta, että samaan aikaan meidän haavoittuneita sotilaitamme kuljetetaan kuorma-autojen lavoilla, ja kaikki nämä ajoneuvot ovat täällä pysäköintipaikalla.
Ensimmäiset koulupäivät
Lapseni aloittivat eilen koulun täällä Ruotsissa, ja he ovat siitä todella mielissään. Valitsimme englanninkielisen koulun helpottaaksemme kieliongelmaa. Sopeutuminen kestää ehkä kaksi–kolme kuukautta ja samaan aikaan lapset jatkavat etäopiskelua ukrainalaisen koulun kanssa.
Muutimme lähemmäs koulua, Uppsalaan, aivan Tukholman lähelle. Olemme jo tavanneet useita ukrainalaisia täällä. Vanhahko, alun perin venäjänkielinen nainen Harkovasta on asunut täällä pojanpoikansa kanssa keväästä lähtien. Poika käy ruotsalaista koulua ja myös ukrainalaista koulua etäyhteydellä.
Pojan mielestä ukrainan kielen oppiminen ja puhuminen ei ole heille helppoa, mutta kaiken sodassa tapahtuneen jälkeen he ovat tietoisesti vaihtaneet kieltä ja käyttävät ukrainaa.
Olen tavannut useita ukrainalaisia, jotka puhuvat venäjää, vaikka olemme sodassa Venäjän kanssa. Satoja ihmisiä kuolee joka päivä, jotta meillä ukrainalaisilla olisi edes mahdollisuus olla olemassa. Silti nämä venäjää puhuvat suhtautuvat pyyntööni olla käyttämättä valloittajan kieltä kiusaantuneesti ja jopa aggressiivisesti.
Minä häpeän heidän puolestaan. On sääli, etteivät he ymmärrä yhteyttä sodan ja kielen välillä.
Koko maailma on meidän puolellamme
Venäjä tunnustetaan nyt valtioksi, joka harjoittaa terrorismia, ja tämä on iso askel. Jatkuva taloudellinen ja asetuki länsimailta antaa meille toivoa, että me kestämme ja voitamme. Yksin emme olisi siihen pystyneet. Koko maailma on meidän puolellamme ja saamme kaikilta tasoilta tukea Ukrainalle ja ukrainalaisille kaikkialta maailmasta.
Ruotsissa julkinen liikenne on ukrainalaisille ilmaista. Me saamme ilmaisen asunnon, terveydenhoidon ja sosiaalitukia. Lapsilla on pääsy päiväkoteihin ja kouluihin. Aikuisille on ruotsin kielen kursseja, oikeus tehdä työtä tai harjoittaa yritystoimintaa.
EU-maiden kansalaisille ei ole koskaan ollut ongelma muuttaa maasta toiseen ja työskennellä. Mutta ennen sotaa ukrainalaisten piti hankkia erityisiä lupia, työskentelyviisumeita ja työsopimuksia, piti selvitä byrokratiasta ja käyttää paljon rahaa ennen työskentelyn alkamista. Nyt ukrainalaiset ovat samassa asemassa kuin EU-maiden kansalaiset. Tämä on iso muutos ja todella ilahduttavaa, sillä nyt yhä enemmän ihmisiä voi työskennellä laillisesti ja tukea rahallisesti myös perheitään. Ja he palaavat aikanaan takaisin kotiin voittomme jälkeen mukanaan uusia kokemuksia ja näkemyksiä.
0 kommenttia